Varjojen lapset on ruotsalaisen Maria Gripen nuortenkirja vuodelta 1986. Alkuperäisen teoksen nimi on Skuggornas barn. Suomeksi teos julkaistiin 1988. Kirjan suomensi Eila Kivikk’aho.https://helmet.finna.fi/Record/helmet.1268809https://helmet.finna.fi/Record/helmet.2548400 Teos on kolmas osa Gripen Varjo-sarjassa. Gripen tarinat etenevät rauhallisesti, ja niitä verhoaa salaperäisyys.

Kirja sijoittuu noin vuosiin 1912–13, jolloin päähenkilö Berta on reilut 14-vuotias. Perheeseen kuuluvat isoveli Roland ja pikkusisar Nadja, äiti ja isä Carl. Bertan luottohenkilö on isoäiti. Äidin apuna ovat taloudenhoitaja Lovisa ja sisäkkö Edith. Opettaja-isä on yleensä syventynyt kirjoihin, sillä hän aina vain kirjoittaa tutkielmaansa Emanuel Swedenborgista. Isä kiinnostaa Bertaa eri tyyliin kuin ennen; jokin isän menneisyydessä askarruttaa.

Ennen perheen sisäkkönä toimi Carolin, vain pari vuotta Bertaa vanhempi tyttö, joka Salaisuus varjossa -kirjassa jätti heihin lähtemättömän jäljen. Berta on pohdiskelija, ja sarjan ensimmäisessä osassa Carolinin todellinen minä aiheutti Bertalle paljon päänvaivaa. Toisessa osassa, ...ja metsän valkeat varjot, Bertaa painaa tyttöjä yhdistävä salaisuus. Tytöt keksivät että luottamus ja läheisyys paranisivat, jos he pestautuvat yhdessä kesätöihin. Kesätyöpaikka löytyy syrjäisestä Rosengåvan linnasta. Jo ennen linnaan saapumista Bertan harteilla makaa jo toinen salaisuus. Rosengåvaan tuntuu kätkeytyvän lisää salaperäisyyttä, joka kietoutuu sen entisten ja nykyisten asukkaiden ympärille. Kun Berta palaa kotiin – ilman Carolinia – on hän jälleen uuden salaisuuden vartija.

Varjo-sarja

Salaisuus varjossa (Skuggan över stenbänken, 1982) ...ja metsän valkeat varjot (...och de vita skuggorna i skogen, 1984) Varjojen lapset (Skuggornas barn, 1986) Varjojen kätkö (Skugg-gömman, 1988)

Juoni

Berta on jättänyt Rosengåvan linnan, jonne Carolin taas jää yhdessä kaksosten Rosildan ja Arildin kanssa. Bertaa odottaa sekä koulu että sen yhteydessä käytävä rippikoulu. Kotona Rosengåva, sen asukkaat ja merkillinen ilmapiiri tuntuvat lähes unelta. Berta keskittyy perheeseen ja etenkin rippikoulussa tapaamaansa Ingeborgiin, jonka kanssa hän uppoutuu uskonnollisuuteen. Ingeborgin seurassa Berta tuskin ajattelee Carolinia, saati tämän salaisuuksia. Sitten Carolinilta alkaa tipahdella postikortteja Pariisista. Ennen joulua Ingeborg yhtäkkiä palaa kotiinsa pohjoiseen ilman selityksiä. Vähitellen Ingeborg alkaa unohtua, samoin kuin heitä yhdistänyt ylenpalttinen uskonnollisuuskin. Carolin ja Pariisi ovat ajatuksissa sitäkin enemmän. Berta kirjoittaa Rosengåvan tilanhoitaja Axel Torssonille ja tämän vaimolle. Ehkä he tietävät mitä Carolin Pariisista puuhaa.

Ilmenee että Carolin lähti Pariisiin Rosildan ja Arildin kanssa tapaamaan kaksosten isää, joka on ollut kauan poissa sisarusten elämästä. Isä Maximilian Falck af Stenstjärna on rempseä sotilas. Hän ja lapset lähentyvät, ja se on tervetullutta: sisarusten äiti Lydia kuoli, kun lapset olivat pieniä. Lydia eli oman epävakaan äitinsä Clara de Leton vaikutusvallassa ja riippuvuussuhteessa, jonka varjo ei hälvennyt edes Claran kuoltua. Lydian äitisuhde hankaloitti suhdetta aviomieheen. Lapset palvoivat isää ja alkoivat hyljeksiä äitiään. Satunnaisen epätoivon hetkenä Lydia heittäytyy jokeen: lasten olisi parempi ilman häntä. Sitä ennen isä oli lähtenyt jälleen sotimaan. Nyt isä on siis ottanut lapsiinsa taas yhteyttä. Hän jopa miettii, että jättäisi palkkasotilaan uran ja jäisi pysyvästi lastensa elämään. Sitten Maximilian kutsutaan sotaan ja päätyy Adrianopoliin: käynnissä on toinen Balkanin sota.

Kun Arild ja Rosilda palaavat Rosengåvaan, heillä on mukanaan isänsä koira Pompe ja nuori Léonie, joka ei oikein sovi äitinsä uuden avioliiton kuvioihin. Pariisiin tuppautui mukaan kaksosten täti Sofia Falck af Stenstjärna, jonka sukulaisen tytär Léonie on. Sofia alkaa pyörittää linnan elämää miten mielii, vaikkei häntä ole kaksosten elämässä sitä ennen juuri näkynyt. Sofian aviomies Wolfgang upposi merenpohjaan Titanicin mukana. Alun perin juuri Wolfgang omisti Rosengåvan. Mies ajautui pelivelkoihin, ja nuorempi veli Maximilian osti linnan tältä. Lähistöllä asuva Sofia ei ilmeisesti koskaan hyväksynyt, ettei hän enää ole Rosengåvan valtiatar.

Kun Berta lomallaan pääsee palaamaan linnaan, hän saa todistaa Sofian manipuloivaa käytöstä ja päsmäröintiä, johon kukaan linnassa ei oikein osaa tai voi puuttua. Sitten tulee tieto, että Maximilian on kadonnut tai kaatunut Balkanin sodassa – ja Sofia saa yliotteen linnassa. Bertan on palattava kotiin, sillä koulu on käytävä loppuun. Ennen hänen lähtöään Arild haluaa keskustella Bertan kanssa. Berta saa Arildilta enemmän huomiota kuin ennen, ja nyt nuorukainen antaa Bertalle kirjeen, jonka hän kirjoitti tälle jo Pariisissa.

Berta keskittyy kotiasioihinsa ja kouluun mutta saa kirjeitä Rosengåvasta. Näin hän pysyy jotenkin perillä linnan tapahtumista. Berta vaikuttaa olevan linnaan tervetullut, kun hän jälleen saapuu Rosengåvaan. Mutta: Carolin on kadonnut! Eikä kukaan tiedä minne. Carolin lähti linnasta pikaisesti, vaikka oli jo sovittu, että hän muuttaa Maximilianin vanhan isoäidin Sigridin eli "Hyväneuvon" luo. Sokea Sigrid asuu linnassa omassa huoneistossaan mutta on erikoisen hyvin perillä asioista. Kaiken lisäksi Rosengåvassa mitä ilmeisimmin kummittelee. Siitä Berta tietää jotakin..., mutta hänen on vaiettava.

Kun Berta on jälleen kotona, hän saa salaperäiseltä henkilöltä lipun teatteriesitykseen lähikaupunkiin. Hän odottaa tapaavansa teatterissa kutsujansa, mutta sopivaa henkilöä ei näy. Yksi näytelmän päähenkilöistä kyllä tekee häneen vaikutuksen. Esityksen jälkeen Bertalla on hetki aikaa, ja silloin hän kohtaa Carolinin jälleen: tämä sen lipun lähetti. Berta ihmettelee miksei Carolin itse ollut teatterissa. Carolin vakuuttaa että oli paikalla – mutta lavalla, esiintymässä! Hän on pestautunut teatteriseurueen jäseneksi. Berta tahtoo tietää, miksi Carolin niin hätäisesti lähti Rosengåvan linnasta, vaikka oli sanonut voivansa jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi. Carolin vastaa vain, että linnassa hänelle tapahtui jotakin. Hän lupaa kertoa asiasta, jos saa selville jotain siihen liittyvää.

Berta saa jälleen kirjeitä Rosengåvasta. Hän ei ilahdu: Arild ja Léonie ovat kihlautuneet. Eivät kuitenkaan rakkaudesta vaan "lohduksi toisilleen", mikä ei miellytä Bertaa. Häät ovat kuulemma kesällä, Sofia järjestää kaiken. Häiden jälkeen nuoret voisivat muuttaa Ranskaan asumaan, jolloin linna jo melkein putoaisi Sofian syliin.

Bertaa askarruttaa eräs asia, ja hän hankkiutuu juttusille isoäidin kanssa. Jotkin salaisuudet jo vähän avautuvat, mutta edelleen on paljon epäselvää ja hämärää. Berta löytää jotakin: kivipenkin, jonka edessä seisovasta pikkutytöstä hänen isänsä on ottanut kuvan. Kesän tullen Berta aikoo palata linnaan, mutta hän sairastuu. Sairastellessa Berta pääsee puheisiin isänsä kanssa. Kivipenkkiin liittyvän valokuvan ansiosta he uskaltavat puhua melkoisen suoraan. Usea asia selviää, mutta moni on yhä myös pimennossa ja vailla lopullista selitystä. Berta saa tietää, että Arildin ja Léonien häitä on lykätty, koska Sofia on lähtenyt Lontooseen. Tädillä on selvitettävää vakuutusyhtiön kanssa, sillä Titanicissa hukkuneiden omaisille on kuulemma luvattu korvauksia.

Berta pääsee Rosengåvaan ennen juhannusta. Häiden lykkääntyminen ei näytä Arildia haittaavan, mutta Léonien laita on huonosti: tyttö on sairastunut ja kuolemaisillaan. Lydian vanha lapsenhoitaja Amalia on hänkin sairas. Vanha nainen on jostain järkyttynyt ja välillä sekava, mikä aiheuttaa huolta.

Carolin tulee linnaan käymään; hänellä on pari vapaapäivää näytäntöjen välissä. Berta ja Carolin juttelevat yöllä ja sopivat, että aamulla mennään yhdessä uimaan. Aamulla Berta ei löydä Carolinia, mutta huomaa ikkunasta linnan pihalla Arildin, joka on jostain syystä suunniltaan. Carolin ja Berta ovat menneet ristiin: Carolin oli yksin uimassa, koska luuli että Berta oli jo mennyt rantaan. Jokin on muuttunut ennen Carolinin lähtöä: Arild ei puhu Bertalle mitään, ja Carolinille vielä vähemmän. Bertalle ei heti selviä miksi Arild on vihainen ja kieltäytyy olemasta tekemisissä hänen kanssaan.

Kun Berta käy taas Amalian luona, vanha nainen nukkuu. Käsissään hän pitelee muotokuvaa. Sen on maalannut Lydian isä, ja kuvassa Lydia on aivan pieni tyttö. Berta tajuaa jotakin kuvaa katsellessaan, jotain joka saa palaset loksahtamaan paikoilleen. Berta myös odottaa tulevaa tapaamista erään merkittävän henkilön kanssa, joka on tullut vaivihkaa hänen puheilleen. Tämä salattu hahmo tuntuu olevan aina jossakin taustalla, varjoissa, ja on paljon vartija. Bertan mielestä tuon nimenomaisen henkilön olisi jo korkea aika paljastaa itsensä. Kun ollaan vihdoin sen kynnyksellä, tapahtuu paljon dramaattisia ja ratkaisevia asioita lähes samanaikaisesti, ja moni salaisuus nousee lopulta päivänvaloon.

Sarjan teemat Sarjan teemat ja salaisuudet liittyvät ihmissuhteisiin, sukulaisuuteen, kasvamiseen, rakkauteen, sukupuoleen ja hyväksymiseen. Hahmot kukin tavallaan etsivät omaa minuuttaan ja viiteryhmäänsä tai kaipaavat eri tavoin läheisiään. Kuinka olla sinut itsensä kanssa, kuinka pärjätä maailmassa ja olla itsenäinen, kuinka löytää kadotettuja ihmissuhteita? Kuka kukin itse asiassa on, tai haluaa olla, mikä on oma alkuperä? Tarkkanäköinen Berta etsii ja löytää totuuksia, jotka liittyvät sekä häneen itseensä että hänen läheisiinsä. Totuuksia, joiden taustalla piilee rakkautta, traagisutta ja elämän arvaamattomuutta.

Lähteet

Maria Gripe: Varjojen lapset. Helsinki: Tammi, 1988.

Viitteet

Aiheesta muualla RisingShadow – scifi- ja fantasiakirjat: Varjojen lapset – (www.risingshadow.fi)

Luokka:Ruotsalaiset nuortenkirjat Luokka:Vuoden 1986 kirjat