Laihia () on Suomen kunta Pohjanmaan maakunnassa Laihianjoen yläjuoksulla. Asukkaita Laihialla on lähes . Kunnan halki kulkee valtatie 3, johon risteää keskustassa valtatie 18. Laihian rautatieasema on Seinäjoen–Vaasan rataosalla 23 kilometriä Vaasasta ja 51 kilometriä Seinäjoelta. Asemalta on kirkolle noin kaksi kilometriä. Junat eivät enää ota matkustajia kyytiin Laihian asemalta, ja lähimmälle matkustaja-asemalle Tervajoelle on Laihialta matkaa noin 10 kilometriä.
Laihian kirkonkylän maisemaa hallitsee viljelyaukeiden avautuminen laajaksi viljavaksi tasangoksi. Tyylipuhtaat pohjalaistalot hallitsevat Laihianjokivarren näkymää. Esihistorialliseen aikaan Laihia on ollut Suomen tiheimmin asuttuja alueita. Laihia tunnetaan erityisesti laihialaisvitseistä. Kansanhuumorissa Laihia tunnetaan "Suomen Skotlantina" väestönsä väitetyn säästäväisyyden vuoksi.
Laihian naapurikunnat ovat Ilmajoki, Isokyrö, Kurikka, Maalahti, Mustasaari ja Vaasa. Laihia ja vuonna 2013 lakkautettu Vähäkyrö käynnistivät terveydenhuollon yhteistyön Vaasan kanssa vuonna 2007. Laihia kuului ennen Kyrönmaan seutukuntaan, kunnes sen lakkautushetkellä ainoana toisena kuntana ollut Isokyrö siirtyi osaksi Etelä-Pohjanmaan maakuntaa vuonna 2021. Nykyisin Laihian sosiaali- ja terveyspalveluista vastaa Pohjanmaan hyvinvointialue.
Historia Esihistoria pienoiskuva|Maankohoamisen vaikutuksesta tapahtunut rantalinjan siirtyminen varhaiselta kivikaudelta nykypäivään. Kivikauden alkupuolella vajaa 10 000 vuotta sitten Laihia oli viimeisimmän jääkauden jäljiltä vielä täysin veden peitossa. Noin 7 000 vuotta sitten alueen korkeimmat kohdat alkoivat maankohoamisen vaikutuksesta nousta luotoina Litorinamerestä. Kivikauden lopusta pronssikauden halki rautakaudelle saakka Laihia oli rannikkoa ja saaristoa.Miettinen 1998 s. 27 Varhaisimmat kivikautiset löydöt asutuksesta ovat kampakeraamisesta kulttuurista kunnan kaakkoisosasta ajalta noin 3400 eaa. Pyyntiin ja keräilyyn perustunut asutus on seurannut rantaviivaa.Miettinen 1998 s. 35–37.
Pronssikaudella 1500–500 eaa. etenkin Laihian keski- ja länsiosat muodostuivat saaristosta ja sen suojaamasta rannikosta. Myös asutus näyttää keskittyneen tälle alueelle.Miettinen 1998 s. 58. Tärkeimmät elinkeinot ovat edelleen olleet pyyntivaltaisia, mutta myös pienimuotoista karjanhoitoa ja maanviljelyä on saatettu harjoittaa.Miettinen 1998 s. 111. Ajanlaskun alun tienoilla varhaisen metallikauden loppupuolella maanviljely alkoi vakiintua Laihianjoen varressa.Miettinen 1998 s. 115. Laihialta on löydetty tuhansia röykkiöhautoja, ja kunta on Suomen muinaisjäännöstiheimpiä alueita. Röykkiöistä suurin osa ajoittuu pronssikaudelle ja varhaiselle rautakaudelle, loput ovat myöhäiseltä rautakaudelta.Miettinen 1998 s. 160.
Asutus siirtyi 600-luvun rautakauden keskivaiheille saakka edelleen rantaviivan mukana. 300–700-luvun keskirautakaudella pääosin Laihianjokilaaksossa eläneen yhteisön 10–15 asutusyksikön väkimäärän on arveltu olleen noin 60–180 henkeä.Miettinen 1998 s. 150–152. Merovingiajan kuluessa pohjalainen asutus kuitenkin vähitellen supistui, ja 800–1200-luvun myöhäisrautakaudella alue muodostui pääasiallisesti todennäköisesti Kokemäenjoen asutuksen nautinta-alueeksi. Tältä seudulta Etelä-Pohjanmaa lienee saanut myös ensimmäiset historiallisen ajan asukkaat.Miettinen 1998 s. 158.
Keskiaika Osittain Kyrönjokilaaksosta lähtöisin oleva Ylilaihian eli nykyisen Kirkonkylän eteläpuolisen jokivarren asutus on syntynyt viimeistään 1200-luvun puolivälissä. Alalaihian asutus puolestaan muodostui 1300-luvun vaihteen ruotsalaisen muuttoliikkeen vaikutuksesta.Luukko 1975 s. 26. Asuttamisesta lähtien ensimmäiset lähes kolme vuosisataa Ylilaihia kuului Kyrön kirkkopitäjään ja Alalaihia puolestaan Mustasaaren kirkkopitäjään. Kirkkopitäjien välisen rajan tienoille muodostui myös vastaavien hallintopitäjien raja.Luukko 1975 s. 17–18, 219.
Keskiajan kuluessa maatalous voimistui vähitellen, ja tämän seurauksena myös väkiluku alkoi kasvaa voimakkaasti. Viimeistään 1400-luvulla Laihian kylien pääelinkeinoksi pyynnin tilalle tuli maanviljelys ja karjanhoito. Viljaa kasvatettiin jokivarteen raivatulla hyvällä peltomaalla.Luukko 1975 s. 126, 257.
Pitäjän perustaminen pienoiskuva|Laihian kartta vuodelta 1680. Vuonna 1508 perustettiin Laihian kappeliseurakunta ja paikkakunnan ensimmäinen kirkko vihittiin käyttöön. Kirkon tiedetään sijainneen Mustasaaren puolella, mutta tarkasta paikasta ei ole varmuutta.Ikola 2004, s. 25–26 Tapahtuma oli yhteydessä Mustasaaren ja Kyrön suurpitäjien alkavaan hajoamisprosessiin.Luukko 1975, s. 219 Vuonna 1576 Laihia erotettiin Kyröstä ja Mustasaaresta omaksi kirkkopitäjäksi ja vuonna 1606 myös hallintopitäjäksi. Tarkemmat pitäjän rajat muodostuivat näiden tapahtumien jälkeen vasta vähitellen. Tuohon aikaan Laihiaan kuului suurin piirtein kunnan nykyisen alueen lisäksi myöhemmin itsenäistynyt Jurva.Luukko 1975, s. 182–184. Pitäjän ensimmäinen kirkko oli käytössä lähes puolitoista vuosisataa, kunnes Laihian toinen kirkko valmistui vuonna 1642 Kirkonkylään nykyisen Napuen puiston kohdalle.Seppälä 1951, s. 16Ikola 2004, s. 50. Pitäjähallinnon tavanomaista kulkua häiritsi jossain määrin 1600-luvulla läänityslaitos. Vuonna 1614 Laihia ja Maalahti annettiin virkalääniksi kansleri Axel Oxenstiernalle. Tämä peruuntui vuonna 1651, jolloin kuningatar Kristiina lahjoitti Laihian vapaaherrakunnaksi valtaneuvos Karl Bondelle. Vapaaherrakunta periytyi Bonden suvun omistuksessa kunnes se vuonna 1674 peruutettiin takaisin kruunulle.Luukko 1975 s. 192–196.
Laihian taloluku pysyi 1500-luvun puolivälistä 1700-luvun puoliväliin saakka suhteellisen vakaana, vajaassa 150 talossa.Luukko 1975 s. 87–88. Kylissä oli keskimäärin yhdeksän taloa.Luukko 1975 s. 90. 1500-luvun lopulla pitkään kestänyt Venäjän sota sekä nuijasota aiheuttivat talojen autioitumista.Luukko 1975 s. 91–93. Ankara sotaväenotto rajoitti edelleen väkiluvun kasvua 1600-luvulla.Luukko 1975 s. 105. Lisäksi 1600-luvun lopun suuret kuolonvuodet ja seuraavan vuosisadan Suuri Pohjan sota sekä siitä jatkunut isoviha aiheuttivat kummatkin väliaikaisesti noin 300 hengen loven väestöön. Napuen taistelussa kuoli 120 laihialaista – eli lähes 60 % paikkakunnan täysi-ikäisestä henkikirjaan merkitystä miesväestöstä.Luukko 1975 s. 115–123
Maatalouden rinnalle nousi 1600-luvulla tervanpoltto tärkeäksi elinkeinoksiLuukko 1975 s. 150. ja tervasta kehittyi nopeasti laihialaisten tärkein kauppatavara. Tätä edesauttoi lyhyt kulkuyhteys vuonna 1606 perustettuun Vaasan kaupunkiin, joka toimi kaupan keskuksena.Luukko 1975 s. 171
Kasvun aikaa Maataloudessa 1700-luvulla tapahtunut tärkeä uudistus isojako aloitettiin vuosisadan puolivälissä Pohjanmaalta. Laihian pitäjä oli ensimmäinen kohde, ja kuten muuallakin myös Laihialla toimeenpano kohtasi vastustusta. Toimenpiteen yhteydessä myös pitäjän siihen saakka epämääräisiä rajoja selvennettiin.Seppälä 1951 s. 21–36. 1700-luvun loppupuolella ja 1800-luvun alkupuolella Laihia kuului maan tärkeimpiin salpietarin valmistuksen seutuihin ja parhaimpina aikoina oli jokaisessa talossa ainakin yksi salpietarin valmistukseen tarkoitettu lato.Seppälä 1951 s. 59.
Laihian väestö alkoi 1700-luvun puolivälin jälkeen lisääntyä voimakkaasti ja kasvu jatkui vahvana seuraavallakin vuosisadalla. Myös Jurvan väkiluku oli kasvanut nopeasti.Laihian historiatoimikunta 1937 s. 28.
Jurvaan muodostui aluksi 1700-luvun kuluessa Laihian seurakuntaan kuuluva rukoushuone- ja myöhemmin kappeliseurakunta, jonka ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1764.Seppälä 1951 s. 50. Laihialla vaikutti 1700-luvun puolivälissä myös Jaakko Kärimäen johtama separatistinen lahko.Seppälä 1951 s. 139–146. Vuosisadan loppuvuosina ylipääläiset hakivat kuninkaalta lupaa useaan otteeseen aluksi oman kirkon rakentamiseen ja myöhemmin seurakunnan jakamiseen kahtia Yli- ja Alapäähän, mutta hankkeet raukesivat kielteiseen vastaukseen. Laihian kolmas, nykyinen kirkko valmistui vuonna 1805.Seppälä 1951 s. 48.
1800-luvulta nykypäivään Väkimäärän lisääntymisestä huolimatta Jurvan kappeliseurakunta jatkoi Laihian seurakunnan alaisuudessa vielä 1800-luvun alkupuoliskon. Vuoden 1859 syksyllä senaatti hyväksyi anomuksen Jurvan itsenäistymisestä ja ero toteutettiin vuonna 1863. Tuohon aikaan Jurvassa oli noin kolmetuhatta asukasta.Ikola 2004 s. 191 Pitäjien väliset rajat säilyivät kuitenkin pitkälle 1900-luvun puolelle saakka varsin epäselvinä.Laihian historiatoimikunta 1937 s. 68.
1860-luvun jälkipuoliskon suurina nälkävuosina Laihian väestö pieneni noin 550 hengellä.Seppälä 1951 s. 185 Muuten väkiluku jatkoi vahvaa kasvusuuntausta vuosisadan loppuun saakka.
Laihian ensimmäinen, yksityinen kansakoulu avattiin vuoden 1867 syksyllä ja se oli toiminnassa kaksi vuotta. Ensimmäinen kunnan kansakoulu, nykyinen Isonkylän koulu, avattiin vuoden 1870 syksyllä.Seppälä 1951 s. 194–196. Nuorisoseuratoiminta samoin kuin muu yhdistystoiminta oli Laihialla vilkasta jo 1880-luvulta lähtien. Laihialaiset Juho Hietanen ja Santeri Alkio olivat 1880-luvulla mukana nuorisoseuraliikkeen alullepanemisessa, ja Alkiota pidetäänkin liikkeen aatteellisena oppi-isänä. Pari vuotta toiminut Laihian Nuorisoyhdistys perustettiin vuonna 1883 ja varsinainen Laihian nuorisoseura vuonna 1892.Laihian historiatoimikunta 1937 s. 59–60.
Kunnassa toimitettiin vuosina 1890–1909 isojaonjärjestely, jossa ympäriinsä pieninä palstoina olleita maatilojen viljelyksiä yhtenäistettiin. Tuloksena maatalouden tuotto moninkertaistui.Laihian historiatoimikunta 1937, s. 69–70. Suomen sisällissodan alussa Laihialla käytiin Hulmin taistelu, jossa laihialaiset sekä isokyröläiset suojeluskuntalaiset valtasivat venäläisten varuskunnan. Tätä taistelua pidetään Pohjanmaalla jopa koko sodan alkuna.
Nimen etymologia Nykyisten nimitysten Laihia ja Laihela lisäksi paikkakunnasta on käytetty asiakirjoissa muun muassa nimiä Laia, Laya, Laiha, Laihala ja Laihiala. On arveltu, että todennäköisesti Laihia on alun perin ollut muinaissuomalainen henkilönimi. Muodosta Laihala on maininta vuodelta 1440 ja muotoa Laihia tai Laihiala esiintyi 1500-luvun veroluetteloissa. Alkuaan nimitys lienee viitannut selvästi nykyistä pienempään alueeseen. Vuonna 1508 kappelin vihkimisen yhteydessä on nimitys ilmeisesti tarkoittanut jo koko jokilaakson asutusta. Toisaalta nimiä Iso-Laihala ja Iso-Laihiala on vielä 1500-luvulla käytetty nykyisistä Isokylän ja Jakkulan alueista.Luukko 1975 s. 14–16.
Maantiede pienoiskuva|230px|Laihianjoki Laihian Maltaan kohdalla kesäkuussa 2008. Asutuksesta suurin osa on keskittynyt Laihianjoen varrelle, josta maatalojen palstat ulottuvat pitkinä, kapeina suikaleina latvamaille. Kunnassa on kaikkiaan 469 maatilaa ja peltoalaa on noin 10 000 hehtaaria.
Keskeisiä maamerkkejä ovat kirkonkylän ja Yrjäälän halki virtaava joki, vanha vaaleasävyinen puukirkko sekä Vaasaan, Tampereelle ja Jyväskylään johtavat valtatiet.
Luonto Laihian länsi- ja eteläosissa levittäytyvät harvaan asutut suot ja kankaat. Levaneva on 3 000 hehtaarin suojeltu suoalue, jolla on runsas linnusto sekä kasviharvinaisuuksia (rauhoitettu punakämmekkä ja kaarlenvaltikka).
Aluerakenne Kylät Seuraavat ovat Laihian kyliä: Allinen, Aronkylä, Isokylä, Jakkula, Jokikylä, Jokiperä, Jokisalo, Kasinkylä, Keskikylä, Kirkonkylä, Kumaala, Kupparla, Kylänpää, Käyppälä, Lounaala, Lyyskilä, Maunula, Miettylä, Nikkari, Peltomaa, Perälä, Poola, Potila, Pukkala, Ratikylä, Ruto, Santaloukko, Suorttila, Torstila, Tyllijoki, Valjoo, Vedenoja ja Yrjäälä.
Taajamat Vuoden 2017 lopussa Laihialla oli 8 051 asukasta, joista 6 587 asui taajamassa, 1 422 haja-asutusalueilla ja 42:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Laihian taajama-aste on 82,2 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Laihian kirkonkylä. Laihian kirkonkylä sijaitsee pääosin Laihialla, mutta pieneltä osin myös Vaasassa.
Väestö