Nicole Bricq (o.s. Vayssière, 10. kesäkuuta 1947 La Rochefoucauld, Charente – 6. elokuuta 2017 Poitiers) oli ranskalainen poliitikko, ministeri, senaattori ja Ranskan kansalliskokouksen edustaja./
Elämäkerta Nicole Bricq suoritti opintonsa Bordeaux’n Montesquieu-yliopistossa. Hän opiskeli yksityisoikeutta ja valmistui maisteriksi vuonna 1970.
Bricq aloitti aluepolitiikassa, toimien Île-de-Francen alueneuvostossa vuosina 1986–1989. Hänet oli jo vuonna 1980 nimetty Sosialistisen puolueen (PS) Pariisin aluejärjestön pääsihteeriksi. Puolueen vasemmistosiipeä edustanut Bricq toimi aluehallinnossa kulttuurivaliokunnan puheenjohtajana.
Vuosina 1988–1990 Bricq työskenteli neuvonantajana tuolloisen puolustusministerin Jean-Pierre Chevènement’n kabinetissa. Heidän välinsä kuitenkin rikkoutuivat Bricqin vastustaessa Persianlahden sotaa, joskin he olivat olleet erimielisiä myös esimerkiksi Eurooppa-politiikasta. Bricq alkoi toimia Dominique Strauss-Kahnin vetämässä Socialisme et démocratie -liikkeessä. Vuosina 1992–1993 Bricq toimi neuvonantajana ympäristöministeri Ségolène Royalen kabinetissa.
Kansan tahdosta Bricq valittiin vuoden 1997 vaaleissa edustajaksi Kansalliskokoukseen.Définition Nicole Bricq . Le Parisien. Hänen lisäkseen ehdokkaina olivat Union pour un Mouvement Populairea edustava, uudelleenvalintaa tavoitellut Meaux’n pormestari Jean-François Copé ja äärioikeistolainen Kansallista liittoumaa edustava Marie-Christine Arnautu Carole barjon; "Le cauchemar de Copé", Le Nouvel Observateur 7.–13. kesäkuuta 2012.. Vuonna 2001 Bricq valittiin Meaux'n kaupunginvaltuustoon opposition edustajana.
Vuonna 2002 Bricq hävisi Kansalliskokouksen vaaleissa aiemmalle kilpailijalleen Jean-François Copélle, saaden vaalin toisella kierroksella noin 41% annetuista äänistä.Résultats des élections législatives 2002. Interieur.gouv.fr
Ministerinä Kun François Hollande valittiin Ranskan tasavallan presidentiksi vuonna 2012, Bricq kutsuttiin ympäristöministeriksi Jean-Marc Ayraultin ensimmäiseen hallitukseen.Décret du 16 mai 2012 relatif à la composition du Gouvernement [archive], JORF, no 115 du 17 mai 2012, p. 9149. Pesti jäi vain kuukauden pituiseksi, koska isot öljyteollisuusyhtiöt halusivat eroon liian voimakastahtoisena pidetystä Bricqistä.
Bricq nimitettiin uuteen tehtävään hallituksen ulkomaankauppaministeriksi, mutta hallituskin oli jo ehtinyt vaihtua - nyt kyseessä oli Jean-Marc Ayraultin toinen hallitus. Brixq ehti vaikuttaa ulkomaankauppaministerinä lähes kaksi vuotta ennen tehtävän päättymistä 3. maaliskuuta 2014.Ivan Best, Nicole Bricq: les dessous d'une mutation La Tribune.fr, 22 juin 2012.
Bricq toimi senaattorina kahdesti vuosina 2004–2012 ja 2013–2017.
Bricq kuoli tapaturmaisesti vuonna 2017 kaaduttuaan portaissa kotonaan.
Lähteet
Luokka:Ranskan ministerit Luokka:Vuonna 1947 syntyneet Luokka:Vuonna 2017 kuolleet