Naumburgin katedraali () on luterilainen katedraali Naumburgissa Saksassa. Se on yksi Euroopan myöhäiskeskiajan merkittävimmistä kulttuurimonumenteista, jonka arkkitehtuuri, lasimaalaukset ja veistokset ovat maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia.

Se oli Naumburg-Zeitzin hiippakunnan tuomiokirkko vuoteen 1615 asti.

Katedraalin rakentaminen aloitettiin 1000-luvulla. Suurin osa nykyisestä rakennuksesta on 1200-luvulta. Sen arkkitehtuurissa yhdistyvät gotiikka ja romaaninen tyyli. Katedraali on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2018 lähtien.

Katedraalin merkittävin nähtävyys on länsikuori ja sen kahtatoista katedraalin lahjoittajaa esittävää patsasta (Stifterfiguren), jonka tekijää sanotaan Naumburgin mestariksi. Hänen 1200-luvun alussa perustamansa työpaja tyylissä on piirteitä Luoteis-Ranskasta Saksan kautta aina Lounais-Eurooppaan saakka. Erityisesti aatelisnainen Utan patsas tunnetaan monien keskuudessa ”keskiajan kauneimpana naisena”. Myös kaksi sydänkeskiaikaista kuoriaitaa (Lettner), jotka erottavat kuoriosat kirkkosalista, ovat ainutlaatuisia maailmassa.

pienoiskuva|Ilmakuva Naumburgin katedraalista.

Rakennushistoria Naumburgin kaupungin historia alkaa 800- ja 900-lukujen vaihteessa. Kirjallisten lähteiden puutteen vuoksi yksityiskohdat ja tarkat päivämäärät eivät ole tiedossa. On kuitenkin todennäköistä, että linnan rakennuttaja oli Meißenin rajakreivi Ekkehard I, joka oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan itärajan vaikutusvaltaisin mies.

Hän rakennutti asuinpaikan noin 25 metriä korkealle kalliolle Saale-joen oikealle rannalle, lähelle Unstrut-joen suuta linnan, jonka nimi oli neweburg ja josta tuli myöhemmin Naumburg. Sijainti valittiin sen edullisuuden vuoksi: se sijaitsi lähellä useiden vilkkaiden kauppareittien risteyskohtaa historiallisella itärajalla, jossa Itä-Frankian (Saksan kuningaskunnan) alueet kohtasivat Saksin itäiseen rajakreivikuntaan liitetyt polabien slaavien maat.

Ekkehard murhattiin vuonna 1002 Harz-vuoristossa sijaitsevassa Pöhlden luostarissa, mutta häntä ei voitu vielä haudata Naumburgiin, sillä linna ja sen yhteyteen rakennettava luostari eivät olleet vielä valmistuneet. Vasta rakennustöiden valmistuttua hänen poikansa, Meissenin rajakreivit Hermann ja Ekkehard II, siirrättivät hänen ja hänen esivanhempiensa ruumiit Naumburgin Georgenkloster-luostariin. pienoiskuva|Naumburgin katedraali lännestä nähtynä. Ekkehardin pojat perustivat pienen seurakuntakirkon linnan ympäristön länsiosaan. Se oli pyhitetty Neitsyt Marialle ja mainitaan ensimmäisen kerran Merseburgin hiippakunnan kronikan säilyneissä teksteissä vuonna 1021. Vuonna 1028 veljekset saivat kuningas Konrad II:n ja paavi Johannes XIX:n suostumuksen piispanistuimen siirtämiseen Zeitzistä Naumburgiin; perusteluna oli, että linna tarjoaisi piispanistuimelle paremman suojan kuin Zeitz. pienoiskuva|Naumburgin katedraalin pohjakaava vuodelta 1901.

Romaaninen aika Pian piispanistuimen siirtämisen hyväksymisen jälkeen, keväällä 1029, nykyisen seurakuntakirkon itäpuolelle alettiin rakentaa varhaisromaanista katedraalia. Kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1044 Merseburgin piispa Hunoldin virkakaudella, ja sen suojeluspyhimyksiksi valittiin Pietari ja Paavali – samat, jotka olivat olleet myös Zeitzin katedraalin suojeluspyhimyksiä.

Kirkko sijaitsi samalla paikalla kuin nykyinen myöhäisromaanis-goottilainen rakennus, mutta se oli kooltaan pienempi. Noin vuosina 1160–1170 rakennukseen lisättiin krypta; se on ainoa osa alkuperäisestä katedraalista, joka on säilynyt nykyisessä rakennuksessa jokseenkin muuttumattomana.

Tuomiokirkon uudelleenrakentaminen alkoi noin vuonna 1210. Vanhasta rakennelmasta säilyi ainoastaan ​​krypta; se menetti apsiksensa, mutta sitä laajennettiin itään ja länteen niin, että se ulottuu nykyään uuden kuorin lisäksi myös kirkon poikkilaivan alle.

Gotiikan aika pienoiskuva|Naumburgin katedraalin länsitornit ja luostaripiha. Uusi tuomiokirkko rakennettiin piispa Engelhardin (1207–1242) kaudella. Se ei kuitenkaan säilynyt pitkään tässä myöhäisromaanisessa muodossaan, sillä 1200-luvun puoliväliin mennessä rakennettiin varhaisgoottilainen länsikuori, joka korvasi vanhan seurakuntakirkon. Se valmistui todennäköisesti vuoteen 1260 mennessä. Hieman myöhemmin länsitorneja korotettiin yhdellä kerroksella. Noin vuonna 1330 rakennettiin goottilainen, monikulmainen itäkuori, mikä edellytti romaanisen apsiksen purkamista. Länsitorneihin lisättiin kerroksia 1300- ja 1400-luvuilla. Dreikönigskapelle (Kolmen kuninkaan kappeli) vihittiin käyttöön vuonna 1416.

Tulipalo vaurioitti tuomiokirkkoa vuonna 1532 ja tuhosi sen katot. Tämän jälkeen itätorneja korotettiin. Tulipalo tuhosi myös tuomiokirkon vieressä sijainneen, Neitsyt Marialle omistetun kolmilaivaisen kollegiaattikirkon; siitä on nykyään jäljellä vain kuori. Kollegiaattikirkolla oli oma luostaripihansa, mikä selittää sen, miksi alueella oli tilapäisesti kaksi tällaista pihaa: yksi tuomiokirkon etelä- ja toinen pohjoispuolella. Pohjoinen luostaripiha ei ole säilynyt, mutta se palveli tuomiokirkon papiston asuinsijana ennen kollegiaattikirkon tuhoutumista. pienoiskuva|Naumburgin katedraalin länsikuori, jossa sijaitsevat lahjoittajaveistokset. Lasimaalausikkunat ovat keskiajalta.

Sisustus ja veistokset pienoiskuva|Rajakreivitär Uta von Ballenstedt, yksityiskohta lahjoittajapatsaasta. pienoiskuva|Rajakreivitär Reglindis (Regelinda), yksityiskohta lahjoittajapatsaasta. Niin kutsutun Naumburgin mestarin (Naumburger Meister) veistämät lahjoittajahahmot (Stifterfiguren) ovat todennäköisesti katedraalin tunnetuin taideteos, ja niitä pidetään usein Saksan tunnetuimpana varhaisgotiikan kuvanveistotaiteen esimerkkinä. Länsikuorissa sijaitsevat kaksitoista luonnollisen kokoista veistosta (kahdeksan miestä ja neljä naista) esittävät aatelisia, jotka kuuluivat katedraalin perustajiin.

Veistosten uskotaan esittävän seuraavia henkilöitä (koillisesta kaakkoon lueteltuna):

Kreivi Konrad von Landsberg, Ekkehard II:n ja Hermann I:n veljenpoika Kreivitär Gepa (tai Adelheid, Gernroden luostarin abbedissa) Rajakreivitär Uta von Ballenstedt ja Meißenin rajakreivi Ekkehard II (pariskuntana) Kreivi Thimo von Wettin, Kistritzin kreivi (kilven kirjoitus: "TIMO DE KISTERICZ QVI DEDIT ECCLESIE SEPTEM VILLA"), Konradin veli Kreivi Wilhelm von Camburg und zu Brehna, Thimon veljenpoika (kilven kirjoitus: "WILHELMVS COMES VNVS FVNDATORVM") Kreivi Sizzo von Kevernburg, Wilhelmin serkku (kilven kirjoitus "SYZZO COMES DO" voidaan kääntää Sizzo, Thüringenin kreivi tai kreivi Sizzo, perustaja); Kreivi Dietmar (kilven kirjoitus: "DITMARVS COMES OCCISVS" surmatulle kreivi Dietrichille) Rajakreivitär Regelinda (Reglindis), Puolan kuningas Bolesław I:n ja tämän kolmannen puolison, sorbiprinsessa Emnildan tytär sekä Meißenin rajakreivi Hermann I, Ekkehardin veli (pariskuntana) Kreivi Dietrich von Brehna, Thimon veljenpoika, ja hänen vaimonsa Gerburg

Veistokset valmistettiin 1200-luvun puolivälissä Grillenburgin hiekkakivestä. Kymmenen hahmoa on kiinteästi yhdistetty seinään, ja kaksi on vapaasti seisovia. Alun perin ne olivat maalattuja, mutta nykyään näkyvät maalausjäljet ​​ovat peräisin 1500–1800-luvuilla tehdyistä entisöintitöistä. Varhaisgotiikan veistoksiksi hahmot ovat poikkeuksellisen realistisia ja sisältävät runsaasti yksilöllisiä piirteitä. Veistosten luonne sekä maallikoiden hahmojen sijoittaminen näin merkittävälle paikalle kirkossa tekevät niistä ainutlaatuisia 1200-luvun eurooppalaisessa kuvanveistossa.

Kuvagalleria

Lähteet

Luokka:Burgenlandkreis Luokka:Katedraalit Luokka:Unescon maailmanperintökohteet Saksassa Luokka:Saksi-Anhaltin kirkot