Piperakiini (C29H32N6Cl2) on kinoliinijohdannaisiin kuuluva heterosyklinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä malarian hoitoon yhdessä muiden lääkeaineiden kanssa. Piperakiini kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon.
Ominaisuudet ja käyttö Huoneenlämpötilassa piperakiini on vaaleankellertävää kiteistä ainetta. Se ei liukene veteen, mutta liukenee hieman etanoliin ja hyvin kloroformiin. Piperakiini tehoaa Plasmodium-suvun alkueläimiin. Tarkkaa vaikutusmekanismia ei tunneta, mutta se on todennäköisesti sama kuin klorokiinilläkin eli se estää malarialoisioille myrkyllisen aineenvaihduntatuotteen hemiinin metaboliaa ja hemiini kertyy loisioiden soluihin. Piperakiinia käytettiin hoidettaessa malariaa 1978–1994, mutta sen käyttö lopetettiin vastustuskyvyn kehittymisen vuoksi. Vuonna 2012 se hyväksyttiin uudelleen käytettäväksi yhdistelmänä dihydroartemisiniinin kanssa ja tälle yhdistelmälle on vastustukyky harvinaisempaa. Yhdistelmä tehoaa muun muassa klorokiinille resistentteihin kantoihin. Piperakiiniä käytetään usein fosfaattisuolanaan.
Haittavaikutukset Piperakiinin ja dihydroartemisiniinin yhdistelmä on suhteellisen hyvin siedetty. Mahdollisia haittavaikutuksia voivat olla pääkipu, huimaus, aonreksia, huonovointisuus ja ripuli. Piperakiini pidentää sydämen QT-aikaa.
Valmistus Piperakiinin synteesin ensimmäisesäs vaiheessa 4,7-dikloorikinoliini regoi piperatsiinin kanssa. Toinen vaihe on tässä reaktiossa muodostuneen välituotteen reaktio 1-bromi-3-klooripropaanin kanssa ja tuotteena muodostuu piperakiiniä.
Lähteet
Luokka:Alkueläinlääkkeet Luokka:WHO:n tärkeimmät lääkkeet Luokka:Malarialääkkeet