Varjojen kätkö on ruotsalaisen Maria Gripen nuortenkirja vuodelta 1988. Alkuperäiseltä nimeltään kirja on Skugg-gömman, ja suomeksi teos julkaistiin vuonna 1990. Kirjan on suomeksi kääntänyt Eila Kivikkaho.https://helmet.finna.fi/Record/helmet.1268808https://helmet.finna.fi/Record/helmet.2548401 Teos on neljäs ja viimeinen osa Varjo-sarjasta.
Kirjan alku sijoittuu ensimmäisen maailmansodan alkamisen aikoihin, lähtien elokuusta 1914. Varjo-sarjan aiemmista osista poiketen kirjan päähenkilö on Carolin, Berta näyttäytyy kirjassa vain pieninä mainintoina ja sivuhahmona. Kuitenkin juuri tarkkanäköinen Berta huomaa, että Carolin vetää erilaisia rooleja kuin luonnostaan, ja että Carolinissa on erilaisia puolia, useampi persoona. Ehkä juuri se on johtanut Carolinin teatteriopintojen pariin Tukholmaan, jossa myös hänen äidillään on asunto.
Tällä kertaa lukija pääsee seuraamaan Carolinin itsetutkiskelua ja ajatuksia elämästä ja sen tärkeistä henkilöistä. Kirja sisältää paljon pohdintaa ja vähän tapahtumia. Kuitenkin myös erinäisiä asioita selviää ja uusia polkuja avautuu. Paitsi omaa minäänsä, Carolin pohtii yhä perhettään, vanhempiaan ja heidän kohtaloaan, sisaruksiaan ja uusia ystävyyssuhteita. Carolin osittain kaipaa Bertaa ja Rosengåvan väkeä: Rosildaa, Arildia ja Lydiaa. Toisaalta hän tuntee itsensä vieläkin erilaiseksi, torjutuksi ja ulkopuoliseksi, eikä oikein tiedä kuka on. Etenkin äitisuhde on ajatuksissa. Äidissäkin tuntuu olevan kaksi eri puolta ja ihmistä, Ida ja Lydia. Carolin on ristimänimeltään Saga Carolin, ja hänestä tuntuu että Saga ja Carolin ovat kaksi eri ihmistä. Carolin kirjoittaa kirjeitä "toiselle minälleen" Sagalle ja etsii vastauksia "häneltä". Erikoista kyllä, hän myös saa vastauksia, vaikka ei tiedä näitä kirjeitä kirjoittavansa. Usein tuntuu että "Sagan" vastaukset ovat kryptisiä ja herättävät Carolinissa vain lisää kysymyksiä.
Varjo-sarja
Salaisuus varjossa 1984 (Skuggan över stenbänken, 1982) ...ja metsän valkeat varjot 1986 (...och de vita skuggorna i skogen, 1984) Varjojen lapset 1988 (Skuggornas barn, 1986) Varjojen kätkö 1990 (Skugg-gömman, 1988)
Sarjan kirjojen kansikuvat ovat Maria Gripen aviomiehen Harald Gripen käsialaa.
Juoni
Varsinaisia tapahtumia kirjassa on verkkaisesti, Carolinin itsetutkiskelua on paljon. Hän miettii että hänen mahdollisella sisarpuolellaan Bertalla on sielunelämä hallinnassa, toisin kuin hänellä. Bertan elämä tuntuu selvältä, Carolinilla on paljon mietittävää omassaan. Mielessään ja sydämessään hän on isänsä löytänyt, Bertan isän. Carolinia kuitenkin kaihertaa se, että todellisessa maailmassa asiat eivät ole menneet kuten hän mielessään niiden kuvitteli sujuvan.
Myös äiti on löytynyt, vaikka tämän sanottiin kuolleen. Carolinin äiti on tehnyt elämässään valintoja ja ratkaisuja, jotka vaikuttavat pakenemiselta. Ja ehkä äiti onkin paennut. Mutta voiko asioita vielä korjata? Aluksi äiti ja Carolin asuvat Tukholmassa äidin asunnossa. Carolin iloitsee elämästä äidin kanssa. Äiti kuitenkin palaa Rosengåvan linnaan, sillä hänen on tutustuttava uudelleen myös Rosildaan ja Arildiin. Äiti on hyvin epävarma, sillä hänen aikoja sitten tekemänsä ratkaisut lasten suhteen painavat mieltä. Voiko saada anteeksi sen että lähti pois? Äiti keskittyy Rosengåvaan, ja Carolin tuntee itsensä hylätyksi jälleen; etenkin kun Berta kutsutaan linnaan ilman Carolinia. Vaikka Carolin saisi asua äidin asunnossa, hänen on pakko muuttaa omilleen.
Carolin kirjoittelee kirjeitä "toiselle minälleen" Sagalle ottaakseen itsestään ja minuutensa eri puolista selvää. Samalla hän kirjoittaa elämäänsä liittyviä dialogeja, joista lopulta muodostuu kuin elokuvan käsikirjoitus. Harmi vain, että eletään yhä mykkäelokuvan aikaa: elokuvissa ei ollut ääniraitaa ennen 1920-luvun loppua.
David ja Åke
Carolinilla on uusia ihmissuhteita: opiskelijatoveri David on häneen rakastunut. Carolin ei silti kaipaa Davidin ihailua, hän haluaa mieluummin tutustua itseensä. David ei ota uskoakseen, hän päivystää Carolinin asunnon ulkopuolella tai milloin missäkin, ihan nauttii rakkaudessa riutuvan, torjutun kosijan roolista. Elokuussa 1914 Saksa julistaa Venäjälle sodan, ja pian alkaa maailmansota. Sen vaikutukset koskettavat myös tukholmalaisia. On levotonta. Carolin etsii rauhaa hautausmaalta. Hautausmaalla tulee usein vastaan joku nuorukainen, jolla on erikoiset silmät. Carolin kaipaisi Davidia ystäväksi, mutta koska viimeisen vuosikurssin opiskelija on ärsyttävästi ryhtynyt palvomaan Carolinia, Carolin harkitsee josko kutsuisi luokseen luokkatoverinsa Ingeborgin, vaikkei tätä vielä juurikaan tunne. Carolin saa Davidilta taas rakkauskirjeen; sen tuo hänelle pikkupoika Åke. Carolin tarjoaa Åkelle maitoa ja korppuja; poika taitaa tulla puutteellisista oloista.
Aavemainen valokuva
Joulu lähestyy, eikä Carolinilla ole riittävästi kynttilöitä. Niitä pitäisi kuitenkin olla äidin asunnossa Swedenborgin kadulla, jossa Carolin ei ole käynyt sitten äidin lähdön. Kynttilöitä ei löydy, sen sijaan Carolin löytää kirstullisen valokuvia. Tyttö hätkähtää, koska yhdestä vanhasta kuvasta "tuijottaa hänen oma tuskaisa silmäparinsa": mutta kuvassa ei voi olla Carolin. Eikä se ole äitikään. Naisesta on muitakin kuvia, mutta kuvasta toiseen nainen pysyy aavemaisen samannäköisenä, vaikka aikaa kuluu. Kuvien naisen täytyy olla hänen äitinsä äiti, Clara de Leto, ihminen josta ei ole hyvää sanaa kuultu. Äidinäiti pilasi Lydian lapsuuden itsekyydellä ja oikuttelulla, vaikeutti avioliittoa, ja vielä kuolemansa jälkeen kummittelemalla tuhosi tyttären avioliiton ja suhteen lapsiin. Seurauksena Lydia yritti itsemurhaa.
Ingeborg ja Åken perhe
Kun Carolin käy äidin asunnossa uudestaan lähellä joulua, kynttilätkin jo löytyvät. Nyt hän huomaa myös äitinsä isän kuvat. Varhain kuollut isoisä vaikuttaa lempeältä ja rakastavalta. Carolin ei lähde jouluksi Rosengåvan linnaan, hän pysyttelee poissa kuin mielenosoituksena. Hän aikoo viettää joulun yksin, ostaa lahjankin itselleen. Lahjanhakureissulla hän törmää luokkatoveriinsa Ingeborgiin. He menevät kauppaan yhdessä ja ostavat lahjat toisilleen. Jouluaattona Ingeborgilta tulee kirje. Hän ottaisi sittenkin mieluummin oman lahjansa; jos Carolinille vaihto sopii, hän tulee käymään. Ingeborg ja Carolin viihtyvät erinomaisesti yhdessä. Tulee kuitenkin outo hetki, kun Ingeborg katselee kuvia, jotka Carolin on nostanut lipaston päälle. Ingeborg hätkähtää Bertan kuvaa, mutta on pian sen jälkeen liki välinpitämätön.
Carolin tutustuu Ingeborgiin yhä paremmin, vaikka toinen välttelee kertomasta itsestään. Carolinia kiinnostaa myös lehdessä ollut ilmoitus: ostetaan elokuvakäsikirjoituksia. Erään kerran Ingeborgin luota palatessa Carolin huomaa taas pikkupoika Åken. Yhdessä Ingeborgin kanssa Carolin päättää selvittää missä poika asuu ja mitä hänen eteensä voisi tehdä. Käy ilmi että pojalla on hoidettavana Tyra-vauva, äiti Greta on töissä kapakassa. Gretan elämää riivaa tämän isä, joka riehuu ja uhkailee juovuspäissään. Tytöt onnistuvat luomaan Åken äitiin luottamuksellisen suhteen, ja he yrittävät kohentaa lesken ja tämän lasten elämää.
Tuntematon ilmaantuu jälleen
Ingeborg on hartaan uskonnollinen. Carolin käy hänen kanssaan kirkossa, vaikkei koe toimintaa omakseen. Hän käyttää aikaansa muita tarkkailemalla. Yllättäen hän onkin itse tarkkailun kohde: häntä katselee nuori mies jonka Carolin kohtasi hautuumaalla, Tuntematon jolla on erikoiset silmät. Mies tuntuu haluavan olla Carolinin lähellä. Carolin taas on vaivautunut, kun mies putkahtelee hänen tielleen milloin missäkin. Sattumalta Carolin utelee Ingeborgilta rakkaudesta. Ystävä tahtoo vaieta aiheesta. Carolin huomaa että tätä painaa jokin, hän salaa jotakin. Ingeborg ei vaan halua puhua. Kun toveri taas kerran katselee Bertan kuvaa, Carolin ajattelee että ystävä on mustasukkainen Bertalle.
Carolin alkaa harjoitella Orleansin Neitsyen pääosaan. Pääsiäisen lähestyessä äiti jälleen houkuttelee Carolinia Rosengåvaan. Carolinia jännittää kohdata sisaruksensa. He ovat tuttuja, mutta sisarussuhde on uusi. Uutta on sekin, että Carolin tulisi linnaan omana itsenään – eikä tällä kertaa nuorukaiseksi pukeutuneena. Carolin matkustaa junalla, ja siellä hän huomaa taas Tuntemattoman, jolla on erikoiset silmät. Ennen junamatkan alkua David on asemalla, suuri ämpäri ruusuja mukanaan. Carolin ihmettelee, eihän hän junassa ruusuilla mitään tee. David ei anna periksi, mutta Carolin ei yllä ottamaan ruusuja. Yllättäen tuntematon nuori mies tulee avuksi ja kurottaa ruusut junaan Carolinin puolesta. Carolin tuumii, ettei mies ole hassummannäköinen. Tutultakin mies näyttää, mutta Carolin ei käsitä missä olisi miehen tavannut ennen Tukholmaa. Ravintolavaunussa mies "tuppautuu" seuraan, ja se ärsyttää Carolinia. Sitten tapahtuu jotain outoa: Mies ojentaa Carolinille kirjainlukon, jonka tyttö osti itselleen joululahjaksi. Kukaan muu ei tiedä kirjainyhdistelmää, jolla lukko aukeaa. Mutta miespä osaa lukon avata. Koodi on ADAM.
Berta pitkästä aikaa, Åken perhe pulassa
Junamatkan jälkeen Berta ja Carolin kohtaavat. He juttelevat pitkään, vaikka aluksi Carolin pelkää että he ovat etääntyneet toisistaan. Käy ilmi että Carolinilla on kaupungissa ystävä, mutta Carolin on luvannut olla mainitsematta Ingeborgia nimeltä. Berta paljastaa että Arild on hänen paras ystävänsä, he ovat kirjeenvaihdossa. Lopulta Carolin ei sittenkään tule linnaan, vaikka Berta sinne menee. Kaupungissa Carolin lähtee käymään Åken perheen luona, mutta perillä on vastassa rikotut paikat. Vaikka Gerda ja lapset tyttöjen avulla muuttivat uuteen paikkaan, on Gerdan isä löytänyt heidät ja kännipäissään rikkonut paikat. Carolin vie perheen kotiinsa, mutta Ingeborg vaatii että perhe tulee hänen luokseen, koska hänellä on isompi asunto. Carolin keskittyy näytelmäroolin sisään pääsemiseen ja miettii samalla perhettään.
Yllätys oven takana
Carolin odottaa Gerdaa ja lapsia luokseen, mutta ovelle koputetaan etuajassa: siellä ovat yllättäen äiti ja Rosilda. Carolin on hetken poissa tolaltaan. Silloin saapuu Gerda lapsineen, ja Åke tahtoo kahvia. Carolinin äiti on ensin varautunut, mutta Rosilda ja Åke helpottavat kaikkia sopeutumaan toisiinsa. Sitten eteen tulee pulma: Gerdan täytyy lähteä töihin, lapset jäävät Carolinille, mutta äiti ja Rosilda luulivat että Carolin voisi tulla heidän mukanaan äidin asunnolle. Rosilda ehdottaa, että Carolin ja lapset tulevat heidän kanssaan, niin Gerda saa töiden jälkeen nukkua rauhassa Carolinin asunnossa. Carolin pitää siitä millainen hänen äitinsä on, kun he kaikki leikkivät lasten kanssa äidin huoneistossa. Lapset käyvät nukkumaan, ja taas on jotenkin vaikea olla ja puhua. Äiti vetäytyy iltatoimiin, lopulta Carolin ja Rosilda pystyvät puhumaan asioistaan. Sitten he puhuvat Rosildan isästä Maximillianista, ja äiti kuulee sen. Rosildan on pakko tunnustaa, että hän ja Arild eivät ole kertoneet äidille totuutta: kaksosten toisessa Balkanin sodassa, Adrianopolin taistelussa kadonnut isä ei olekaan kuollut. Äiti järkyttyy. Onhan hänenkin luultu aikoinaan kuolleen, eikä aviomies tiedä että vaimo elää. Vasta tuntien päästä Lydia pystyy puhumaan. Hän toteaa ettei aio tällä kertaa paeta – jos mies haluaa hänet nähdä. Toisaalta Carolin oivaltaa, että hän on nyt taas ulkopuolinen. Eräänä iltana Gerda tulee itkien kertomaan, että hänen isänsä on keksinyt, että he asuvat Ingeborgin luona. Hänen pitäisi päästä kaupungista pois, mutta ei ole paikkaa minne mennä Kun Lydia kuulee asioista, hän keskittää kaiken tarmonsa pikkuperheen olojen parantamiseen: Heille on kyllä paikka maalla, Rosengåvan linnan tiluksilla.