Aleksanteri I (); (16. joulukuuta 1888 Cetinje, Montenegron ruhtinaskunta – 9. lokakuuta 1934 Marseille, Ranska) oli Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunnan (vuodesta 1929 Jugoslavian) kuningas vuosina 1921–1934 ja Karađorđevićien dynastian päämies.

Suku ja koulutus Hänen isänsä oli kuningas Pietari I ja äitinsä Montenegron prinsessa Ljubica (1864–1890), joka naimisissa tunnettiin nimellä Zorka. Hänellä oli neljä sisarusta, joista vanhin sisar Elena (1884–1962) avioitui venäläisen ruhtinas Ioann Konstantinovitš Romanovin kanssa. Alexandr menetti äitinsä ollessaan kaksivuotias.

Aleksanteri vietti lapsuutensa Montenegrossa, hänet oli koulutettu Genevessä. Hän kävi sotilaskoulua Pietarissa ja sittemmin Belgradissa.

Aleksanteri kävi Suomessa toukokuussa 1907 opiskellessaan Pietarissa aatelisnuorukaisia hovivirkoihin valmistavassa paašikoulussa. Matka kesti vain pari päivää ja kohteena oli Imatra ja Vallinkoski. Aleksanterin mukana oli paašikoulun opettaja, eversti Dimitrov ja heidän oppaanaan Suomessa oli viipurilainen liikemies Vilho Sobolev-Suurla.Kuningas Aleksanterin suomenmatka, Hakkapeliitta, 30.10.1934, nro 44, s. 27, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 27.10.2024

Kruununprinssi Aleksanteri ei ollut alkuperäinen kruununperijä, vaan hänellä oli vanhempi veli, Đorđe, joka kuitenkin luopui oikeudestaan kruununperimykseen vuonna 1909.

Ensimmäisen Balkanin sodan (1912–1913) aikana Aleksanteri oli ensimmäisen armeijan komentaja. Hän voitti Kumanovon ja Bitolan taistelut ja toisen Balkanin sodan aikana vuonna 1913 Bregalnicassa.

Aleksanteri toimi komentajana ensimmäisessä maailmansodassa. Kuuluisassa Kolubaran taistelussa vuonna 1914 Serbia voitti Itävalta-Unkarin armeijan ylivoimaisesti. 24. kesäkuuta 1914 hänestä tuli valtionhoitaja isänsä huonontuneen terveydentilan vuoksi.

Vuonna 1915 Serbian armeija hävisi monia taisteluita keskusvaltoja vastaan ja Aleksanterin piti vetäytyä Albanian kautta Korfun saarelle jossa suunniteltiin uusi strategia. Kun armeija oli saanut uusia aseita ja sen joukot olivat kunnossa ne palasivat takaisin sotimaan ja Thessalonikin rintamalla armeija löi vihollisensa vuonna 1918.

Avioliitto ja perilliset Aleksanteri avioitui 8. heinäkuuta 1922 Romanian prinsessa Marie von Hohenzollern-Sigmaringenin (1900–1961) kanssa, joka oli Romanian kuningas Ferdinand I:n ja Edinburghin prinsessa Marie Alexandra Victorian tytär.

Heille syntyi kolme lasta:

Pietari II (1923–1970), avioitui Kreikan ja Tanskan prinsessa Alexandran kanssa. Tomislav Kađorđević (1928–2000), avioitui (1) Badenin prinsessa Margaritan (1932–2013) kanssa, avioero 1981; avioitui (2) Linda Mary Bonneyn (1949–2013) kanssa. Andrej Karađorđević (1929–1990), avioitui (1) Hessenin prinsessa Christina Margarethen kanssa, avioero 1961; avioitui (2) Leiningenin prinsessa Kira Melitan (1930–2005) kanssa; avioitui (3) Milica Andjelkovicin (1926–2020) kanssa.

Kuningas Vuonna 1921 Aleksanterista tuli Serbian kuningas isänsä Pietari I:n jälkeen. Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta kärsi poliittisesta epävakaudesta 1920-luvulle tultaessa. Merkittävä syy oli kitka maan eri etnisten ryhmien välillä. Hallitukset kaatuivat tiuhaan tahtiin ja minitereitä kierrätettiin jatkuvasti. 20. kesäkuuta 1928 montenegrolainen parlamentaarikko murhasi kroaattikollegoitaan kesken istunnon, minkä seurauksena kroaattiedustajat luopuivat paikoistaan protestina.

Vuonna 1929 hän kumosi perustuslain ja keskitti vallan itselleen. Samassa yhteydessä maan nimi muutettiin Jugoslaviaksi. Aleksanteri uskoi, että maan ongelmien ratkaisemiseksi pitäisi luoda yhteisen jugoslavialaisen identiteetti. Tilanteen rauhoituttua kuningaskunnalle kirjoitettiin uusi perustuslaki, joka astui voimaan 1931.

Aleksanterin valtakautta on kuvattu autoritaariseksi, vaikka hän yrittikin säilyttää jonkinlaisen demokraattisen järjestelmän. Hänen oli tarkoitus luopua vaiheittain keskittämästään vallasta, muttei ehtinyt tehdä ennen salamurhaansa.

Jo samana vuonna, kun Aleksanteri nousi valtaan, Jugoslavia sopi Romanian ja Tšekkoslovakian kanssa pikkuententen perustamisesta. Sen tavoitteena oli torpata Saksan ja Unkarin vallan kasvaminen Tonavan rannalla sekä turvata näiden kolmen valtion alueellinen koskemattomuus.

Murha pienoiskuva|Aleksanteri I:n murha Aleksanteri saapui valtiovierailulle 9. lokakuuta 1934 Marseilleen. Ranskan ulkoministeri Louis Barthou tuli kuningasta vastaan satamaan. Heidän autonsa lähdettyä satamasta kohti keskustaa, eräs mies astui esille ja ampui Aleksanteria ja ulkoministeri Barthou’ta, joista jälkimmäinen kuoli myöhemmin sairaalassa. Murhaaja oli Vlado Tšernozemski, Makedonian vallankumousliikkeen johtaja Ivan Mihailovin autonkuljettaja. Poliisit repivät Tšernozemskin maahan ja yhdessä turvamiesten kanssa polkivat murhaajan hengiltä. Kun yleisö poistui poliisin käskystä, Tšernozemski oli kuollut.

Aleksanteri I:n murha oli ensimmäinen poliittinen murha, joka saatiin kuvattua filmille. Kuvaaja seisoi vain muutaman metrin päässä murhapaikalta. Varsinaista ampumista filmillä ei näy. Kuvaaja oli kuvannut koko vierailun aina satamasta lähtien.

Aleksanteri I haudattiin Pyhän Yrjön kirkkoon Belgradiin. Aleksanterin poika Pietari II oli vielä 11-vuotias. Aleksanterin serkusta Paulista tuli sijaishallisija kunnes Pietari täytti 18 vuotta.

Kunnianosoituksia

Jugoslavialaiset

55x55px Karađorđen tähden ritarikunta (1921, suurmestari) 55x55px Valkoisen kotkan ritarikunta (1921, suurmestari) 55x55px Jugoslavian kruunun ritarikunta (1921, suurmestari) 55x55px Pyhän Savan ritarikunta (1921, suurmestari)

Lähde:

Ulkomaalaiset

55x55px Leopoldin ritarikunnan suurristi (Belgia) 55x55px Sotaristi (Belgia) 55x55px Pyhien Kyrilloksen ja Methodioksen ritarikunta ketjulla (Bulgaria) 55x55px Pyhän Aleksanterin ritarikunta ketjulla ja miekoin (Bulgaria) 55x55px Valkoisen leijonan ritarikunnan 1. luokka (Tšekkoslovakia) 55x55px Sotaristi (Tšekkoslovakia) 55x55px Elefanttiritarikunnan ritari (Tanska) 55x55px Kunnialegioonan suurristi (Ranska) 55x55px Sotilasmitali (Ranska) 55x55px Vapahtajan ritarikunnan suurristi (Kreikka) 55x55px Sotaristi (Kreikka) 55x55px Pyhimmän ilmoituksen ylin ritarikunnan ritari (Italia) 55x55px Pyhien Mauritiuksen ja Lasaruksen ritarikunnan suurristi (Italia) 55x55px Italian kruunun ritarikunnan suurristi (Italia) 55x55px Savoijin sotilasansioritarikunnan suurristi (Italia) 55x55px Vendien kruunun ritarikunnan suurristi (Mecklenburg) 55x55px Pietari Cetinjeläisen ritarikunnan ritari (Montenegro) 55x55px Ruhtinas Danilo I:n ritarikunnan suurristi (Montenegro) 55x55px Kunniamaininnan ritarikunnan 1. luokka (Ottomaanivaltakunta) 55x55px Perun auringon ritarikunnan suurristi (Peru) 55x55px Virtuti Militarin sotaritarikunnan suurristi (Puola) 55x55px Valkoisen Kotkan ritarikunnan suurristi (Puola) 55x55px Jälleensyntyneen Puolan ritarikunnan suurristi (Puola) 55x55px Tornin ja miekan sotilaallisen ritarikunnan suurristi (Portugali) 55x55px Mikael Rohkean sotilasritarikunnan 1. luokka (Romania) 55x55px Kaarle I:n ritarikunta ketjulla (Romania) 55x55px Pyhän Andreaksen ritarikunnan ritari (Venäjä) 55x55px Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan ritari (Venäjä) 55x55px Valkoisen kotkan ritarikunnan ritari (Venäjä) 55x55px Pyhän Yrjön ritarikunnan 3. luokka (Venäjä) 55x55px Pyhän Annan ritarikunnan 1. luokka (Venäjä) 55x55px Pyhän Stanislauksen ritarikunnan 1. luokka (Venäjä) 55x55px Valkoisen norsun ritarikunnan erikoissuurristi (Siam) 55x55px Bathin ritarikunnan kunniasuurristi(Iso-Britannia) 55x55px Kuninkaallisen viktorialaisritarikunnan kunniasuurristi (Iso-Britannia) 55x55px Yrjö V:n kruunajaismitali (Iso-Britannia)

Lähde:

Lähteet

Aiheesta muualla

Mitä Marseillen murhat merkitsevät?, Suomen Kuvalehti, 20.10.1934, nro 43, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Luokka:Marsalkat Luokka:Serbialaiset henkirikosten uhrit Luokka:Sijaishallitsijat Luokka:Vuonna 1888 syntyneet Luokka:Vuonna 1934 kuolleet Luokka:Jugoslavian kuninkaat