Pauli Rautiainen (s. 1981) on suomalainen valtiosääntöasiantuntija ja sosiaalioikeuden yliopistonlehtori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
Rautiainen on suorittanut neljä maisterin tutkintoa (julkisoikeus, kasvatustiede, sosiaalipolitiikka ja teatteritiede) ja hänelle on myönnetty kolme dosentin arvoa (hyvinvointioikeus, julkisoikeus ja valtiosääntöoikeus). Hän on toiminut aiemmin Tampereen yliopistossa julkisoikeuden apulaisprofessorina (2016, 2019-2020) sekä Itä-Suomen yliopistossa kunta-alan lahjoittamana oikeustieteen professorina (2017-2018) ja sosiaalioikeuden yliopistonlehtorina. Hän on lisäksi johtanut ajatuspaja Kalevi Sorsa -säätiötä (2021) ja työskennellyt Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cuporessa (vuonna 2015).
Rautiainen on tutkinut valtiosääntöoikeuden yleisiä kysymyksiä, sosiaalisten ja sivistyksellisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista, yhdenvertaisuus- ja syrjintäjuridiikkaa, ihmisoikeuspolitiikan seurantaan käytettäviä indikaattoreita, opetus- ja kulttuuritoimen lainsäädäntöä, oikeuden ja politiikan suhdetta, hallintokokeiluihin liittyvää lainsäädäntöä, oikeutta yhteiskunnallisena ilmiönä sekä suomalaista taidepolitiikkaa ja valtion taiteilijatukea. Hän oli mukana Taideyliopiston koordinoimassa Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa ArtsEqual-hankkeessa, jossa kehitettiin yhdenvertaisempaa taide-elämää ja taidekasvatusjärjestelmää .
Rautiainen on osallistunut aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hän toimi Eurooppanuorten pääsihteerinä vuosina 2004–2005. Hän on toimittanut tämän jälkeen yhdessä kirjailija Ville Hytösen kanssa eurooppalaisuutta analysoivia esseekokoelmia ja kirjoittanut lehti- ja verkkoartikkeleita, joissa pohditaan Euroopan kehitystä. Vuonna 2012 hän oli perustamassa Kulttuuripolitiikan tutkimuksen seuraa, jonka puheenjohtajana hän on myös toiminut. Hän on ollut Kulttuuria kaikille -palvelua ylläpitävän Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta ry:n puheenjohtaja sekä Suomen valtiosääntöoikeudellisen seuran Perustuslakiblogin vastaava toimittaja.
Rautiainen sai Lakimies-aikakauskirjan nuoren kirjoittajan palkinnon vuonna 2011 artikkelillaan Moninaisuudessaan yhtenäinen Eurooppa: konsensusperiaate ja valtion harkintamarginaalioppi.
Pauli Rautiaisen veli on kuvataiteilija Taneli Rautiainen.
Julkaisuja
Hoikka, Mikko, Neuvonen, Riku & Rautiainen, Pauli (2016): Viestintämarkkinaoikeus. Kauppakamari: Helsinki. Neuvonen, Riku & Rautiainen, Pauli (2013): Perusoikeuskonkurrenssi Suomen perusoikeusjärjestelmässä. Lakimies 6/2013. Rautiainen, Pauli & Hyvärinen, Anna (2013): Näkökulmia demokratian tulevaisuuteen. Artikkeli teoksessa Uusi ja vanha demokratia. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta: Helsinki. Rautiainen, Pauli (2013): Perusoikeuden heikennyskielto. Oikeus 3/2013. Rautiainen, Pauli (2012): Kuvataiteilijan oikeudellinen asema. Ammattimaista taiteellista toimintaa rajoittava ja edistävä oikeussääntely. Tampere University Press: Tampere. Väitöskirja. Rautiainen, Pauli (2011): Moninaisuudessaan yhtenäinen Eurooppa: konsensusperiaate ja valtion harkintamarginaalioppi. Lakimies 6/2011. Rautiainen, Pauli (2011): Taiteellinen alibi: ilmaisurikoksen taiteellinen luonne sen rangaistavuuden poistavana tekijänä. Oikeus 2/2011. Rautiainen, Pauli (2010): Suomen taidepolitiikka ja perusoikeusargumentaatio. Synteesi 3/2010. Rautiainen, Pauli (2010): Taiteen vapaus Euroopassa. Niin & Näin 2/2010. Hoikka, Mikko & Rautiainen, Pauli (2009): Neitsythuorakirkko ja taiteilijan ilmaisuvapaus. Lyhyempi kirjoitus. Defensor Legis 4/2009. Rautiainen, Pauli (2008): Suomalainen taiteilijatuki. Valtion suora ja välillinen taiteilijatuki taidetoimikuntien perustamisesta tähän päivään. Taiteen keskustoimikunta: Helsinki. Rautiainen, Pauli (2007): Taiteen vapaus perusoikeutena. Taiteen keskustoimikunta: Helsinki.
Lähteet
Aiheesta muualla Pauli Rautiaisen haastattelu 21.3.2022 Pauli Rautiaisen blogikirjoitukset Perustuslakiblogissa
Luokka:Suomalaiset oikeustieteilijät Luokka:Suomalaiset hallintotieteilijät Luokka:Vuonna 1981 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt