Société Anonyme des Aéroplanes G. Voisin, yleisemmin Avions Voisin, oli ranskalainen lentokoneiden ja loistoautojen valmistaja.
Yritys syntyi 5. marraskuuta 1906, kun yhtiökumppaneidensa kanssa riitaantunut Gabriel Voisin lunasti heidän osuutensa ja nimesi nuoremman veljensä Charlesin kanssa ilmailualan yrityksensä nimelle Appareils d’Aviation Les Frères Voisin, lyhyesti Voisin Frères (’Veljekset Voisin’). Veljen kuoltua tapaturmaisesti 1912 henkilöyhtiö muuttui saman nimiseksi osakeyhtiöksi, ja 1919 lentokonevalmistuksen loputtua tuotemerkiksi tuli Avions Voisin.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen yhtiö vaihtoi alaa siviili- ja sotilasilmailusta autojen valmistajaksi. Se tunnettiin laadukkaista loistoautoistaan, joita aikakauden valtiojohtajat, monarkit ja kuuluisuudet, muiden muassa C. G. Mannerheim omistivat. Voisin-autot saivat kolmoisvoiton Automobile Club de Francen ensikilpailussa 1922 ja saavuttivat lukuisia nopeusennätyksiä. 1930-luvulla Avoins Voisin valmisti aerodynaamisesti muotoiltuja loistoautoja. Autonvalmistus loppui vuonna 1939 kaiken kaikkiaan noin 10 000 kappaleen jälkeen.
Toisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1945 yritys kansallistettiin, Ranskan ilmailualan rationalisoinnissa ja se liitettiin Snecmaan. Espanjalainen yritys Autonacional valmisti vielä vuosina 1953–1958 Barcelonassa Voisinin sodan aikana suunnittelemaa edullista ja pelkistettyä kevytautoa.
Gabriel Voisin pienoiskuva|vasen|Aéroplanes G. Voisin -osakeyhtiön joukkovelkakirja, päivätty 15. joulukuuta 1928. Eugène Gabriel Voisin’n vanhemmat olivat Georges Guillaume ja Amélie Cécile o.s. Forestier, jotka avioituivat vuonna 1878 Neuville-sur-Saônessa. Poika syntyi 5. helmikuuta 1880 kello 9.30 kirkonkirjojen mukaan Belleville-sur-Saônessa, joskin useat lähteet ilmoittavat perheen kotikunnan Neuville-sur-Saône syntymäpaikaksi. Valimoteollisuudessa jo toisessa sukupolvessa toimineeseen ja vaurastuneeseen perheeseen syntyi 1882 toinenkin poika Charles Lyonissa sekä tyttäret Carmen (1885–1965) ja Aimée (1887). Gabriel Voisin suuntautui koulutuksessaan aluksi isänsä valmentamana ensin insinööriksi ja konetekniikkaan, mutta siirtyi sitten arkkitehtuurin ja taiteiden opiskelijaksi Lyoniin. Voisin oli epätavanomainen ja tinkimätön henkilö. Hän oli ollut tekniikan harrastaja lapsuudestaan asti. Alle 16-vuotiaana hän oli valmistanut höyrykoneella varustetun veneen ja ennen vuosisadan vaihdetta vielä alle 20-vuotiaana niin ensimmäisen lentolaitteensa, purjekoneen, kuin 19-vuotiaana ensimmäisen Aster-moottorisen automobiilinsa, siis jo ennen kuin hän lähti opiskelemaan.
Liiketoiminnastaan luovuttuaan Voisin asettui noin 200 patenttinsa ja Biscúter-kevytautojen valmistuksesta saamiensa tulojen turvin eläkkeelle toisen vaimonsa Henriette Julie o.s. Grellierin (1910–1992) kanssa. Hän kuoli 25. joulukuuta 1973 Moulin d’Ozenayssa (Tournus, Bourgogne).
Ilmailun pioneeri 1906–1919 pienoiskuva|vasen|Gabriel (vas.) ja Charles Voisin vv. 1906Voisin’n siirtyminen ilmailualalle juontui hänen vuonna 1903 saamasta toimeksiannosta piirtää alalle suuntautuvalle yritykselle lentokonemalli. Tulos oli lupaava, ja Voisin sai huomiota pian myös suunnittelemastaan kaksitasoisesta vesikoneesta, jonka rahoittajana toimi lakimies ja ilmailuharrastaja Ernest Archdeacon ja jolla Voisin lensi ensi kertaa 6. kesäkuuta 1905 Seine-joella veneen ilmaan hinaamana: niinpä hän päätti yhdessä nuoremman Charles-veljensä kanssa ryhtyä yrittäjäksi ilmailualalla. Aikakauden teknologian kehitys innosti lukuisia muitakin hänen ikätovereitaan: Voisin tutustuikin moniin ilmailussa uraauurtaviin nuoriin aikalaisiinsa - määrätietoisena luonteena hän saattoi tosin myös riitaantua heidän kanssaan. Niinpä yhteisyritys Louis Blériotn ja Édouard Surcoufin kanssa, Ranskan ensimmäinen ilmailuyritys, päättyi kärhämään Blériot IV-koneesta. Voisin osti kumppaninsa ulos yrityksestä, mikä Charles-veljen mukaan tultua rekisteröitiin 5.11.1906 nimellä Voisin Frères eli Veljekset Voisin.
pienoiskuva|oikea|Voisin-Farman 1908 (replikaatio 1919)Aluksi vuodesta 1907 lähtien Boulogne-Billancourtissa toiminut yritys oli maailman ensimmäisiä kaupallisia lentokoneenvalmistajia. Veljekset Charles (1883–1912) ja Gabriel Voisin (1880–1973) suunnittelivat vuoden 1907 aikana Euroopan ensimmäisen onnistuneen ilmaa raskaamman moottorilentokoneen. Ensimmäinen niistä, Wright Flyer-koneiden kaltaisesti korkeusperäsin edessä (canard-tyyppisesti), Léon Levavasseurin Antoinette-moottorilla ja työntöpotkurilla varustettuna, valmistui maaliskuussa 1907 ja myytiin insinööri-aeronautti Henry Kapfererille, joskaan tuo kone ei vielä lentänyt. Ferdinand Léon Delagrange osti toisen samanlaisen, Voisin-Delagrange I:ksi nimetyn lentokoneen, mikä viimein lensi 500 metriä 40 sekunnissa. Kolmannen osti Henri Farman (myöhemmin itsekin merkittävä ilmailualan yrittäjä, loistoautojen valmistaja ja Voisin’n rivaali), ja hän lensi Voisin-Farman I:ksi nimetyllä koneellaan aikavälillä 30.9.–23.11.1907 Seine-joen vastarannalla kaakkoispuolella Billancourtia sijaitsevassa Issy-les-Moulineauxissa 20 lentoa, joista pisin 10.11.1907 oli 1 030 metrin mittainen ja kesti minuutti 14 sekuntia. Tämä oli ensimmäinen muulla kuin Wright-koneella hallitusti suoritettu, yli minuutin moottorilento kilometrin mittaisella merkityllä ympyräradalla. Päivämäärällä 13.1.1908 suoritettu samanlainen valvottu lento saavutti 50 000 frangin palkinnon, jonka ranskalaiset lakimies Ernest Archdeacon ja öljymagnaatti Henri Deutsch de la Meurthe olivat asettaneet tarjolle. Vuonna 1909 Gabriel Voisin oli nuorin Légion d’Honneur -ansioritarikuntaan nimetty jäsen: hän nousisi 21.8.1959 viimein Kunnialegioonan grand-officieriksi. Voisin-kaksitaso oli Euroopan ensimmäinen menestynyt lentokonemalli.
Veljeksistä nuorempi Charles sai surmansa 26.8.1912 automobiilionnettomuudessa, kun hänen ohjaamansa Alfonso XIII-tyypin Hispano-Suiza-avoauto törmäsi silloista RN6-tietä vauhdilla kohti Lyonia ajaessaan Corcelles-en-Beaujolaisin kunnassa La Lime-nimisessä risteyksessä D9-tieltä tulleeseen Darracq-autoon. Törmäys oli lievä, mutta Hispano-Suizan etupyörä nousi toisen osapuolen ajoneuvon kylkeä myöten, eikä Charles voinut estää autonsa kierähtämistä kumolleen. Tällöin ohjaamon varusteet aiheuttivat Charlesille välittömään kuolemaan johtaneen kallovamman. Onnettomuusristeyksessä on edelleen vuonna 1928 pystytetty muistopaasi tapahtumasta. Voisinin matkustajana ollut, Ranskan lentolupakirjan n:o 36 ensimmäisenä naislentäjänä saanut paronitar Raymonde de Laroche (Elise Derochen salanimi) loukkaantui kolarissa lievästi, mutta hänen läsnäolonsa autossa ilman säädyllisyyttä valvovaa kolmatta henkilöä l. ”esiliinaa” (chaperon, chaperone) nostatti julkisuudessa skandaalin. Charles Voisin’n kuoleman jälkeen henkilöyhtiö muuttui osakeyhtiöksi.
pienoiskuva|vasen|200px|Voisin III, touko-kesäkuu 1915Yhtiön lentokonemalli Voisin III:sta onnistuttiin 5.10.1914 ampumaan ensimmäisenä historiassa alas vihollisen lentokone, saksalainen Aviatik B.II. Miehistön ampuja Louis Quénaultilla oli 8 millimetrin Hotchkiss M1909 -pikakivääri, minkä sarjatuleen saksalaisvastustajat Fritz von Zangen ja Wilhelm Schlichting pystyivät vastaamaan vain käsiaseillaan. Reimsin lähistöllä käydyssä ilmataistelussa saksalaiskone syöksyi maahan, ja sen miehistö sai surmansa. Samaa vahvalla teräsputkirungolla varustettua, sotarintamien mukaan siirtyviä, valmistelemattomia eli röykkyisiä, tilapäisiä lentopaikkoja kestävää konemallia käytti myös ensimmäinen ilmapommituksia varten perustettu GB1-laivue (Groupe de Bombardement) saman sotavuoden 1914 aikana. Laivue lensi ensimmäisen pommituslentonsa Saksan keisarikunnan alueelle, kun se 26.5.1915 pommitti BASF:n tehtaita Ludwigshafenissa: pommitus oli kostotoimi, kun Saksa oli alkanut käyttää sodankäynnissä sinappikaasua. Voisin III oli kaksitaso perinteisellä ristimuotoisella korkeus- ja sivuperäsimellä, varustettu Salmsonin 9-sylinterisellä, 120 (tyyppi LA) tai 130 (tyyppi LAS) hevosvoiman tähtimoottorilla ja työntöpotkurilla. Siipien etupuolelle sijoitetussa avo-ohjaamossa lentäjä istui edessä, ja takana istuva apumies toimi tehtävän mukaan tähystäjänä/valokuvaajana, pommittajana (60 kg pommikuorma), tai käytti kolmiotuen varaan sijoitettua Hotchkissin konekivääriä (kuva; Voisin III). Konemalli ja sen samankaltainen kehitysversio Voisin V tehokkaammalla 150hv moottorilla olivat keisarillista Saksaa vastaan taistelevan liittouman yleisimpiä sotilaskoneita sodan ensi vuosina, ja jopa vastustavaan Kolmiliittoon alun perin kuulunut Italia valmisti ja käytti konemallia (torinolainen Società Italiana Transaerea (S.I.T.) valmisti Voisin III- ja V-mallia), ja niitä varustettiin jälkeenpäin voimakkaammalla Isotta Fraschini -moottorilla: kestävän runkonsa vuoksi Voisin-koneet palvelivat aina vuoteen 1918 asti. Voisin-lentokoneita, useimmiten pommittajia valmistettiin aina vuoteen 1918 asti. Yhdysvaltalaisen Smithsonian-instituutin NASM-ilmailu- ja avaruuslentomuseon kokoelmissa oleva Voisin VIII on maailman vanhin säilynyt pommittaja-lentokoneyksilö.
Sodan päätyttyä, ja sotilaskoneiden tilausten tyrehdyttyä Voisin hylkäsi lentokoneiden valmistuksen vuonna 1919 siirtyäkseen ajoneuvojen valmistamiseen. Uusi toimitila löytyi ydin-Pariisin lounaispuolen Issy-les-Moulineaux -kaupunginosasta Seine-joen vastarannalla Boulogne-Billancourtista. Avions Voisin on tunnetumpi etenkin 1930-luvun avantgardistisista, laadukkaista ja erikoisista autoistaan, joskin sen leipäpuuna olivat tavanomaisemmat automallit.
Voisin-ajoneuvot 1919–1939 Ilmailualalta autonvalmistajaksi 1919–1920 Vuodesta 1919, ensimmäisen maailmansodan päätyttyä, yritys siirtyi valmistamaan autoja. Päätös oli syntynyt jo vuoden 1918 aikana, kun sodan tulos ja loppuminen alkoivat häämöttää, ja kun Voisin arvasi sotilaskoneiden tilausten loppuvan ilman, että siviili-ilmailu tarjoaisi vielä riittävää menekkiä laajaksi sodan aikana kasvaneen yritystoiminnan ylläpitämiseksi. Toisaalta Ranskassa oli 1.7.1916 tullut voimaan laki, minkä perusteella sodan aikana ylituottoa keränneet yritykset joutuivat takautuvasti 1.8.1914, eli sodan syttymisestä lähtien verolle, joka aluksi oli 60 %, 1917-1918 portaittain 70 % ja viimein 80 % verokanta laskennallisista ylituotoistaan. Raskas verorasite ajoi perikatoon Ranskan moottorinvalmistajia kuten Gnome & Rhônen ja Clerget'n, ja ajoi Farman Frères-yhtiön talousvaikeuksiin vuonna 1922 sen maksettua ankarat verot pois: sotatuotannon veroriski teki siitä luopumisesta mielekkään. Voisin oli tosin jo vuonna 1917 menettänyt Ranskan armeijan lentokonetilaukset, nöyryyttävästi juuri Farman-veljesten yritykselle (Barrière/de Ferrière; s. 104). Automallit olivat Voisin’n ensi mallin M1/C1 tavoin varustettuja Knight- tyyppisillä polttomoottoreilla, joiden kaasunvaihtoa ohjattiin epäluotettavien, nakutusvaurioille alttiiden ja rikkoutuessaan moottorissa tuhoa aiheuttavien lautasventtiilien sijaan imu- ja pakokanavien toimintaa ohjaavilla, kampiakselin liikkeen mukaan monimutkaisesti ajoitetuilla, korkeita puristuspaineita sietävillä luistiholkeilla. Moottorit olivat 4-, 6- , 8- tai 12-sylinterisiä, joskin yhtiö valmisti lisäksi kokeellisia V8- ja jopa 7-sylinterisiä tähtimoottoreita.