Halkiankosken voimalaitos on Uudellamaalla Pornaisten Halkiassa Mustijoessa toimiva pieni vesivoimalaitos, joka on toiminnaltaan jokivoimalaitos.
Halkiankoski Vuonna 1980 julkaistussa Vesihallituksen Koski-inventoinnissa Halkiankosken yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala oli 564 neliökilometriä ja järvisyys 4 %. Halkiankoski sijaitsee Mustijoen vesistöalueen kapeimmassa kohdassa . Koski oli 140 metriä pitkä ja sen pudotus oli 9,5 metriä. Mäntsälän Sähkön mukaan kosken keskivirtaama on 5,4 kuutiometriä sekunnissa .
Vesivoimalaitos ja pato Voimalaitokselle johtaa kanavamainen uoma, joka päättyy patoon juuri kalliossa olevaan ”halkeamaan”. Padossa on kaksi aukkoa: vasen johtaa vanhaan myllyuomaan ja oikea ohijuoksutuskanavaan. Myllyuomaan johtavasta kanavasta otetaan vettä sähkövoimalaitokseen ja oikeanpuoleisella portilla säädetään veden ohijuoksutuksen suuruutta. Vesimyllyyn johtava uoma on enää kuiva koskenpohja. Voimalaitosrakennus, pato, tuotantokoneisto ja ohijuoksutusportti uusittiin vuonna 2004. Vesiturbiinin kapasiteetti on 432 kilowattia ja pudotus 9,5 metriä. Se arvioitu vuosituotanto on noin 1,5 gigawattituntia. Voimalan rakennevirtaama on 3,5 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), jolloin maksimiteho saavutetaan. Joen keskivirtaamalla on mahdollista tuottaa sähköä 1,5 gigawattia vuodessa-
Virkistyskäyttö Matkailua Mustijoessa on Pornaisissa yli kymmenen koskea, joista Halkiankoski on ollut suurin. Ihmisten kiinnostusta Pornsiasten kulttuurimaisemaan ja historiallisiin tapahtumiin on hyödynnetty esimerkiksi paikallisen Pornainen-seuran järjestämillä kiertoajeluilla. Kevättulvien aikaan liikavesi ohjataan juokustusluukusta kallionhalkemaan, jolloin muodostuu suomalaisittain mahtava vesiputous.
Kalastus Kalastuslain perusteella sata metriä Halkiankosken voimalaitospadolta alajuoksuun ulottuvalla alueella ei saa kalastaa. Halkiankosken voimalaitos muodostaa kalojen vaellusesteen yhdessä Lahankosken, Laukkosken ja Tyysterin vesivoimalaitosten patojen kanssa. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksen vuonna 2018 julkaisema Mustijoen vesistön virtavesien kalatalouden kehittämissuunnitelma suosittelee, että Halkiankosken ohi rakennettaisiin ohitusuoma, jotta kalat pääsisivät nousemaan voimalan ohi. Ohitusuoma toimisi myös vaelluskalojen kutu- ja poikastuotantoalueena.
Historiaa pienoiskuva|Senaatin kartasto vuosilta 1870–1907, Mäntsälän karttalehti (oikea alakulma). Suomalaisen Paikannimikirjan mukaan kylän nimi ”Halkia”, joka on ruotsinkielessä ”Halkis”, ja toisinaan paikallisesti myös ”Halkinainen”, on esiintynyt samassa kirjoitusasussa jo vuonna 1471, tai muodossa ”Halkisby” vuonna 1540, ja uudelleen ”Halkia” vuonna 1795. Kylän nimi perustuisi kosken nimeen ”Halkiakoski”, joka nykyään olisi kylän nimen mukaan ”Halkiankoski”. Koski virtaa kapeassa kallioon muotoutuneeseen uomassa, halkeamassa, joka voisi olla syy nimelle. Sillä on myös toinen kuvaava nimi ”Ryöpynkoski”. Koskessa on toiminut vesimylly ainakin 1700-luvulta alkaen ja myllyalue kuuluu valtakunnallisesti kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin alueisiin.
Vuosina 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa ei Halkian kylälle ole piirretty vesimyllyn karttamerkkiä. Vuosina 1870–1907 julkaistussa Senaatin kartastossa (katso karttakuva oikealla) on Halkiankoski piirretty eri lailla kuin nykyään. Suurin ero on kosken alapuolella oleva pitkä niemi, joka työntyy itään joen länsirannasta. Toisaalta, sillan lisäksi uomien välissä on kaksi rakennusta, mutta ei myllyn karttamerkkiä. Halkiankosken vesiputous oli vapaana virratessaan yksi Etelä-Suomen korkeimmista ja jyrkimmistä putouksista. Mustijoki kapeni täällä kallionhalkeamaan, jonka yhteydessä vesi putosi 10–12 metriä alaspäin. Joskus 1910-luvun lopussa vesimyllyyn asennettiin ensimmäinen sähkögeneraattori. Noin 30 kilowatin generaattoria suurennettiin tämän jälkeen kaksi kertaa. Halkiakosken voimalaitos rakennettiin 1930-luvulla Halkiankoski Oy nimissä (todennäköisesti vuosina 1929–1937 ). Sen omistivat alussa Halkian kyläläisten yhteinen jakokunta. Vuonna 1936 julkaistussa Helsingin ja Riihimäen seudun taloudellisessa kartassa Halkiakoskeen on piirretty vain yhden vesimyllyn merkki. Vuonna 1956 julkaistussa peruskartassa joen ylittää kylätien silta, jonka jälkeen tulee pato. Padon vasemmalle puolelle on merkitty vesimylly ja keskellä olevalle saarelle vesivoimala. Joen oikealla rannalla sijaitsee joki merkittävä rakennus (tehdas?). Vuosien 1974 ja 1989 kartoissa on myllyn alla oleva uoma ilmeisesti jätetty kuivilleen, sillä se on valkoisena.
Toukokuussa 2001 yhtiö myi voimalaitoksen Mäntsälän Sähkö Oy:lle. Silloin voimalaitoksen kapasiteetti oli noin 160 kilowattia ja laskennallinen teho 400 kilowattia. Voimalaitoksen tuottama sähkö myytiin Mäntsälän Sähkölle vuodesta 1976 alkaen. Vuonna 2004 valmistui voimalaitoksen modernisointi. Silloin uusittiin vesiturbiinin koneisto ja tulvaluukku, yhdessä padon ja rakennuksen korjaamisen kanssa. Vesiturbiinin kapasiteetti oli nyt 432 kilowattia. Saneerauksen kokonaiskustannus oli miljoona euroa. Mäntsälän Sähkön nimi on ollut Nivos Energia tammikuusta 2017 lähtien.
Katso myös Mustijoen vesistöalueen kosket ja padot Luettelo Suomen vesivoimalaitoksista
Lähteet
Aiheesta muualla Timonen, Jani: Kuvauskopteri 12.11.2017 Halkiankoski (YouTube)
Luokka:Mustijoen keskiosan alue Luokka:Pornaisten rakennukset ja rakennelmat Luokka:Suomen vesivoimalat Luokka:Suomen padot