Niilo Topias Virtanen (, Niilo Karlovitš Virtanen, 11. joulukuuta 1892 Kokemäki – 15. maaliskuuta 1938 Kommunarka) oli suomalainen kommunisti, joka työskenteli 1920–1930-luvuilla Kominternin asiamiehenä eri puolilla maailmaa. Sisällissodan jälkeen Neuvostoliittoon paenneesta Virtasesta tuli yksi järjestön merkittävimmistä toimihenkilöistä. Hän oli vaikutusvaltaisessa asemassa Otto Wille Kuusisen luottomiehenä ja johti muun muassa Kominternin Berliinin toimistoa. Virtanen teloitettiin Stalinin vainojen aikana vastavallankumouksellisesta toiminnasta syytettynä.
Elämä Nuoruus Kokemäellä syntynyt Niilo Virtanen kirjoitti ylioppilaaksi Porin Lyseosta 1913, jonka jälkeen hän opiskeli kieliä Helsingin yliopistossa. Virtanen oli mukana ylioppilaskunnan riennoissa osallistuen muun muassa lausuntakilpailuihin Satakuntalaisen osakunnan edustajana. Vuonna 1915 hän liittyi SDP:n jäseneksi ja työskenteli Porissa ilmestyneen Sosialidemokraatin toimittajana.
Kominternin palvelukseen Sisällissodan aikana Virtanen oli kansanvaltuuskunnan palveluksessa Yrjö Sirolan johtaman ulkoasian osaston kansliapäällikkönä. Sodan loppuvaiheessa kansanvaltuuskunta evakuoitiin Viipuriin, josta hän pakeni punaisten joukossa Pietariin. Virtanen toimi aluksi punapakolaisia avustaneen Suomen asiain komitean sihteerinä ja liittyi syyskuussa 1918 perustetun SKP:n jäseneksi. Pietarista Virtanen lähetettiin Murmanskin kautta Norjaan, jossa hän toimi 1919-1920 Kominternin Skandinavian osaston asiamiehenä. Virtanen organisoi puolue- ja ammattiyhdistystoiminnan ohella muun muassa länsimaalaisten valtuutettujen matkoja keväällä 1920 Neuvosto-Venäjällä pidettyyn järjestön kongressiin. Syksyllä 1920 Virtanen osallistui SKP:n kursseille Tukholmassa, josta hän siirtyi Petroskoihin kansankomissaarien neuvoston tiedotustoimiston päälliköksi ja Karjalan Kommuunin (myöh. Punainen Karjala) toimittajaksi. Virtanen oli lehden alkuvuosien tärkein hahmo ja toinen päätoimittaja 1923–1924. Työnsä ohessa hän ohjasi Oskari Johanssonin kaltaisia Neuvosto-Karjalan suomenkielisiä kirjailijoita kaunokirjallisissa ja aatteellisissa kysymyksissä. Virtanen suomensi myös yhden V. I. Leninin teoksen. Hänen monipuolinen kielitaitonsa käsitti venäjän ohella norjan, saksan, englannin ja ranskan.
Vuonna 1925 Virtanen palkattiin Otto Wille Kuusisen suosituksesta Kominternin toimeenpanevan komitean palvelukseen Mauno Heimon avustajaksi. Vuosina 1926–1927 Virtanen oli Punaisen ammattiyhdistysinternationaalin edustajana Skandinaviassa ja alkuvuodesta 1928 Kominternin Länsi-Euroopan toimistossa Berliinissä. Ulkomaanmatkoja varten hänellä oli väärennettyjä passeja useilla eri nimillä ja kansallisuuksilla. Keväällä 1929 Virtanen kuului brittiläisen R. Page Arnotin johtamaan työryhmään, joka valmisteli Perliinissä pidettäväksi suunniteltua Kominternin kolonialismikongressia. Virtanen kannatti Nikolai Buharinin johtamaa VKP(b):n oikeisto-oppositiota, jonka vuoksi hänet komennettiin Kiinaan vuonna 1929. Virtasen tehtäväksi annettiin selvittää Kominternin masinoiman Kantonin kapinan epäonnistumista. Syksyllä 1930 Virtanen siirtyi Kanadaan, jossa hän työskenteli Ontariossa ilmestyneen Vapaus-lehden toimittajana. Vuonna 1933 Virtanen oli jonkin aikaa Kominternin järjestelijänä Yhdysvaltain kommunistisessa puolueessa, kunnes palasi Moskovaan järjestön angloamerikkalaiseen maasihteeristöön.
Vankeus Saksassa SKP:n sisäisten puhdistusten käynnistyttyä Virtanen pyrki hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti takaisin ulkomaille. Vaihtoehtoina oli siirtyä GRU:n palvelukseen Kiinaan tai ryhtyä Kominternin Berliinin-toimiston johtajaksi.Kuusinen 1972, s. 63. Syksyllä 1933 hän järjesti Aino Kuusisen vanhan ystävänsä Jan Berzinin suhteilla Japaniin ja lähti itse Saksaan.Kuusinen 1972, s. 65–68. Virtanen ehti toimimaan Berliinissä menestyksellisesti puolen vuoden ajan ennen kiinnijäämistään toukokuussa 1934. Viranomaisten huomion kiinnitti väärennetty norjalainen passi, jota hän piti itsekin niin huonosti tuunattuna, että oli jo tilannut uuden Tukholmasta. Virtanen sai viranomaisten erehdyttämisestä kuuden kuukauden vankeustuomion, jonka hän istui Oranienburgin vankilassa. Poliittisten vankien avustuksella Virtanen pystyi salaa lähettämään kirjeitä ja pitämään yhteyttä Kominterniin. Virtanen vapautui marraskuussa 1934, jonka jälkeen hänet karkotettiin Saksasta. Joulukuussa ruotsalainen Aftonbladet uutisoi Tanskan lehdistön saaneen vihiä tärkeän Kominternin edustajan saapumisesta Kööpenhaminaan. Henkilön luultiin olevan unkarilainen Bela Kun, mutta kaupungissa liikkunut salaperäinen kommunisti paljastuikin Virtaseksi, jonka tarkoitus oli jatkaa matkaansa Tukholmaan ja sieltä edelleen laivalla Neuvostoliittoon. Kun Virtasesta ei enää tammikuussa näkynyt jälkeäkään Ruotsissa, epäili Social-Demokraten hänen joutuneen natsien murhaamaksi. Muutamaa päivää uutisen jälkeen Etsivä keskuspoliisi ilmoitti Virtasen olevan heidän suojissaan. Hän oli saapunut Suomeen jouluaattona ja pidätetty välittömästi. Virtanen päätettiin palauttaa maan kansalaisena Neuvostoliittoon, koska aihetta syytteeseen ei löytynyt. EK ei onnistunut selvittämään, oliko hänen toimintansa Kominternissä ollut kytköksissä Suomeen.Paastela & Rautkallio 1997, s. 501.
Teloitus Moskovaan palattuaan Virtanen työskenteli Kominternin toimeenpanevan komitean yhdysosastolla. Hänen tuttavapiiriinsä lukeutui muun muassa brittiläinen vakooja Richard Sorge. Virtanen pohti edelleen Kiinaan siirtymistä, mutta oli huolissaan Neuvostoliittoon jäävästä perheestään.Kuusinen 1972, s. 73–74. Hänen puolisonsa työskenteli konekirjoittajana SKP:n toimistossa. Stalinin vainojen kiihtyessä Virtanen joutui tutkinnan kohteeksi Mauno Heimon ilmiannon johdosta. Huomiota herätti Virtasen natsi-Saksassa saaman vankeusrangaistuksen lyhyys sekä karkotus Suomesta ilman syytteitä. Virtasen väitettiin myös olleen yhteydessä puolueenvastaisiin ryhmiin Saksassa ja Kiinassa. Lisäksi hänen syntilistaansa luettiin kontaktit Japanista palanneeseen Aino Kuusiseen sekä kadulla tapahtunut satunnainen kohtaaminen Nikolai Buharinin kanssa. Syyskuussa 1937 NKVD pidätti Virtasen huoneestaan Hotelli Luxista. Kuulusteluissa Virtanen erehtyi mainitsemaan, että EK:n pidätyssellissä häntä oli käynyt tapaamassa vanha koulutoveri Suomen Sosialidemokraatin toimittaja Kalle Manninen, mitä pidettiin raskauttavana lisätodisteena. Myöhemmin Aino Kuusisen oikeudenkäynnissä Virtasen väitettiin olleen jopa Suomen, Norjan ja Saksan tiedustelupalvelujen palveluksessa.Kuusinen 1972, s. 97. Maaliskuussa 1938 hän sai artikla 58:n nojalla kuolemantuomion osallisuudesta vastavallankumoukselliseen terrorijärjestöön. Virtanen teloitettiin vielä samana päivänä Moskovan lähellä sijaitsevalla Kommunarkan joukkoteloituspaikalla. Samassa yhteydessä teloitettiin myös hänet ilmiantanut Mauno Heimo. Aino Kuusisen mukaan Otto Wille Kuusinen ei tehnyt elettäkään vanhojen luottomiestensä pelastamiseksi.Kuusinen 1972, s. 153–154. Virtanen rehabilitoitiin vuonna 1988.
Suomennokset
Lähteet
Luokka:Kominternissa vaikuttaneet henkilöt Luokka:SKP:ssä (1918–1990) vaikuttaneet henkilöt Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen jäsenet Luokka:Suomalaiset toimittajat Luokka:Suomen sisällissodan punaiset Luokka:Suomalaiset teloitetut Luokka:Stalinin vainoissa kuolleet Luokka:Neuvostoliitonsuomalaiset henkilöt Luokka:Vuonna 1892 syntyneet Luokka:Vuonna 1938 kuolleet