Camilo Castelo Branco (16. maaliskuuta 1825 Lissabon − 1. kesäkuuta 1890 São Miguel de Seide) oli portugalilainen kirjailija. Hän tuli sokeaksi ja teki itsemurhan. Hän on tuotteliain ja kansallisin Portugalin uudenaikaisista kirjailijoista. Hänen romaaninsa täyttävät yli sata nidosta. Lisäksi Castelo Branco kirjoitti runoja ja draamoja. Hänen erikoisalansa on porvarillinen taparomaani, jos kohta hän kirjoitti myös menestyneitä historiallisia romaaneja. Hänen kuvauksissaan on vahva portugalilainen leima. Kielellisesti hänen teoksillaan on suuri merkitys, sillä hän sepitti uusia sanamuodostelmia ja lainasi sanoja ja käänteitä kansankielestä. Castelo Brancon kuuluisimpia romaaneja ovat: Amor de perdição (1862), Amor de salvação (1864), O retrato de Ricardina (1868), Mistérios de Lisboa (1854−1855), No bom Jesus do monte (1863). Huomattavin hänen runokokoelmistaan on Um livro (1854).
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Portugalilaiset kirjailijat Luokka:Itsemurhan tehneet Luokka:Vuonna 1826 syntyneet Luokka:Vuonna 1890 kuolleet