Joachim du Bellay ( ransk. [ʒoaʃɛ̃ dy bɛlɛ]) (n. 1522 tai 1525 Liré, Ranskan kuningaskunta – 1. tammikuuta 1560 Pariisi) oli ranskalainen runoilija, prosaisti ja kriitikko. Hän kehitti ranskan kieltä huomattavasti 1500-luvulla, ja hänet nimitettiin Ranskan hovirunoilijaksi.
Du Bellay oli Plejadien runoilijaryhmän perustajia, ja kirjoitti ryhmän manifestin La Défense et illustration de la langue française vuonna 1549. Pierre de Ronsardin ohella hän oli ryhmän huomattavin runoilija.
Kardinaali Jean du Bellay kutsui hänet vuonna 1550 sukulaisenaan Roomaan taloudenhoitajakseen. Täällä paavillisen hovin vehkeilyt ja turmelus saivat du Bellayn piilevän satiirisen suonen pulppuamaan. Hän joutui herransa epäsuosioon ja palasi Ranskaan vuoden 1555 vaiheilla.Du Bellay, Joachim Tietosanakirja, osa 2, p. 417. Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909.
Du Bellay oli ensimmäinen merkittävä ranskalainen sonettirunoilija. Italiassa syntyivät sonettikokoelmat Antiquitez de Rome (1558) ja Regretz (1559). Ne sekä niinikään Italiassa syntyneet Jeux rustiques (1558) ja vuonna 1557 kirjoitettu Poète Courtisan perustivat du Bellayn merkityksen runoilijana. Runoilijan viimeisiä vuosia katkeroittivat toimeentulohuolet. Du Bellayn teokset julkaisi Charles Marty-Laveaux (1866–1867). Uuden laitoksen toimitti Alphonse Séché (1903).
Perintö Hän toimi Notre Damessa virkailijana, jonka vuoksi hänet haudattiin kirkkoon. Haudan sijainti oli tuntematon eikä sitä löytynyt oletetusta paikasta sivukappelista vuoden 1758 tutkimuksissa.
Joachim Du Bellayn hauta löydettiin Pariisin Notre Dame -kirkon vuoden 2019 tulipalon jälkeisissä arkeologisissa kaivauksissa kirkon lattian alla. Huhtikuussa 2022 lyijyarkussa olevat jäänteet kirkon poikkilaivan risteyskohdasta tunnistettiin kuuluvaksi Du Bellaylle. Lyijyarkun sisällä olevan luurangon analyysi paljasti, että se kuului noin 35-vuotiaalle miehelle, joka kärsi kaulassa ja päässä olevasta luuston tuberkuloosista ja oli lantioluitten kulumista päätellen viettänyt paljon aikaa satulassa lapsuudestaan lähtien.
Du Bellay oli viimeisinä vuosinaan kuuro ja kärsi lamaannuttavista päänsäryistä – oireet ovat yhdenmukaisia tutkijoiden havaintojen kanssa. Tiedetään myös, että hän likkui säännöllisesti ratsain, ja hän oli muun muassa tehnyt matkan Pariisista Roomaan hevosen selässä.
Suomennettu runo Viljanpuija tuulille (D'un Vanneur de blé, aux Vents), suom. Aale Tynni, antologiassa Tuhat laulujen vuotta: valikoima länsimaista lyriikkaa, toim. Aale Tynni, Helsinki: WSOY 1957, 1974 , WSOY 2004 Joachim du Bellay, Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta 2.12.2021, viitattu 15.12.2021
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ranskalaiset runoilijat Luokka:Ranskalaiset kirjailijat Luokka:Ranskalaiset kriitikot Luokka:1520-luvulla syntyneet Luokka:Vuonna 1560 kuolleet