Manuel Fernández y González (1830–1888) oli espanjalainen runoilija, romaanin- ja näytelmänkirjoittaja.
Fernández y Gonzálezin kirjoittamat näytelmät ovat osaksi farssityylisiä, osaksi murhenäytelmiä, aiheiltaan enimmäkseen kansallisia. Tunnetuimmat niistä ovat Luchar contra el sino (1848), El Cid (1858), Un duelo a tiempo (1859), Padre y rey (1860), Don Luis Osorio (1863), Aventuras imperiales (1864). Historiallisista romaaneista puuttuu usein tarkemmin luonteenerittely, mutta sisällöllisesti ne ovat kohauttavia ja siksi aikanaan suosittuja. Merkittävimpiä niistä ovat Don Juán Tenorio (1851), Los siete infantes de Lara (1862), La virgen de la Palma (1867), El montero de Espinosa (1869), Taros y Cañas (1885). Lyyrikkona hän julkaisi runokokoelmat Poesias ja Poesias varias (1858).Fernandez y Gonzalez, Manuel Tietosanakirja osa 2, palsta 1035–1036, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909
Manuel de la Revillan mukaan hänestä olisi voinut tulla Espanjan Walter Scott, mutta hänestä tuli sen sijaan Pierre Alexis Ponson du TerrailFernandez y Gonzalez, Manuel Nordisk familjebok, Uggleupplagan. 8. palsta 78. Nordisk familjeboks förlags 1908 . Toisen lähteen mukaan Revilla olisi sanonut, että Fernández y González olisi voinut olla Alexandre Dumas'n kilpailija mutta hänestä tuli tuskin muuta kuin Espanjan Ponson du Terrail.James Fitzmaurice-Kelly, Litérature espagnole s. 408 Armand Colin, 1904 (Archive.org)
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Espanjalaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1830 syntyneet Luokka:Vuonna 1888 kuolleet