Vetoomus kristittyjen puolesta (, tai vain Legatio) on Athenagoras Ateenalaisen varhaiskristillisellä ajalla noin vuonna 176 kirjoittama apologeettinen teos kristinuskon puolustukseksi.Seppälä, Serafim: ”Athenagoras Ateenalainen”. Suomennoksen s. 77–114. Sen alaotsikko on Keisareille Marcus Aurelius Antoninukselle ja Lucius Aurelius Commodukselle, Armenian ja Sarmatian valloittajille ja ennen kaikkea: filosofeille.
Historia
Athenagoraan teos on ajoitettu noin vuoteen 176. Se oli osoitettu keisareille Marcus Aureliukselle ja Commodukselle, joiden yhteinen hallitusaika ajoittuu vuosiin 176–180. Tarkempi ajoittaminen perustuu siihen, että keisarit vierailivat Ateenassa juuri vuonna 176, jolloin se on mahdollisesti esitetty tai ainakin yritetty esittää näille. Ei ole kuitenkaan näyttöä siitä, että sitä olisi todella esitetty näille ainakaan kokonaisuudessaan. Ainakaan sillä ei ollut keisareihin mitään vaikutusta, minkä osoittaa muun muassa Lugdunumin kristittyjen joukkomurha heti seuraavana vuonna 177.
Lajityypiltään teos edustaa apologiaa, joka oli erityisesti ateenalainen puolustuspuheiden muoto. Kristillisessä kontekstissa sellaisen kirjoittivat ateenalaisista Athenagoraan lisäksi myös Kodratos (Quadratus) sekä Aristeides (Apologia). Athenagoraalta on säilynyt Vetoomuksen lisäksi toinenkin teos, Ylösnousemuksesta.
Athenagoraan Vetoomus joutui suhteellisen pian unohduksiin. Kirkkoisistä sitä lainaa ainoastaan Methodios Olymposlainen, eikä sitä enää muistettu juurikaan vainojen ajan jälkeen. Se säilyi kuitenkin käsikirjoituksina läpi keskiajan. Vanhin käsikirjoitus on vuodelta 914 osana apologiatekstien kokoelmaa.
Serafim Seppälä on suomentanut teoksen osana kokoelmaa Keisarin edessä. Kaksi ateenalaista apologiaa (2017).
Sisältö
Athenagoras aloittaa vetoamalla siihen, että kristittyjä tulisi kohdella syytettyinä samalla tavalla kuin muitakin (luvut I–II), sillä usein kristittyjä parjataan vain nimen tähden ilman perehtymistä näiden oppiin ja elämään. Tämän jälkeen hän esittää puolustuksensa kristittyjen pakanoilta kohtaamia syytöksiä vastaan. Käsittely voidaan jakaa kolmeen osaan: ensin Athenagoras käsittelee kristittyjen kohtaamaa syytettä ateismista eli jumalattomuudesta teoreettiselta kannalta (IV–XII) ja sitten käytännölliseltä kannalta (XIII–XXX), ja tämän jälkeen syytteitä moraalittomuudesta, erityisesti ihmissyönnistä ja sukurutsauksesta (XXXI–XXXVI). Teos päättyy keisareille esitettyyn vetoomukseen (XXXVII).
Kristittyjen kohtaamassa ateismisyytöksessä ei ollut kyse siitä, että kristityt olisivat kieltäneet Jumalan olemassaolon, vaan siitä, että he kyseenalaistivat perinteiseen uskontoon ja sen jumaliin pohjanneen yhteiskuntajärjestyksen. Athenagoras arvostelee kreikkalaisen uskonnon jumalten ja jumaltarujen sekavuutta, ja pyrkii osoittamaan kristillisen opin ylivertaisuuden siihen nähden. Pakanat ovat epäjohdonmukaisia palvoessaan kukin eri paikoissa eri jumalia, mutta syyttämällä kristittyjä siitä, että nämä eivät palvo samoja jumalia. Kristityt sen sijaan tunnustavat ”yhden Jumalan, joka on luomaton, ikuinen, näkymätön, muuttumaton, käsittämätön, rajoittumaton sekä hahmotettavissa vain mielellä ja järjellä”.Athenagoras Ateenalainen: Vetoomus kristittyjen puolesta IV–X.
Esityksessään Athenagoras osoittaa suurta oppineisuutta ja kreikkalaisen kirjallisuuden tuntemusta. Hän lainaa usein Homerosta, tragediakirjailijoita ja muita runoilijoita sekä muun muassa Platonia.
Teoksen sisältö luvuittain on:
I. Epäoikeudenmukaisuus kristittyjä kohtaan II. Kristittyjä tulee kohdella syytettyinä samalla tavoin kuin muita III. Kolme syytettä kristittyjä vastaan IV. Ateismisyytöksen järjettömyys: kristityt tunnustavat yhden Jumalan V. Runoilijoiden todistus Jumalan ykseydestä VI. Filosofit Jumalan ykseydestä VII. Kristillinen oppi Jumalasta ja sen ylivertaisuus VIII. Monijumalaisuuden järjettömyys IX. Profeettojen todistus X. Isä, Poika ja Pyhä henki XI. Kristittyjen eettinen opetus XII. Kristittyjen usko ja elämäntavat XIII. Miksi kristityt eivät uhraa? XIV. Kristittyjä syyttävien epäjohdonmukaisuus XV. Kristityt ymmärtävät jumaluuden ja aineellisen eron XVI. Maailman kauneus ja Jumala XVII. Jumalten nimistä XVIII. Jumalat ovat luotuja, jos he ovat syntyneet XIX. Luominen filosofien mukaan
XX. Jumalten kuvauksista XXI. Jumalten himokkuus XXII. Entä jos jumalat ovat luonnonvoimien symboleita? XXIII. Jumalten toiminnasta XXIV. Enkelit ja daimonit XXV. Daimonien toiminta sekä jumalallinen johdatus XXVI. Daimonit viettelevät palvomaan patsaita XXVII. Daimonien toiminnan selitys XXVIII. Jumalten nimien alkuperästä XXIX. Runoilijoiden todistus XXX. Ihmisten jumaloinnista XXXI. Insesti- ja ihmissyöntisyytökset XXXII. Kristittyjen siveydestä XXXIII. Kristittyjen avioliittoa koskevat periaatteet XXXIV. Kristittyjen ja heidän syyttäjiensä moraali XXXV. Ihmissyöntisyytöksistä XXXVI. Kristillinen usko ruumiin ylösnousemukseen ja viimeiseen tuomioon XXXVII. Vetoomus
Lähteet
Kirjallisuutta Suomennos
Athenagoras Ateenalainen: Vetoomus kristittyjen puolesta. Teoksessa
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
Athenagora Atheniensis Philosophi Christiani: Legatio pro Christiani. Patrologia Graeca 6.
Athenagoras: Embassy for the Christians. Teoksessa
Athenagoras: Supplique au sujet des chrétiens. Teoksessa
Aiheesta muualla Teos
B. P. Prattenin käännös 1885 (Huom.: Seppälän mukaan käännöksessä on ”kosolti virheitä ja omituisuuksia, eikä sen käyttämistä voi suositella mihinkään tarkoitukseen”): Athenagoras of Athens: A Plea for the Christians. Early Christian Writings Athenagoras of Athens: A Plea for the Christians. New Advent.
Muuta
Athenagoras of Athens. Early Christian Writings
Luokka:100-luvun kirjat Luokka:Antiikin kreikankieliset kirjat Luokka:Antiikin apologeettiset kirjat Luokka:Kirkkoisien teokset