Árpád Szakasits (6. joulukuuta 1888 Budapest, Itävalta-Unkari – 3. toukokuuta 1965 Budapest) oli unkarilainen valtiomies, joka toimi maansa presidenttinä 1948–1949 ja sen jälkeen kansantasavallaksi muuttuneen Unkarin puhemiehistön puheenjohtajana eli presidenttiä vastaavassa tehtävässä 1949–1950.
Szakasits oli työläistaustaisesta budapestiläisestä juutalaisperheestä. Hän työskenteli 1910-luvulla puuseppänä ja rakennusmiehenä. Vuonna 1918 hän liittyi Unkarin sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Hän suuntautui puolueen vasemmistolaiseen siipeen. Hän osallistui vuoden 1919 maaliskuussa syntyneen Unkarin neuvostotasavallan hallintoon ja sotilaalliseen toimintaan. Árpád Szakasits joutui neuvostotasavallan kaaduttua vankeuteen. Hänen isänsä Ferenc Szakasits teloitettiin tässä vaiheessa. Vankeudesta vapauduttuaan hän jatkoi poliittista toimintaansa sosiaalidemokraattisessa puolueessa ja toimi vuosina 1925–1928 puolueen varapuheenjohtajana ja ammattiyhdistysliikkeen puolella vuoteen 1938 Unkarin rakennusliiton puheenjohtajana. Vuonna 1939 hänestä tuli sosiaalidemokraattisen puolueen (MSZDP) puheenjohtaja.
Toisen maailmansodan aikana Szakasits toimi sosiaalidemokraattisen Népszava-lehden päätoimittajana. Hän vastusti Unkarin politiikassa tiivistä yhteistyötä natsi-Saksan kanssa. Toisaalta hän kannatti yhteistyötä Unkarin kommunistien kanssa. Sodan käännyttyä Saksan ja sen liittolaisena taistelleen valtionhoitaja Miklos Horthyn johtaman Unkarin tappioksi puna-armeija tunkeutui Unkariin syksyn 1944 aikana. Puna-armeijan valtaamalla Unkarin alueella Szakasits teki lokakuussa 1944 yhteistyösopimuksen Unkarin kommunistipuolueen (MDP) kanssa. Hänestä tuli talvella 1945 Debrecenissä muodostetun Väliaikaisen kansalliskokouksen jäsen. Marraskuussa 1945 pidetyissä ensimmäisissä sodanjälkeisissä vaaleissa Szakasitsin sosiaalidemokraateilla oli menestystä – puolue oli toiseksi suurin Pienviljelijäpuolueen jälkeen. Hänestä tuli tällöin pienviljelijäjohtaja Zoltán Tildyn hallituksen valtiovarainministeri ja varapääministeri.Huotari, 2004, s. 244 Hän jatkoi samassa tehtävässä niin Ferenc Nagyn ja Lajos Dinnyésin hallituksissa kesään 1948 asti. thumb|left|Péter Veres (vas.), Unkarin kommunistijohtaja Mátyás Rákosi ja Árpád Szakasits vuonna 1947 Budapestin Sankarien aukiolla järjestetyssä tilaisuudessa. Unkarissa oli koko sodanjälkeisen ajan käynnissä kommunistien vallan kasvu, jonka mahdollisti Neuvostoliiton johtaman valvontakomission puuttuminen maan sisäisiin poliittisiin asioihin tarjoten kommunisteille koko ajan suuremman vallan.Kuosa, 1965, s. 160 Unkarilaiskommunistit Mátyás Rákosi, Ernő Gerő ja László Rajk olivat näkyvimmät hahmot kommunistivallan kasvattamisessa. Kesäkuussa 1948 Unkarin kommunistipuolue ja sosiaalidemokraattinen puolue yhdistyivät Unkarin työväenpuolueeksi (MDP). Yhdistymisen keskeinen toimija sosiaalidemokraattien puolella oli Árpád Szakasits ja Györy Marosán., Huotari, 2004, s. 260 Szakasitsista tuli uuden puolueen puheenjohtaja, mutta todellinen valta oli puolueen pääsihteerillä eli Rakosilla.Huotari, 2004, s. 261 Pian sen jälkeen Unkarin presidentti Tildy joutui eroamaan kommunistien esittämien vakoilusyytösten johdosta, ja tilalle valittiin Szakasits Unkarin tasavallan toiseksi presidentiksi.Kuosa, 1965, s. 168 Tässä tehtävässä hän toimi elokuuhun 1949 asti, jolloin tasavallan lakkauttamisen myötä syntyi kommunistinen Unkarin kansantasavalta. Hän jatkoi uudessa kansantasavallassa sen puhemiehistön puheenjohtajana eli presidenttiä vastaavassa tehtävässä.Romsics, 1999, s. 268
Szakasitsin uraa uudessa kansantasavallan presidentin tehtävässä ei kestänyt kuin huhtikuuhun 1950, jolloin hänet pidätettiin ja marraskuussa 1950 hänet tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen "sotarikoksista, vakoilusta ja demokraattisen valtion järjestyksen kaatamiseen tähtäävän organisaation järjestämisestä". Tuomio annettiin osana entisten sosiaalidemokraattien vangitsemista ja rankaisemista.Romsics, 1999, s. 273 Vankeutta kesti aina vuoteen 1953, jonka jälkeen hän oli ajalle tyypillisessä stalinistisessa tai unkarilaisittain rakosilaisessa uudelleenkoulutuksessa, josta hän vapautui maaliskuussa 1956. Szakasits ei osallistunut marraskuussa 1956 tapahtuneeseen Unkarin kansannousuun, vaan oli lojaali valtaapitäville kommunisteille. Niinpä hän nousi 1958 Unkarin toimittajaliiton puheenjohtajaksi ja hänet valittiin Unkarin parlamenttiin. Hänestä tuli 1960 Kansallisen rauhanneuvoston jäsen. Tähän liittyen hän sai vuonna 1964 Maailman rauhanneuvoston rauhanpalkinnon. Lisäksi hän toimi aina kuolemaansa eli vuoteen 1965 asti kommunistisen Unkarin valtapuolueen vuonna 1956 uudelleenjärjestetyn Unkarin sosialistisen työväenpuolueen (MSZMP) keskuskomitean jäsenenä.
Szakasitsin muistoksi pystytettiin Unkarin kansantasavallan aikakauden lopulla 1988, Szakasitsin syntymän 100-vuotispäivänä, Kelenföldin keskustaan pronssipatsas, joka kuitenkin syyskuussa 1992 poistettiin eli kommunistivallan kaaduttua. Uusi sijoituspaikka oli Mementó-puisto Budapestissä. Lisäksi Unkarin postilaitos julkaisi hänestä oman postimerkin vuonna 1988.
Hänen tyttärensä Kláran pojanpoika András Schiffer oli perustamassa Unkarin Vihreää puoluetta Lehet Más a Politika ja oli sen edustajana Unkarin parlamentissa 2009–2012.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Unkarilaiset poliitikot Luokka:Unkarilaiset kommunistit Luokka:Unkarin presidentit Luokka:Unkarilaiset elinkautisvangit Luokka:Vuonna 1888 syntyneet Luokka:Vuonna 1965 kuolleet