Kajaanin maalaiskunta (lyh. Kajaanin mlk, ) oli Kainuussa sijainnut Suomen kunta. Kajaanin maalaiskunta liitettiin pakkoliitoksella Kajaanin kaupunkiin vuonna 1977. Liitos vahvisti olennaisesti Kajaanin asemaa Kainuun maakunnan keskuksena. Kajaanin maalaiskunnan naapurikuntia olivat Kajaani, Paltamo, Sotkamo, Sonkajärvi, Vaala ja Vuolijoki.
Historiaa pienoiskuva|273x273px|Kajaanin aluemuutokset vuosina 1915–2007. Kartassa näkyvillä Kajaanin maalaiskunnasta Vuolijokeen vuonna 1915 liitetty alue, maalaiskunnan Paltamosta 1954 saamat alueet, sekä maalaiskunnasta kaupunkiin vuonna 1967 liitetyt alueet. Paltamon emäseurakunnasta erotettiin Hyrynsalmen kirkkoherrakunta 1786. Samalla lakkautettiin pieni ja kitulias Kajaanin kaupunkiseurakunta.
Kajaanin maalaiskunnan voidaan perustellusti sanoa kuuluneen Paltamon emäpitäjään ainakin vuoteen 1786. Tällöin Paltamon emäseurakunnasta erotettiin yhteinen Kajaanin kaupunki- ja maaseurakunta. Siihen kuuluivat Kajaanin kaupungin alueen lisäksi Jormuan, Kuluntalahden, Kivimäen, Mainuan, Lehtovaaran, Murtomäen ja Vuottolahden kylät.
Vuonna 1865 säädettiin uusi kunnallisasetus. Yhteisestä kunnallishallinnosta Kajaanin maaseurakunta ja Paltamo erotettiin 1870. Jotkut katsovat eron tapahtuneen 1869.
Alueliitokset Vuonna 1835 Kajaanin maaseurakuntaan liitettiin aiemmin Sotkamoon kuuluneet Lahnasjärven ja Raudanveden kylät.
Maalaiskunnasta liitettiin Vuottolahden kylä 1897 samana vuonna perustettuun Säräisniemestä erotettuun Vuolijoen kappeliseurakuntaan. Vuolijoen kunta toimi vuosina 1915–2006.
Aiemmin Paltamoon kuuluneet Paltaniemen, Uudenkylän (myöhemmin Nakertaja) ja Kirkkoahon (Linnantaus) kylät liitettiin Kajaanin maalaiskuntaan 1954.
Kajaanin maalaiskunnasta liitettiin kaupunkiin Kylmä ja Parkinniemi vuonna 1967.
Aluerakenne Kunnan keskus muodostui kaupungin keskustaajaman osaksi Kajaaninjoen pohjoisrannalle Teppanaan, minne muutti ihmisiä myös Kajaanin kaupungista. Myöhemmin taajama-asutus laajeni itään Kuurnaan ja pohjoiseen Komiaholle.
Taajamat Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Kajaanin maalaiskunnan taajamat olivat Heinisuo (501 asukasta), osa Kajaanin keskustaajamasta (2 544 asukasta), Linnantaus (228 asukasta), Nakertaja (1 428 asukasta) ja Paltaniemi (220 asukasta). Näistä Kajaanin keskustaajama sijaitsi pääosin Kajaanin kaupungin puolella.
Väestö Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Kajaanin maalaiskunnan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970 ja lisäksi vuoden 1975 väkiluku.
Vuonna 1915 Kajaanin maalaiskunnasta liitettiin Vuolijokeen alue, jossa oli 578 asukasta. Vuonna 1954 Kajaanin maalaiskuntaan liitettiin Paltamosta alue, jossa oli 1 653 asukasta.
Hallinto ja politiikka Politiikka Kajaanin maalaiskunta oli koko 1900-luvun Pohjois-Suomen vasemmistolaisimpia kuntia Kemin maalaiskunnan ja Kolarin rinnalla. Jo vuoden 1907 eduskuntavaaleissa vasemmiston kannatus oli Kajaanin maalaiskunnassa korkeaa. Tämä johtui siitä, että kunnassa oli 1900-luvun alussa paljon metsäyhtiöiden työläisiä etenkin eteläisissä kylissä, sillä maatalous ei niissä kannattanut. Maalaisliitolla oli kuitenkin huomattavaa kannatusta kylissä, joissa maatalous oli edelleen tärkeä elinkeino. Näin oli esimerkiksi Koutaniemen ja Mainuan kylissä.
Sotien jälkeen miltei jokaiseen maalaiskunnan kylään perustettiin SKDL:n tai SKP:n puolueosasto. Tämän ansiosta vasemmiston kannatus oli nousujohteista 1970-luvulle saakka.
1960-luvulla maalaiskunnan puoluekenttä monipuolistui. Kaupungista maalaiskuntaan muuttaneet Kajaani-yhtiön työntekijät äänestivät SDP:tä, ja kokoomus sekä SMP alkoivat saamaan kannatusta muun muassa Kirkkoahon ja Kuluntalahden kylissä. Keskustapuolueella oli tällöin vankka asema Koutaniemen ja Mainuan lisäksi myös Lehtovaaran ja Vuoreslahden kylissä.
Valtuusto Kajaanin maalaiskunnan kunnanvaltuustossa oli 31 paikkaa. Valtuuston suurin puolue oli vasemmistolainen Suomen Kansan Demokraattinen Liitto.
Lähteet
Aiheesta muualla Kajaanin maalaiskunnan vaiheita .
*