Sortavalan työväenyhdistys oli vuonna 1889 Sortavalassa perustettu työväenyhdistys, joka perustettiin kaupungin työväestön yhdyssiteeksi ja edistämään sen henkisiä ja aineellisia etuja. Aluksi yhdistykseen kuului sivistyneistöä ja se noudatti wrightiläisen työväenliikkeen linjaa. Yhdistys kuului vuodesta 1901 Suomen työväenpuolueeseen ja vuodesta 1903 Suomen sosialidemokraattiseen puolueeseen. Yhdistyksen toiminta loppui vuonna 1944, kun Sortavala jäi luovutetulle alueelle.
Historia Perustaminen ja alkuvaiheet Sortavalan työväenyhdistyksen perustamiskokous pidettiin 24. helmikuuta 1889 silloisessa Raittiusravintolassa. Aloite yhdistyksen perustamiseksi lähti paikallisesta käsityöläisseurasta nahkurimestari J. Kinnuselta, sillä kisällien ja oppipoikien iltamiin toivottiin tanssin lisäksi sivistävää ohjelmaa. Yhdistys toimi ensin vuoden verran väliaikaisilla säännöillä pormestarin luvallaAnto s. 1666 järjestäen nk. keskustelukokouksia, joissa jäsenet pitivät esitelmiä, lausuivat runoja ja vaihtoivat mielipiteitä alustajan käsittelemästä keskustelukysymyksestä. Ensimmäisessä kuukausikokouksessa päätettiin ottaa myös naisia jäseniksi joidenkin vastustuksesta huolimatta. Aluksi yhdistyksen puheenjohtajana toimi J. Kinnunen Soikkanen 1970 s. 43 ja sitten mallikoulun eli seminaarin harjoituskoulun johtaja Abraham Pietikäinen ja rahastonhoitajana työmestari K. Lappalainen. Uudet säännöt, joihin oli haettu mallia maan muista työväenyhdistyksistä, hyväksyttiin 9. maaliskuuta 1890, ja ne saivat Viipurin kuvernöörin virallisen vahvistuksen samana vuonna. Sääntöjensä mukaan yhdistyksen tarkoitus oli toimia paikkakunnan työväestön yhdyssiteenä ja edistää heidän henkisiä ja aineellisia etujaan. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin v. 1890 Sortavalan seminaarin lehtori Ernst Hagfors (s. 1859), varapuheenjohtana toimi vuodeta 1892 alkaen kirjansitoja J. Anttonen (s. 1864), sihteerinä (kirjurina) vuonna 1889 valittu kirjapainomestari K. V. Helander (s. 1862) ja rahastonhoitajana vuonna 1890 valittu kelloseppä R. Edelman (s. 1858) Vuonna 1892 yhdistykseen kuului 90 jäsentä, joista 26 oli ”säätyhenkilöitä”. ja muut etupäässä kauppa-apulaisia ja käsityöläismestareita.
Yhdistyksen tärkeintä ja suosituinta toimintaa olivat sivistävät iltamat, joista ensimmäiset järjestettiin 5.5.1889 sekä ohjelmalliset retket ja laivamatkat. Myös yhdistyksen vuonna 1893 perustetun puhuja- ja keskusteluseuranAnto s. 1822 järjestämät keskustelukokoukset keräsivät osallistujia. Niin ikään yhdistyksessä toimi laulukuoroTyöväen kalenteri 1893 s. 147Kuujo, Erkki, Jorma Tiainen, ja Eeva Karttunen. Sortavalan kaupungin historia. [Helsinki]: Sortavalalaisten seura, 1970. s. 241 Yhdistys jakoi apurahoja kerjäläispoikien työkoulun ylläpitoon ja hädänalaisten auttamiseen maan itäosassa Vuonna 1894 yhdistys perusti oman lukusalin, jonne tilattuissa 10 lehdessä oli myös työväenlehtiä.Sortavalan kaupungin historia s. 242
Alkuaikoina yhdistyksen jäsenistöön ei kuulunut juurikaan varsinaista työväkeä, vasta 1890-luvun jälkipuoliskolla, kun alettiin käsitellä eri ammattiryhmien työaikoja ja työajan lyhentämistäAnto s. 1676, erityisesti ulkotyöläiset alkoivat kiinnostua yhdistyksen toiminnasta.Soikkanen 1970 s. 45
Muita yhteiskunnallisia kysymyksiä, joihin mielenkiinto yhdistyksessä kohdistui, olivat valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa veroäyrien mukaan määräytyvän äänimäärän rajoittaminen enintään 10 ääneen, minkä edistämiseksi yhdistys lähetti valtiopäivämiesten luokse valtuuskunnan v. 1890, ja seuraavana vuonna aloite ruokailun järjestämiseksi ulkona työskenteleville rautatieläisille.Soikkanen 1970 s. 43–44
Kymmenisen vuotta perustamisensa jälkeen vuoden 1898 helmikuussa työväenyhdistys pääsi muuttamaan tilavampaan huoneistoon ja kokouksia pidettiin kuukausittain Oman talon rakentaminen oli jo suunnitteilla ja sen hyväksi kerättiin rahaa yhdistyksen iltamissa arpajaisilla. Toiminta alkoi vilkastua myös yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Jouduttiin ottamaan kantaa uuteen työväenpuolueeseen liittymiseen Yhdistyksen pyrkimyksenä oli myös edistää työväen rakennusosakeyhtiöiden perustamista rakentamaan terveellisiä ja ajanmukaisia asuntoja asuntopulan helpottamiseksi, mutta se toteutui vasta 1900-luvun ensimmäisinä vuosina.Anto s. 1693 Yhdistys antoi niin ikään lausunnon ja muutosehdotuksia uudesta elinkeinolaista. vastauksena senaatin asettaman komitean kiertokirjeeseen. Naiskuoro oli laajentunut menestyksekkääksi sekakuoroksi ja laulunjohtajalle maksettiin palkkaa. Vuonna 1899 puheenjohtajana oli työmestari A. Longa, varapuheenjohtajana ajuri J. Kuosmanen, rahastonhoitajana kirjaltaja K. W. Helander, sihteerinä nuohooja A. Laukkanen ja johtokunnan muina jäseninä palovartija P. Partanen, muurari M. Partanen, maalari H. Moilanen, neidit O. Kiiveri, M. Anttonen ja M. Ahokas. Huvitoimikuntaan kuuluivat koristemaalari Aug. Lindgren, maalari H. Moilanen, suutari E. Ikonen ja neidit Maria Anttonen ja Miina Ahokas. Yhdistyksessä oli tuolloin 74 jäsentä. pienoiskuva|Työläisiä Paussunvuorella lähellä Sortavalaa vuonna 1905
Vuodet 1900–1917 Edelleen vilkkaana jatkuvan iltama- ja muun huvi- ja virkistystoiminnan ohella tähän asti wrightiläisen työväenliikkeeen linjaa noudattanut Sortavalan kaupungin historia s. 240 työväenyhdistys alkoi aktivoitua myös poliittisesti.Sortavalan kaupungin historia s. 244 Sortavalan työväenyhdistys liittyi pian kaupungintalolla 18.2.00 vietetyn 10-vuotisjuhlansa jälkeen Suomen työväenpuolueeseen (myöhemmin Suomen sosialidemokraattinen puolue), jonka työväenyhdistysten edustajat olivat perustaneet Turussa 1899.Jukka Partanen: Valistusta ja vallankäyttöä. Ilomantsin työväenyhdistys 1906-1996 1995 s. 3 Sortavalan työväenyhdistys liittyi v. 1907 Suomen työläisliittoon ja hyväksyi sen säännöt uusiksi säännöikseenAnto s. 1751.
pienoiskuva|Työväen mielenosoitus vappuna 1907 Sortavalassa. Kuvaaja Aug. Lindgren. Museovirasto Työväenyhdistyksen tehtävät lisääntyivät nyt myös puoluehallinnon käsiteltäviksi lähettämillä asioilla ja toimeksiannoilla kuten Forssan puoluekokouksen ohjelmaesitys 1903.Anto s. 1699 1900-luvun alkuvuosina työväenliikkeen keskeisiä vaatimuksia olivat yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, yksikamarinen eduskunta ja väkijuomien saannin rajoittaminen, joiden ajamiseksi työväenyhdistys yhdessä raittiusyhdistyksen kanssa järjesti alkuvuodesta 1906 mielenosoituksenAnto s. 1729–1732
Lainsäädäntöön liittyviä lausuntoja annettiin mm. Työväestön vakuutuksesta ja sairaskassoista, joissa toivottiin valtion aktiivisuutta v. 1900Anto s. 1688 ja v. 1904 elinkeinolakiehdotuksesta, johon haluttiin lisätä työnantajan lisäksi työväki laatimaan järjestyssääntöjä.Anto s. 1705
Yhdistys lähetti edustajansa yleiseen työväenkokoukseen jo vuonna 1901
Työväenhdistys otti kantaa erilaisiin sekä paikallisiin että muihin työriitoihin kuten Kiviniemen sahan lakkoonAnto s. 1748, Fiskarsin ja Pinjaisten (Billnäs) tehtaiden isännöitsijäin ja työväestön välille syntyneeseen riitaan, jossa työnantaja yritti työsulun avulla estää liittymisen työväenyhdistykseenAnto s. 1694 ja myöhemmin Varkauden tehtaiden työsulkuun, jossa siinäkin oli kyse työntekijöiden yhdistymisoikeudestaAnto s. 1701 Ponnet, joissa vastustettiin valtion toimia Venäjän sotilasrahaston avustamiseksi, hyväksyttiin yksimielisesti v. 1907Anto s. 1753
Kunnallisia kysymyksiä, joihin yhdistys kiinnitti huomiota olivat kaupungin poliisivoimien lisäys ja seurahuoneen rakennushanke, jotka molemmat herättivät yhdistyksen piirissä voimakasta vastustusta v.1906Anto s. 1743, 1881
Sosiaalisiin ongelmiin pyrittiin vaikuttamaan anomuksella kaupungille ja maalaiskunnalle hätäaputöiden järjestämiseksi työttömille Sortavalan kaupungin historia s. 243 Osuusliikkeen perustaminen kohtuuhintaisten elintarvikkeiden saamiseksi työväestölle pantiin vireille 1903Anto s. 1697 ja se toteutui v. 1908 Anto s. 1755 Järjestövoiman kasvattamisessa pidettiin tärkeinä keinoina keskustelua työväestöä kiinnostavista aiheista, työväen sanomalehtiä, kirjallisuutta ja kiertäviä puhujia 1903. Politisoitumista kuvastaa se, että yhdistys tuki Venäjän vallankumouksellisia mm. loppiaisiltamilla v. 1907,Sortavalan kaupungin historia s. 245 Kasvava luokkatietoisuus näkyi myös työväenyhdistyksen luentokurssien teemoissa, jotka alkoivat koskea työväenaatteen perusteita.Anto s. 1767
Yhdistyksen toimintaa haittasivat suuresti ensimmäisen sortokauden kokoontumis- ja yhdistymisvapauden rajoitukset.Anto s. 1703 Siitä huolimatta esimerkiksi vuonna 1904 toiminta oli vireää. Perustettiin yhdistyksen yhteyteen voimistelu- ja urheiluseura Ponnistus, naisosasto ja puhuja- ja keskusteluosasto herätettiin uudelleen toimimaan. Kuukausikokouksia oli 8 ja ylimääräisiä 3; johtokunnan kokouksia 10 sekä johto- ja huvitoimikunnan yhteisiä kokouksia 2; äänioikeusjärjestelmää vastaan järjestettiin mielenosoituskokous. Yleisiä iltamia oli 8 ja perheiltamia 4.Anto s. 1706
pienoiskuva|Suurlakon julistus torilla Sortavalassa v. 1905. Kuva: Työväen arkisto Finna Suurlakko 1905 lisäsi työväestön poliittista aktiivisuutta.Soikkanen 1970 s. 132 Vaikka Sortavalassa lakon eturintamassa olivat seminaarin miesopiskelijatSoikkanen 1970 s. 127 olihan suurlakko myös kansallislakko tsaarinvaltaa vastaan Soikkanen 1970 s. 179Soikkanen 1961 s. 2, työväenyhdistys oli jo koko vuoden järjestänyt mielenosoituksia, jossa vaadittiin yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta 21 vuotta täyttäneille naisille ja miehille.Anto 1709, 1711-1712, 1721, perustanut äänioikeusrahastonAnto s. 1719 ja evästänyt puoluekokousedustajiaan kannattamaan suurlakkoa.Anto s. 1726 Työväenyhdistys perusti myös kansalliskaartin valvomaan järjestystä suurlakon aikana ja se jatkoi toimintaansa ”punaisena kaartina” lakon jälkeen.Soikkanen 1970 s.133Anto s. 1862–1865 Suurlakon jälkeen Sortavalan työväenyhdistyksestä tuli koko seudun työväen järjestötoiminnan keskus, josta erikoisesti rakennusmestari Janne Martikainen reppu selässä kulkien teki matkoja noin kymmenen kunnan alueellaSoikkanen 1970 s. 175Anto s. 1735 ja Sortavalasta käsin perustettiin työväenyhdistyksiä ympäröivän maaseudun teollisuuspaikkakunnille (Harlu, Leppäkoski, Hämekoski, Helylä)Soikkanen s. 492. Suurlakon jälkeinen luokkatietoisuuden kasvu näkyi siinäkin, että myös työväen sivistystoimintaan valittiin poliittiselle työväenaatteelle myötämielisiä luennoitsijoita ja opettajia.
Sortavalan työväenyhdistyksen jäsenmäärä oli alkuvuosina vaihdellut 65 ja 117 jäsenen välillä. Suurlakon herättämä innostus lisäsi yhdistyksen jäsenmäärää peräti 913 jäseneen, mutta se romahti parissa vuodessa 350:een ja vuosi sen jälkeen 43:een. lähteäkseen jälleen nousuun vasta ensimmäisen maailmansodan aikana.Anto s. 1775 Syinä jäsenkatoon pidettiin puolueen liian radikaalia linjaa ja kirkon- ja uskonnonvastaisuutta, joita maltillisemmat eivät hyväksyneet varsinkin kun kaupungissa oli varsinaista teollisuustyöväestöä vähän.Soikkanen 1970 s. 181Sortavalan kaupungin historia s. 246 Samoin se, että työväenyhdistyksissä petyttiin työväenliikkeen eduskunnassa ajamien muutosten hitaaseen etenemiseen, sekä puolueelle, piirille ja kunnallisjärjetölle maksettavat verot ja jäsenmaksutkin olivat omiaan karsimaan jäsenistöä.Partanen s. 10
Suurlakon ja vuoden 1907 ensimmäisten yleiseen äänikoikeuteen perustuvien valtiollisten vaalien jälkeen työväenyhdistys keskittyi vaatimaan kunnallisen äänioikeuden laajentamista. Työväestön sosiaalisia ja taloudellisia oloja pyrittiin parantamaan jatkamalla työsuojeluasioiden kuten työajan lyhentämisen, ylityökorvausten, äitiysvapaan (synnytysloman) ja nuorten työnteon rajoitusten ajamista.Anto s. 1761 Niitä koskevaa lainsäädäntöä oli kuitenkin odotettava Suomen itsenäistymisvaiheeseen saakka. Ruotsin suurlakkolaisia avustettiin keräyksellä vuonna 1909.Anto s. 1760