Saaristolaivasto eli maavoimien laivasto ( tai Arméns flotta) oli Ruotsin 1700-luvulla perustettu, pienistä aluksista koostunut laivasto. Se näytteli ratkaisevaa osaa Kustaan III:n sodassa.
Alkuvaiheet pienoiskuva|vasen|upright=0.4|Augustin Ehrensvärd Isovihan aikana venäläiset kaleerit olivat saaneet rauhassa tunkeutua Suomen rannikolle, sillä Ruotsin laivasto koostui linjalaivoista, jotka eivät kyenneet liikkumaan saaristossa. Uhan torjumiseksi Ruotsikin hankki kaleereita. Nämä kuitenkin olivat toimintakyvyttömiä hattujen sodassa, joten Venäjä miehitti jälleen Suomen.
Vuonna 1756 kaleerilaivasto erotettiin omaksi laivastokseen, joka sai nimen Saaristolaivasto. Se sai oman lipunkin. Saaristolaivaston tehtävänä oli maavoimien tukeminen. Jostain syystä, ehkä päätehtävän tukemisen johdosta, saaristolaivastossa käytettiin alusta alkaen lähes yksinomaan maavoimien sotilasarvoja, vain komentajat olivat amiraaleja.
Pommerin sodan kokemusten perusteella armeijan ylipäällikkö Augustin Ehrensvärd esitti luopumista kaleereista ja siirtymistä soudettaviin saaristofregatteihin, jotka olisivat ketterämpiä ja tulivoimaisempia.
Alukset Saaristolaivaston alustyypit olivat:
Kaleerit Kaleeri oli ikivanha alustyyppi, jonka Pietari Suuri toi Pohjolaan. Se pystyi sekä soutamaan että purjehtimaan. Se oli aluksi saaristolaivaston tärkein alustyyppi. Kaleerilla oli kuitenkin kolme suurta heikkoutta, jotka tekivät siitä epäsuositun:
Heikko tykistö. Kaleerin tykistö oli sijoitettu keulaan joten se käsitti vain pari kolme tykkiä. Suuri miehistö. Kaleerilla oli noin 250 miestä, joista suurin osa soutajia. Tämä aiheutti ongelmia huollolle. Kömpelyys. Kaleerin merikelpoisuus oli huono, mikä heikensi avomerikäyttöä.
Syiden seurauksena kaleerien käyttö rajoittui kuljetustehtäviin ennen Kustaan sotaa, jossa ne kuitenkin havaittiin yllättävän hyödyllisiksi ja ne ottivat osaa kaikkiin tärkeimpiin taisteluihin.
Saaristo- eli soutufregatti pienoiskuva|upright=0.5|Fredrik Henrik af Chapman
pienoiskuva|vasen|Uusimaa luokan saaristofregatti Ingeborg Saaristo- eli soutufregatilla tarkoitetaan Fredrik af Chapmanin Augustin Ehrensvärdin aloitteesta suunnittelemia uusia laivatyyppejä, joilla haluttiin korvata kaleerit. Niiden suunnittelun lähtökohtana olivat Venäjällä Välimeren shebekkien pohjalta rakennetut alukset, jotka kuitenkin todettiin liian suojattomiksi.
Saaristofregatit otettiin käyttöön Pommerin sodan kokemusten seurauksena. Ne olivat liikkuvampia kuin kaleerit. Lisäksi niiden tulivoima oli huomattavasti suurempi, sillä niiden tykit olivat laidoilla kuten linjalaivoissa. Myös miehistö oli pienempi kuin kaleerissa. Ehrensvärd sijoitti saaristofregatit Viaporiin, kun taas kaleerit oli sijoitettu Tukholmaan.
Saaristofregattien neljä laivatyyppiä olivat Suomen maakuntien mukaan nimettyjä: uusimaa (udenma), hämeenmaa (hämmema), turunmaa (turkoma) ja pohjanmaa (påjama).
Tykkisluupit Tykkisluupit olivat saaristolaivaston pienimpiä aluksia. Ne olivat soutualuksia, mutta niissä oli myös raakapurje purjehtimista varten. Tykkisluuppien aseistuksena oli yksi tai kaksi tykkiä perässä tai keulassa.
Kustaa III:n sodassa tykkisluuppien hyvät ominaisuudet huomattiin ja niitä rakennettiin runsaasti lisää.
Tykkijollat Tykkijollat olivat pieniä purjeveneitä, joiden aseistuksena oli yksi perään asetettu kanuuna. Myös tykkijollia rakennettiin runsaasti sodan aikana.
Kustaa III:n sota pienoiskuva|Ruotsinsalmen II meritaistelu Johan Tietrich Schoultzin kuvaamana
Saaristolaivasto oli ratkaisevassa roolissa Kustaa III:n sodassa (1788–1790), ja maavoimien operaatiot olivat toissijaisia. Myös avomerilaivasto oli useimmiten poissa pelistä: sodan alkuvaiheessa se epäonnistui tehtävässään tuhota Venäjän laivasto. Vuoden 1789 rutto pakotti sen pysymään Karlskronassa. Vuonna 1790 avomerilaivasto osallistui kyllä Haminan meritaisteluun ja Viipurin kujanjuoksuun, mutta oli toimintakyvytön Ruotsinsalmen taistelun aikana.
Sodan alku Sodan sytyttyä 1788 Ruotsin tykkisluupit aloittivat sotatoimet hyökkäämällä venäläisten kaleerien kimppuun Haminassa. Anjalan liiton jälkeen sotatoimet kuitenkin puuroutuivat. Venäläisten johto käytti tilannetta hyväkseen, ja elokuussa venäläinen laivasto-osasto saartoi Hankoniemen. Kuningas lähetti Michael Anckarswärdin johtaman osaston murtamaan saartoa. Tämän tykkisluupit aiheuttivat venäläisille niin paljon tappioita, että he vetäytyivät lokakuussa.
Vuoden 1789 sotatoimet Seuraavana vuonna venäläiset uusivat saartonsa, tällä kertaa Porkkalassa. Ruotsin joukot kärsivät tappioita, mutta venäläiset vetäytyivät jälleen talven ajaksi.
Samaan aikaan Kymijoen itäisten suuhaarojen edustalla käytiin Ruotsinsalmen I meritaistelu. Ruotsalaisten itäistä laivastoa komensi Carl August Ehrensvärd. Taistelu päättyi Ruotsin joukkojen tappioon.
Viimeinen sotavuosi
Toukokuussa kuninkaan itsensä johtama saaristolaivasto teki hyökkäyksen Haminaan. Ruotsalaiset voittivat taistelun selvästi. Haminaa ei edelleenkään kyetty valtaamaan.
Tämän jälkeen saaristo- ja avomerilaivasto hyökkäsivät yhdistynein voimin Koivistolle ja Viipurinlahdelle. Mitään ratkaisevaa menestystä ei saavutettu. Sen sijaan venäläiset saartoivat laivaston Viipurinlahdelle.
Lopulta Ruotsin laivaston oli pakko murtautua ulos. Tätä ulosmurtoa kutsuttiin Viipurin kujanjuoksuksi. Viipurin kujanjuoksussa kärsittiin paljon tappioita, ja avomerilaivasto joutui jälleen pois pelistä.
Saaristolaivasto asettui puolustusasemiin Ruotsinsalmen lähettyville. Se voitti venäläiset Ruotsinsalmen II meritaistelussa. Tämä mahdollisti rauhan solmimisen.
Saaristolaivaston loppuvaiheet Viimeisen kerran saaristolaivasto otti osaa sotatoimiin Suomen sodassa vuosina 1808–1809.
Kun Viapori antautui jo toukokuussa 1808 joutui siellä talvehtinut huomattava osa saaristolaivastosta venäläisten käsiin. Merkittävimmät aluksista olivat kaksi hämeenmaata, Styrbjörn ja Hjalmar. Venäläiset ottivat ne omaan käyttöönsä, joskin Styrbjörn tuhoutui jo samana purjehduskautena Lövön kahakassa Jungfrusundissa.
Loput venäläisten haltuun ottamat saaristolaivaston alukset palvelivat aina Oolannin sotaan, jonka jälkeen ne hiljalleen poistuivat käytöstä. Ruotsin laivastolle jääneet soutufregatit poistuivat luonnollista tietä, koska niitä ei enää rakennettu lisää hävityn sodan jälkeen.
Lähteet
Aiheesta muualla Svenska skärgårdsflottan. Hans Högmanin artikkeli
Suomen merimuseon Historia eläväksi digitaalisella tarinankerronnalla -projektissa 3D-mallinnettuja Ruotsin saaristolaivaston alustyyppejä: Tykkisluuppi purjeet ylhäällä Tykkisluuppi purjeet alhaalla Hämeenmaa-tyypin soutufregatti Styrbjörn Mörssärivene Kutteri Kuninkaallinen jahti Amadis Kuninkaallinen kuunari Amphion
Luokka:Suomenlinna Luokka:Ruotsin sotahistoria Luokka:Suomi vapaudenajalla ja kustavilaisena aikana Luokka:Ruotsin merivoimat Luokka:Suomen sotahistoria Luokka:Itämeren historia Luokka:Laivastohistoria