Caroline von Wolzogen, Friederike Sophie Caroline (Karoline) Augusta; ent. von Beulwitz, o.s. von Lengefeld (3. helmikuuta 1763 Rudolfstadt, Schwarzburg-Rudolstadtin herttuakunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 11. tammikuuta 1847Jena, Saksi-Weimar-Eisenachin suurherttuakunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta) oli saksalainen kirjailija, joka vaikutti Weimarin klassismin kirjallisuusliikkeesssä.

Suku ja koulutus Hänen vanhempansa olivat ylijahtimestari Carl Christoph von Lengefeld (1715–1775) Schwarzburg-Rudolstadtin ruhtinas Ludvig Günther II:n metsänhoitaja ja Louise von Wurmb (1743–1823). Caroline oli vanhin lapsi, hänet kasvatettiin ja koulutettiin nuoremman sisarensa Charlotte von Lengefeld (1766–1826) kanssa, joka aikanaan meni naimisiin Friedrich Schillerin kanssa.

Avioliitot ja suhteet Vaikka perhe kuului alempaan aatelistoon, isän kuoleman jälkeen vuonna 1775 taloudellinen tilanne oli vaikeutunut. Äiti perusti köyhille aatelistytöille koulun, jossa myös Caroline ja Charlotte opiskelivat kirjallisuutta.

Caroline kihlautui 16-vuotiaana huomattavassa asemassa olevan hovimiehen Friedrich Wilhelm Ludwig von Beulwitzin kanssa vuonna 1779. Kihlaus oli molempien sukujen välinen järjestely. Suuri osa viisi vuotta kestäneestä kihlauksesta ​​kului Carolinen oleskellessa perheensä ja kihlattunsa kanssa Veveyssä, Sveitsissä von Beulwitzin kustantamana oppiakseen paremmin ranskaa. Matkalla Sveitsiin he vierailivat sukulaisensa Henriette von Wolzogenin luona Stuttgartissa, joka oli tunnettu Schillerin suojelija. Siellä Karoline tapasi ensimmäisen kerran tulevan toisen aviomiehensä, serkkunsa Wilhelm von Wolzogenin. He vierailivat myös Schillerin vanhempien luona Solitude-palatsissa.

Caroline von Lengefeld avioitui vuonna 1784 kamarijunkkari, salaneuvos Friedrich Wilhelm Ludwig von Beulwitzin (1755–1829) kanssa ja erosi tästä vuonna 1793. Vaikka aviomies oli koulutettu ja sivistynyt, yhteisten älyllisten kiinnostuksen kohteiden puuttuessa avioliitto oli alusta alkaen onneton. Hän täytti vapaa-aikansa kirjallisella työllä. Hän julkaisi Sophie von La Rochen Pomona lehdessä vuonna 1792 esikoisteoksensa Briefe aus der Schweiz ja näytelmä Der Leukadische Fels julkaistiin Schillerin Neuer Thalia lehdessä samana vuonna. Seuraavana vuonna Schillerin vierailu Schwabenissa toi tervetulleen tauon hänen yksinäiseen elämäänsä. Tämän jälkeen hän erosi laillisesti miehestään vuonna 1794, koska hän piti "oikeudenmukaisena palauttaa monessa suhteessa kunnioitettavan miehen vapaus eron kautta". Avioliitto oli jäänyt lapsettomaksi.

Carolinen läheisin uskottu ensimmäisen avioliiton alkuvuosina oli hänen serkkunsa Wilhelm von Wolzogen, joka vuonna 1785 esitteli hänet ja hänen sisarensa ystävälleen Friedrich Schillerille, joka oli tuolloin nuori ja melko köyhä weimarilainen runoilija. Vuonna 1788 Schiller muutti läheiseen kaupunkiin ollakseen lähempänä Lengefeldejä, ja sekä Caroline että hänen sisarensa Charlotte lähentyivät häntä. Caroline tunsi voimakasta vetoa Schilleriin, vaikka tutkijat ovatkin kiistelleet siitä, kuinka pitkälle hän harkitsi vievänsä heidän ystävyytensä. Erään lähteen mukaan Friedrich Schillerin oleskellessa Rudolstadtissa vuonna 1788, hänen, Carolinen ja Charlotten välille kehittyi eroottisesti latautunut kolmenvälinen suhde, johon liittyi tiivis kirjeenvaihto. Schiller kihlautui Charlotten kanssa elokuussa 1789 ja antoi Carolinelle kunnian heidän yhteen saattamisestaan.

Toisen lähteen mukaan hän erosi Beulwitzista vuonna 1790 ja vuonna 1793 hän aloitti rakkaussuhteen Jenassa baltianruotsalaisen aatelisen Conrad Gustav Johann Behaghel von Adlerskronin (1766–1842) kanssa, jonka kanssa hänelle syntyi avioton poika Adolph (1794–1825). pienoiskuva|Caroline von Wolzogen, Philipp Friedrich Hetsch n. 1800. Vuonna 1796, toisen lähteen mukaan syksyllä 1794, Caroline von Beulwitz avioitui uudelleen serkkunsa, Weimarin hovin ylihovimestari, vapaaherra Wilhelm von Wolzogenin (1762–1809) kanssa. Von Wolzogen adoptoi Adolphin, ja he asuivat Weimarissa vuodesta 1797 lähtien, jossa aviomiehellä oli hovissa virka kamariherrana. Tällä oli usein matkustusta vaativia diplomaattitehtiä, vuonna 1804 hän järjesteli Weimarin kruununprinssi Karl Friedrichin avioliittoa suuriruhtinatar Maria Pavlovna Romanovan kanssa.

Weimarissa Caroline von Wolzogen teki kodistaan ​​suositun kohtaamispaikan älymystön eliitille kuten Goethe, Schiller, Jean Paul, Wieland, Fichte, Schelling ja Wilhelm von Humboldt ja hänestä tuli vaikutusvaltainen hahmo kaupungin älymystön parissa sekä kulttuurihistoriallisesti merkittävä välittäjä. Aviomiehensä diplomaattitehtävien vuoksi hän matkusti tämän kanssa Pariisiin vuosina 1802 ja 1807/1808 ja Alankomaihin vuonna 1835. Miehensä kuoleman jälkeen eläke ja Bauerbachin ja Böslebenin kartanoiden tulot turvasivat Caroline von Wolzogenin toimeentulon. Poikansa kuoltua vuonna 1825 hän asui Jenassa.

Hän eli pitempään kuin Weimarin klassismin kirjallinen hovipiiri ja kuoli 83-vuotiaana tammikuussa 1847 Jenassa.

Kirjallinen tuotanto pienoiskuva|Agnes von Lilien toisen painoksen 1798 esilehti. 1790-luvun alussa Schillerin ja muiden weimarilaisten kirjallisuushahmojen ystävyyden innoittamana Caroline alkoi itse kirjoittaa; hänen ensimmäinen merkittävä teoksensa oli klassisessa muodossa oleva draamallinen katkelma, Der leukadische Fels vuonna 1792.

Caroline von Beulwitz aloitti ensimmäisen romaaninsa Agnes von Lilienin kirjoittamisen vuonna 1793. Romaani kuvaa nuorta naista, jonka isäpuoli on kasvattanut ja joka kasvaa eristyksissä maaseudulla köyhänä, mutta oppineena sekä klassisessa että modernissa tieteessä. Tapaaminen paljon vanhemman ja varakkaamman miehen kanssa, johon hän rakastuu, aloittaa prosessin, jossa hän löytää maailman laajemmin, mukaan lukien hovielämän politiikan ja skandaalit. Lopulta Agnes huomaa, että hänen oma, hänelle aiemmin tuntematon taustansa sitoo hänet tiiviisti tuohon maailmaan, jonka hän lopulta omaksuu.

Agnes von Lilien (1797) ilmestyi Berliinissä anonyyminä eli ilman kirjoittajan nimeä. Teos aiheutti suuren kohun, jota sen ansioiden vuoksi Schlegelin veljekset August ja Friedrich pitivät sitä Goethen tuotoksena, joka kuitenkin osoitti sitä kohtaan suurta kiinnostusta. Tässä romaanissa Caroline kutoi yhteen koko elämäntarinansa: nuoruutensa, avioliittonsa von Beulwitzin kanssa, suhteensa Schilleriin ja lopulta avioliittonsa von Wolzogenin kanssa.

Caroline von Wolzogen kirjoitti myös yksityisten lähteiden perusteella elämäkerran "Schillers Leben. Verfasst aus Erinnerungen der Familie, seinen eigenen Briefen und den Nachrichten seines Freundes Körner "(1830) Friedrich Schilleristä.

Hänen jälkeenjääneet kirjoituksensa ilmestyivät vuosina 1848–1849.Wolzogen 1. Caroline Auguste Friederike Sophie von W., Nordisk familjebok 32. 1921

Perintö Caroline von Wolzogen oli yksi merkittävimmistä saksalaisista naiskirjailijoista 1800-luvulla. Romaaneissaan ja novelleissaan hän kuvasi konflikteja, jotka syntyivät hänen sankarittariensa pyrkimyksestä irtautua yhteiskunnallisten konventioiden kahleista ja elää itsemääräämisoikeudellista elämää, ammentaen omasta elämästään. Naisen elämässä emansipaatiota ja koulutusta arvostetaan suuresti, mutta niiden todellinen tarkoitus toteutuu vasta liiton kautta miehen kanssa. Pitkään von Wolzogenin elämään ja työhön kiinnitettiin huomiota vain Schillerin elämäkerran yhteydessä. Vasta feministisen kirjallisuustutkimuksen syntymisen myötä hänen teksteistään tuli analyysin kohde.

Teoksia

Briefe aus der Schweiz, 1792 Der Leukadische Fels, näytelmä. Leipzig: Göschen, 1792. Agnes von Lilien. Berlin: J. F. Unger, 1796, 1798, 1800, 1801. Uudelleenjulkaisu Stuttgart: W. Spemann, 1884. Verkkoversio. Walther und Nanny, 1802. Erzählungen von der Verfasserin der Agnes von Lilien, Tübingen : J. G. Cotta'sche Buchhandlung, 1826 Schillers Leben. Verfasst aus Erinnerungen der Familie, seinen eigenen Briefen und den Nachrichten seines Freundes Körner. Stuttgart: J. B. Cotta, 1830. Adele, 1839. Cordelia. Leipzig: F. A. Brockhaus, 1840. Das neue Jahr , 1842. Literarischer Nachlass der Frau Caroline von Wolzogen. Leipzig, Breitkopf und Härtel, 1849. Gesammelte Schriften. Hildesheim: Olms, 1988.

Lähde: Wilson, Katharina M. (1991). An Encyclopedia of Continental Women Writers. New York and London: Garland Publishing, Inc.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Saksalaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1763 syntyneet Luokka:Vuonna 1847 kuolleet Luokka:Saksalaiset aateliset Luokka:Romantiikan kirjailijat