thumb|upright|Jevgeni Domatovski Leipzigissa vuonna 1954. Jevgeni Aronovitš Dolmatovski (, 5. toukokuuta 1915 Moskova – 10. syyskuuta 1994 Moskova) oli venäläinen neuvostorunoilija.
Jevgeni Dolmatovski syntyi juutalaisen juristin perheeseen. Hän kävi opettajaopiston ja avusti jo varhain pioneerilehtiä. Vuonna 1933 Dolmatovski meni töihin Moskovan metron rakennustyömaalle ja pääsi opiskelemaan kirjallisuusinstituutin iltalinjalle. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa ilmestyi vuonna 1934.
Vuonna 1937 Dolmatovski valmistui kirjallisuusinstituutista ja hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi. Hänen isänsä ja muita perheenjäseniä menehtyi Stalinin vainoissa, mikä ei kuitenkaan häirinnyt nuoren runoilijan optimismia ja menestystä. Dolmatovski liittyi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäseneksi vuonna 1941.
Dolmatovski osallistui talvisotaan, josta hän kirjoitti joukon taiteellisesti korkeatasoisia runoja. Ne julkaistiin kokoelmana Tri vremeni goda (”Kolme vuodenaikaa”) vuonna 1940. Toisen maailmansodan aikana Dolmatovski oli sotakirjeenvaihtajana ja julkaisi useita runokokoelmia. Vuonna 1950 hän sai Stalin-palkinnon kokoelmasta Slovo o zavtrašnem dne (”Sana huomispäivästä”, 1949). Sota-aikana Dolmatovski laati useita suosittuja lauluja. Hän toimi myös kääntäjänä ja kirjoitti artikkeleita kirjailijatovereistaan.
Dolmatovskin huomattavin teos on Moskovan metron rakentajista kertova runoromaani Dobrovoltsy (”Vapaaehtoiset”, 1956), jonka pohjalta tehtiin elokuva. 1970- ja 1980-luvulla ilmestyivät toisen maailmansodan alusta kertova proosakirja Zeljonaja brama ja muistelmateos Bylo. Dolmatovskin kolmiosaiset kootut teokset julkaistiin vuonna 1989.
Dolmatovskin runot ovat sujuvia, yksinkertaisia ja aiheiltaan ajankohtaisia. Hän oli yksi stalinismin ajan runoilijoista, joka uhrasi lahjansa kommunistipuolueen palvelukseen.
Suomennettuja runoja Kello kuusi illalla sodan jälkeen, suom. Martti Larni, teoksessa: Venäjän runotar: valikoima venäläistä lyriikkaa, Helsinki: Otava 1946 Näin elämme..., suom. Juhani Taari, Matti Rossi, julkaisussa: Kulttuurivihkot 1978 ; nro 4 Peilaus, suom. Armas Äikiä, teoksessa: 20 Neuvostoliiton runoilijaa, Petroskoi: Valtion kustannusliike 1960 Rakas ystävä, en minä tästä lähde, suom. Juhani Taari, Matti Rossi, julkaisussa: Kulttuurivihkot 1978 ; nro 4 Reichstagin tuhopolttajat, suom. Armas Äikiä, teoksessa: 20 Neuvostoliiton runoilijaa Sattuma, suom. Juhani Taari, Matti Rossi, julkaisussa: Kulttuurivihkot 1978 ; nro 4 Sireeni, suom. Armas Äikiä, teoksessa: 20 Neuvostoliiton runoilijaa Taipaleenjoki, suom. Valentin Kiparsky, teoksissa: Kiiltomadon testamentti: sodan ja rauhan tekstejä, Helsinki: Maaseudun sivistysliitto, 1984 ; Runon ääni: lausujain juhla-antologia, Helsinki: WSOY 1988 , Venäjän runotar ja Yhdeksän sarjaa lyriikkaa, Helsinki: Weilin+Göös 1969
Lähteet
Luokka:Neuvostoliittolaiset runoilijat Luokka:Venäläiset runoilijat Luokka:Vuonna 1915 syntyneet Luokka:Vuonna 1994 kuolleet