Kuralan Kylämäki

Kuralan Kylämäki () on Turun kaupungin omistama museo- ja kulttuurivirkistysalue, jossa ylläpidetään 1940–1950-lukujen mukaista maalaismiljöötä rakennuksineen, puutarhoineen, niittyineen ja peltoineen. Kuralan Kylämäki on hallinnollisesti osa Turun kaupunginmuseota.

Kylämäessä on neljä maatilaa – Iso-Rasi, Vähä-Rasi, Iso-Kohmo ja Vähä-Kohmo – ja niiden 26 rakennusta. Alue on suojeltu muinaismuistolailla vuonna 1980, ja rakennukset asemakaavalla 1984. Kuralan kylä kuuluu Aurajoen kansallismaisemaan ja Turun kansalliseen kaupunkipuistoon, ja on yksi Museoviraston määrittämistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.

Kylämäessä ylläpidetään muiden muassa niitä kädentaitoja ja työtapoja, jotka ovat muokanneet kylän nykyisen perinnemaiseman. Maatilan ytimeksi on valittu keskellä mäkeä sijaitsevan Iso-Kohmon rakennukset. Kokeiluverstaalla kädentaitoja ylläpidetään laaja-alaisesti muinaistekniikoista taidetyöpajaan. Yleisön osallistaminen toimintaan ja kädentaitojen välittäminen sukupolvelta toiselle on keskeinen tavoite.

Kylämäen alue

thumb|Kuralan Kylämäki pohjoisesta. Jaaninoja laskee Aurajokeen etuoikealla ja Jaaninojan ylittää Hämeen valtatie.

Kuralan kylä kuului aiemmin Kaarinan kuntaan. Suuria osia Maariasta ja Kaarinasta liitettiin Turun kaupunkiin vuonna 1938, ja Kurala sisältyi tähän liitokseen.Innamaa, Kerttu: Kaarinan pitäjän historia III,Turku 1981, s. 365, 371 ja liite 3 Turun ja Kaarinan itäraja kulkee nyt Kuralan kylän peltojen takana. Osana Turkua Kuralan alue kaavoitettiin Turun yleiskaavassa 1952 ja asemakaavalla 1959 kerrostaloalueeksiLaisaari, Olavi: Turun yleiskaava ja kaupungin kehittämisohjelma 1952; Härö, Elias: Historiallinen Kurala suojelukohteena. Turun Kurala, kylämäki vai kerrostaloalue. Espoo 1976, s. 52, 54–55. Tieto tästä tulevaisuudenkuvasta pysäytti elinkeinon kehittämisen ja koneellistamisen, joiden suhteen kylässä oli siihen asti kuljettu eturintamassaViitaharju, Johanna:Pihan piirissä ja kylän mäellä – Kuralan Kylämäen rakennukset 1900-luvulla. ABOA, Turun maakuntamuseo, vuosikirja 57–58 / 1993–1994. Jyväskylä 1998, s. 75; Härö, Elias:Historiallinen Kurala suojelukohteena. Turun Kurala, kylämäki vai kerrostaloalue. Espoo 1976, s. 52, ja Kurala ajautui syrjään maatalouden myöhemmistä kehityslinjoista. Varsinais-Suomelle tyypillistä maitotalousvaltaista, omavaraista maataloutta harjoitettiin 1970-luvun alkuun asti. Toisin kuin useissa kaupunkiin liitetyissä kylissä Kuralassa pellot, niityt ja rakennukset säilyivät poikkeuksellisen koskemattomana kokonaisuutena.Härö, Elias: Historiallinen Kurala suojelukohteena. Turun Kurala, kylämäki vai kerrostaloalue. Espoo 1976, s. 57; Naskali, Eero: Kuralan kansatieteellisestä aineistosta. Turun Kurala, kylämäki vai kerrostaloalue. Espoo 1976, s. 47, 51

Alkuperäiset omistajasuvut luopuivat viljelystä 1960- ja 1970-lukujen kuluessa ja myivät tilansa. Voimassa olevan kaavan mukaista asuinlähiötä oli tarkoitus ryhtyä toteuttamaan 1970-luvun puolivälissä.Härö, Elias: Historiallinen Kurala suojelukohteena. Turun Kurala, kylämäki vai kerrostaloalue. Espoo 1976, s. 52, 54–55 Alueella tuolloin tehtyjen arkeologisten koekaivausten jälkeen koko mäki kuitenkin todettiin laajaksi muinaisjäännökseksi ja suojeltiin Lääninhallituksen päätöksellä ja muinaismuistolain nojalla 19.3.1980. Turun kaupunki asetti museolaitoksen (silloinen Turun kaupungin Historiallinen museo) tehtäväksi suunnitella alueen jatkokäyttö. Ensimmäinen toimintasuunnitelma Elävän historian kylä valmistui 1984. Vuonna 1986 laadittiin suunnitelman toteuttamisen mahdollistanut uusi kaava. Alueen hoidosta ja toiminnasta on vastannut vuodesta 1987 lähtien kaupungin museolaitos, nykyiseltä nimeltään Turun museokeskus.Elävän historian kylä – ideoista muutoksen kautta toteutukseen. ABOA, Turun maakuntamuseo, vuosikirja 57–58 / 1993–1994. Jyväskylä 1998ss 8-9

Esihistoria

Esihistoriallisen asutuksen kannalta kylän sijainti kivikauden ajan saaristossa, Aurajokea ja Jaaninojaa edeltävien kulkukelpoisten salmien risteyksessä on mielenkiintoinen. Myöhäisrautakautiseksi oletettu kulkureitti Hämeen Härkätie kulkee kylän sivuitse. Tämän vesi- ja maareittien kannalta keskeisen sijainnin takia Kurala saattaa olla myös muinainen kauppapaikka. Läheistä Kuralan kylän maihin kuulunutta rikasta rautakautista Ristimäen kalmisto- ja asuinaluetta on tutkittu 1910- ja 1950-luvuilla, mutta itse Kuralan mäellä on toistaiseksi suoritettu vain koekaivauksia.Rantamo – Saari 1993 Rantamo, Eeva – Saari, Esa : Asutuksen muuttuminen Aurajoen ja Jaaninojan yhtymäkohdan alueella esihistoriallisena aikana. Kuralan Kylämäen historiallisia vaiheita. Turun maakuntamuseo, monisteita 6. Turku 1993, s. 7–8, 22–23 Aurajoen vastakkaiselta rannalta Ravattulan kylän Ristimäeltä on vuonna 2013 paikallistettu Suomen toistaiseksi vanhimman löydetyn kirkkorakennuksen perustukset ja kristillinen kalmisto.

Kuralan kylän mäki muodostuu kahdesta kohoumasta, joista itäisessä on koekaivauksin todettu rautakautinen hautakumpu ja polttokenttäkalmisto 600-luvulta jaa. Kyläasutus keskittyy korkeammalle läntiselle mäelle. Myös sieltä on useita kalmistoihin, rautakautiseen asuinpaikkaan ja raudanvalmistukseen liittyviä löytöjä. Alueella on myös kuppikiviä, joihin yleisen käsityksen mukaan on rautakaudella uhrattu jyviä ja muuta satoa. Kohoumien välinen peltotilkku on todettu muinaispelloksi.Rantamo, Eeva – Saari, Esa : Asutuksen muuttuminen Aurajoen ja Jaaninojan yhtymäkohdan alueella esihistoriallisena aikana. Kuralan Kylämäen historiallisia vaiheita. Turun maakuntamuseo, monisteita 6. Turku 1993, s. 25–26, 29 Koska Kurala sijaitsee alueella, jossa peltoviljelyyn on siirrytty ensimmäisenä SuomessaRantamo, Eeva – Saari, Esa : Asutuksen muuttuminen Aurajoen ja Jaaninojan yhtymäkohdan alueella esihistoriallisena aikana. Kuralan Kylämäen historiallisia vaiheita. Turun maakuntamuseo, monisteita 6. Turku 1993, s. 22, sillä voi tulevaisuudessa olla merkityksensä suomalaisen asutus- ja maataloushistorian selvittämisen kannalta.

Tilat ja rakennukset

Ensimmäiset historialliset asiakirjatiedot ovat 1300-luvulta. Keskiajalla ja 1500-luvulla Kuralassa oli kahdesta neljään kantataloa, 1600-luvulla enää kolme. Siitä pitäen ne voidaan kuitenkin tunnistaa nimeltä: Kohmo mäen laella, Rasi länsilaidalla ja Huhko etelärinteessä. Tästä eteenpäin kantatalojen vaiheita ja omistussuhteita voi seurata aukotta. Tilat ovat käyneet läpi Varsinais-Suomelle tyypilliset vaiheet: keskiaikana ne kuuluivat aika ajoin muun muassa tuomiokirkon omistuksiin ja 1600-luvun suurvaltakaudella säätyläisten läänityksiin. Kirkon omistukset siirrettiin uskonpuhdistuksen jälkeen kruunulle, ja näin kävi 1600-luvun lopussa myös suurelle osalle aatelisten läänityksiä. Ahlroos, Timo: Kaarinan Kurala 1500-luvulla. Kuralan Kylämäen historiallisia vaiheita. Turun maakuntamuseo, monisteita 6. Turku 1993, s. 63–64, 67, Oja, Aulis: Kaarina keskiajalla ja 1500-luvulla, Kaarinan pitäjän historia I, Turku 1981, s. 218–220; Seppälä, Erkki: Kylämäki keskiaikana. Kuralan Kylämäen historiallisia vaiheita. Turun maakuntamuseo, monisteita 6. Turku 1993, s. 46–501700-luvun puolivälissä Ruotsin valtakunnan laki antoi mahdollisuuden jakaa maatiloja perillisten kesken, erottaa niistä torppia ja ostaa kruunulle kuuluvia tiloja talonpoikaiseen omistukseen perintötiloiksi. 1700-luvulla kukin Kuralan kantataloista halottiin kahtia ja ostettiin perintötiloiksi. Enimmillään kylässä on siis ollut kuusi taloa, ja nykyiset Iso- ja Vähä-alkuiset nimet periytyvät 1700-luvulta.Ahlroos, Timo: Kaarinan Kurala 1500-luvulla. Kuralan Kylämäen historiallisia vaiheita. Turun maakuntamuseo, monisteita 6. Turku 1993, s. 81; Innamaa, Kerttu: Kaarinan pitäjän historia IV, Turku 1981, s. 206–210

Isojako johti 1700- ja 1800-luvuilla toisinaan kantatalojen siirtymiseen hajalleen alkuperäiseltä kylän mäeltä ja rakennuskannan uusiutumiseen. Kuralassa perinteinen ryhmäkylärakenne on säilynyt nykypäiviin asti. Kylän kuudesta talosta Iso- ja Vähä-Huhko liitettiin 1900-luvun alkuun mennessä Iso-Rasiin, josta näin tuli kylän pinta-alaltaan suurin ja samalla johtava talo, jonka kautta maatalouden ja rakentamisen innovaatioita omaksuttiin kylän muihin taloihin 1900-luvulla. Kolmen tilan päärakennusten vanhimmat osat ovat mahdollisesti jo 1700-luvulta, ja yksi on rakennettu 1915. Kahdella pihalla vanhakantainen umpipiharakenne on edelleen selvästi havaittavissa.Ahlroos, Timo: Kaarinan Kurala 1500-luvulla. Kuralan Kylämäen historiallisia vaiheita. Turun maakuntamuseo, monisteita 6. Turku 1993, s. 81; Naskali, Eero: Kuralan kansatieteellisestä aineistosta. Turun Kurala, kylämäki vai kerrostaloalue. Espoo 1976, s. 41; Seppälä, Erkki: Kylämäki keskiaikana. Kuralan Kylämäen historiallisia vaiheita. Turun maakuntamuseo, monisteita 6. Turku 1993, s. 53; Viitaharju, Johanna: Pihan piirissä ja kylän mäellä – Kuralan Kylämäen rakennukset 1900-luvulla. ABOA, Turun maakuntamuseo, vuosikirja 57–58 / 1993–1994, s. 75, 85, 87, 95 Jyväskylä 1998

Kauimmin saman suvun hallussa eli vuodesta 1664 on ollut Iso-Kohmon talo. Vanhimmat jäljellä olevat rakennukset puolestaan seisovat Vähä-Kohmon mailla. Ainakin talon luhtiaittarivi on rakennettu 1700-luvun lopulla. Myös molempien Kohmojen ja Vähä-Rasin päärakennusten vanhimmat osat saattavat periytyä jo 1700-luvulta. Nuorin päärakennuksista on vuonna 1915 valmistunut Iso-Rasin päärakennus, mutta nuorin asuintalo on Kohmon rintamamiestalo vuodelta 1949 Kuralan itäisen kumpareen laidalla. Läntisen kumpareen korkeimmalla laella seisoo 1910-luvulla tehty kylän yhteinen vesisäiliö. Vesi on alkuun nostettu sinne tuulimoottorilla, jonka runko on edelleen jäljellä Jaaninojan rannalla. Kylään vedettiin sähkö jo vuonna 1920, ja myös kaivon pumppu sai sähkömoottorin. Talojen ulkorakennukset ovat enimmäkseen 1920- ja 1930-luvuilta.Naskali, Eero: Kuralan kansatieteellisestä aineistosta. Turun Kurala, kylämäki vai kerrostaloalue. Espoo 1976, s. 41, 44, 47, 51; Viitaharju Johanna: Pihan piirissä ja kylän mäellä – Kuralan Kylämäen rakennukset 1900-luvulla. ABOA, Turun maakuntamuseo, vuosikirja 57–58 / 1993–1994. Jyväskylä 1998, s. 72, 76–77

Perinnemaisema ja puutarhat

Perinteiseen maatalouteen on kuulunut kotieläinten laiduntaminen viljelyyn kelpaamattomilla alueilla. Kylämäkeä kiertävien ketojen ja hakamaiden laidunkäyttö on saattanut alkaa jo rautakaudella. Laidunnuksen tuloksena perinnemaisemille muodostuu monimuotoinen eliöyhteisö, joka hyötyy valoisasta ja niukkaravinteisesta ympäristöstä. Entisajan talonpoika ei tavoitellut kaunista maisemaa, vaan se syntyi taloudellisen toiminnan sivutuotteena.

Kylämäen etelärinteellä on paahteista ketoa, jolla kasvaa harvakseltaan puita ja pensaita. Kedon kasvilajistoon kuuluu vanhan kulttuurin seuralaisia kuten sikoangervoa ja hakarasaraa. Kylämäen pohjoispuolella perinnemaisema muuttuu hakamaaksi, jolla vaihtelevat puustoiset alueet ja avoimet niittylaikut.

Perinteisen maatalouden luomat biotoopit olivat helposti elvytettävissä museon aloittaessa toimintansa kylässä 1987. Perinnebiotooppeja on ylläpidetty siitä pitäen laiduntamalla ja niittämällä.http://www.palmenia.helsinki.fi/perinnemaisema/kohteet/index.htm Luvun kolme ensimmäistä kappaletta on lyhennetty em "Perinnemaisemamatkailu Etelä-Suomessa" –hankkeen sivuston tekstistä, jonka on kirjoittanut Anna Kiuru. Hanke on tuottanut myös julkaisun Hovi Antti – Jantunen, Juha – Lahelma, Antti – Kiuru, Anna – Suominen, Olli – Virtanen, Tarja – Voijola, Greta-Mari: Matka Etelä-Suomen perinnemaisemiin ja esihistoriaan, Hollola 2005 Toistuvilla kasvi-inventoinneilla on voitu todeta mäelle ilmestyneen tai palautuneen perinnemaiseman hoidon ansiosta museon toiminta-aikana mm harmaapoimulehteä ja pikkulitteänurmikkaaRönning, Annmaj: Kuralan Kylämäki, vuoden 2012 perinnemaisema, Maatiainen nro 2/2012, s. 12. Laitumien läpi kulkee maisemareitti.