thumb|Saimaa ilmakuvassa. pienoiskuva|Sahataan avantoa puoli metriä paksuun jäähän. pienoiskuva|Näkymä Imatran kylpylästä. pienoiskuva|Saimaa sopii hyvin melomiseen. pienoiskuva|Kivikkoa ja silokallioista rantaa Pien-Saimaalla. pienoiskuva|Lietveden tuulinen taival. Varsinainen Saimaa (järvinumero 04.112.1.001 ), jolla tarkoitetaan tässä vesistöviranomaisten rajaamaa Saimaan eteläisintä osaa, sijaitsee Imatran, Lappeenrannan, Savitaipaleen, Ristiinan ja Puumalan taajamien välisellä alueella Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa. Tämä on vesialueen vesistöllisesti tekninen rajaus, joka on samalla eräs Saimaan tilastollinen yksikkö. Suurjärvenä Saimaa muodostaa Vuoksen vesistön (vesistöaluetunnus 04) pääjärvenä sen keskeisen osan ja varsinainen Saimaa kerää kaikki yläjuoksulta siihen laskevat vedet Puumalansalmen ja monien muiden tulouomien kautta itseensä. Nämä vedet virtaavat edelleen etelään ja kaakkoon päin Imatralle laskien lopuksi Vuoksen kautta Laatokkaan.
Saimaa-nimeä käytetään, harvinaista kyllä, suurjärven eri osista siihen erilaisia attribuutteja liittäen. Lisäksi samoilla vesialueilla saattaa olla sellaisia nimiä, jotka ovat käytössä muillakin Saimaaseen kuuluvilla vesialueilla. Näitä nimiä ovat esimerkiksi Suur-Saimaa, Iso-Saimaa, Pien-Saimaa, Etelä-Saimaa, Ylä-Saimaa ja Ala-Saimaa. Saimaa-nimeä käytetään eniten suurjärven eteläisestä osasta, joka on ollut vanhastaan Saimaan tunnetuin osa. Muualla järvenosilla on Saimaa-identiteetti heikompaa ja kauempana pohjoisessa käytetään Saimaan järvenosista lähinnä omia erityisnimiä kuten esimerkiksi Orivesi ja Puruvesi. Varsinainen Saimaa ei ole järvenosan maantieteellinen tai vesistöhallinnollinen nimitys. Jotta hakusanalla ”Saimaa” voidaan avata koko järvialuetta käsittelevä artikkeli, täytyy tästä järvenosasta, jota paikalliset kutsuvat myös Saimaaksi, käyttää eri hakusanaa, eli Varsinainen Saimaa.
Maantietoa Kun koko Saimaan vesialueen pinta-ala on 4 289 neliökilometriä (km²), on varsinaisen Saimaan vesiala 1 377 km². Tämä on 32 % Saimaan pinta-alasta . Varsinaisessa Saimaassa on 5 484 saarta, joiden yhteispinta-ala on 791,14 km². Jos saaret ja järven vesiala lasketaan yhteen, tulee järven kokonaisalaksi 2 168 km². Siitä on silloin 64 % vettä ja 36 % saaria. Saimaassa on yhteensä noin 17 100 saarta, josta 32 % sijaitsee varsinaisessa Saimaassa. Järven mutkainen rantaviiva yhdessä lukuisten saarien kanssa tekee siitä hyvin sokkeloisen. Varsinaisen Saimaan rantaviivan pituus on 5 277 km, joka on 34 % Saimaan rantaviivasta.
Järvenosia ja saaristoa Varsinaisen Saimaan kuvaus kannattaa aloittaa sen etelärannasta, jossa kohoaa lounas–koillis-suuntainen ensimmäinen Salpausselkä. Poikittainen harjanne on viime jääkauden loppuvaiheessa muodostunut päätemoreeni, jonka eteen muodostui jäätikköjokien tuomasta hiekasta sen aikaisen vedenpinnan korkeudelle ylettyviä tasalakisia hiekkalaakioita . Näiden yläpinta sijaitsee hieman yli 100 metriä merenpinnan yläpuolella ja 25 metriä Saimaan nykyisen vedenpinnan yläpuolella . Salpausselän päälle on rakennettu Lappeenrannan, Joutsenon ja Imatran taajama-alueet. Joutsenolta aukeaa hyvä näkymä Suur-Saimaalle, joka on Eteläisen Saimaan Kyläniemen (23 km²) saarelle asti ulottuva järvenosa. Lappeenranta sijaitsee Pien-Saimaa äärellä, joka on saaristoinen ja suojainen osa Saimaata. Pien-Saimaan osia ovat Maavesi (18 km²), itäinen Pien-Saimaa (54 km²) ja läntinen Pien-Saimaa (97 km²). Viimeksi mainitun länsirannasta työntyy etelään päin 11 kilometriä pitkä Jokilahti. Taipalsaaren kirkonkylä sijaitsee Pien-Saimaan Kirkkosaaressa (47 km²). Imatran edusta on myös saaristoinen ja saarista huomattavimmat ovat Äitsaari (74 km²), Salosaari (26 km²), Mietinsaari (18 km²) ja tämän pohjoispuolella Härskiänsaari (15 km²). Saarien suojasta löytyy Haapaveden järvialue (31 km²) ja sen kaakkoispäästä Ruokolahden kirkonkylä Rasila.
Suur-Saimaan avonainen järvenselkä on 23 kilometriä pitkä ja 18 kilometriä leveä. Vesialueen saaret jakavat sen pienempiin järvenselkiin, joita ovat esimerkiksi Mullikoinselkä kaakossa, Kaidonselkä, Kotiselkä ja Vitsainselkä keskellä, Huuhanselkä koillisessa, Mäntyselkä, Lamposaarenselkä ja Ilkonselkä luoteessa. Vesialueen saarten pinta-alat ovat järvialueen kokoon nähden pieniä. Rastinvirta on 2,7 kilometriä leveä salmi, joka jää toisella Salpausselällä sijaitsevien Kyläniemen ja Sarviniemen väliin. Ilkonselän länsipuolella sijaitsee Suuri Jänkäsalo (13 km²) ja sen takana aukeaa Ahoselkä. Suur-Saimaan nimellä kartoissa esiintyvä järvenalue on monimerkityksellinen käsite. Erään tulkinnan mukaan se jatkuisi myös Rastinvirran yli sen pohjoispuolelle.
Heti Kyläniemen pohjoispuolella on 25 kilometriä pitkä ja 10 kilometriä leveä avonainen järvialue. Kyläniemen molemmilla puolilla sijaitsevien avovesien yhteispinta-ala on 872 km² . Pohjoispuolellakin on saaria, mutta tiheimmät saaristot sijaitsevat vesialueen pohjoispuolella. Rastinvirta alkaa Mäntysaarenselältä, jota ympäröi Munaluodonselkä, Pajusaarenselkä ja Hietasaarenselkä. Vesialueen länsipäässä sijaitsee suuri salomainen saari Kuivainen (33 km²), jonka taakse jää Vehkaselkä ja Kuolimolta laskeva Partakoski. Vehkaselän pohjoispuolella sijaitsee Ieselkä, joka rajautuu Laamalansaaren ja Suomalansaaren väliin. Siitä alkava Liittokivenselkä kerää pohjoisesta Ruokoveden ja Lietveden (91 km²) vedet sekä luoteesta tulevien Ukonveden (24 km²), Louhiveden (48 km²) ja Yöveden (58 km²) vedet. Ukonvesi ei kuulu mukaan varsinaiseen Saimaaseen, mutta se muodostaa oman vesistöalueensa Saimaan sisällä. Liittokivenselän kohdalla sijaitsee Otasalo (15 km²) ja Lietveden kohdalla Lintusalo (25 km²), jonka eteläpuolella ovat Varissaarenselkä ja edellä mainittu Pajusaarenselkä. Idässä ovat lisäksi Petraselkä ja sen eteläpuolella Kyläniemen pohjoispuolella vielä Myhkiönselkä. Kapean saariston takana aukeaa kahden niemen Luukkosenniemen ja Luukkosensaaren välistä Lehmiselkä, josta erkanee koilliseen Käkövesi ja itään Kyysmänlahti. Lietvesi on pohjoiseen avoselkänä työntyvä järvenosa, jonka itäpuoli on tiheää saaristoa. Sinne virtaa Puumalansalmesta Saimaan yläpuoliset vedet Pihlajaveden järvenosasta. Salmi ja sen rannalla oleva Puumala ovat samalla koillissuuntainen raja varsinaiselle Saimaalle. Puumalansalmesta vedet joutuvat ensin Lehmäinselälle, joka sijaitsee keskellä omaa saaristoa johon kuuluvat esimerkiksi Niinisaari (10 km²), Liimattalansaari ja Rokansaari. Saarien itäpuolella Katkatsaaren takana sijaitsee vielä Naistenvesi.
Varsinaisen Saimaan pohjoisosaan työntyy Hurissalon (174 km²) itäpuolelta ohi Lietvesi. Hurissalon eteläpuolella sijaitsee kapea Ruokovesi, jota suojaa etelästä Otasalo. Hurissalo on 20 kilometriä pitkä ja 15 kilometriä leveä Saimaan toiseksi suurin saari. Saaren länsipuolella sijaitsevat Yövesi ja Louhivesi ja saaren pohjoispuoli on kokonaan Luonterin (108 km²) aluetta. Luonterilla on joitakin avoselkiä, mutta se on enimmäkseen saaristoinen järvialue. Sen suuria saaria ovat kaakossa Hirvensalo (16 km²), etelässä Saukonsalo (12 km²) ja pohjoisessa Pihlajasalo (19 km²). Pienemmät saaret muodostavat näiden ympärille tiheän saariston, jonka kapeissa salmissa voi hetkeksi eksyä. Luonterin lounaisen järvenselän Harvion rannalla sijaitsee Anttolan kylä. Tämän pohjoispuolella työntyy länteen kahdeksankilometrinen Pitkälahti. Pihlajasalon pohjoispuolinen Siikavesi muuttuu kapeassa Pälpäsalmessa sokkeloiseksi Enovedeksi, jossa sijaitsee suurehko Riehtsalon saari. Anttolan länsipuolella sijaitsevat Niinivesi ja Paljavesi muodostavat yhdessä kapeita salmia, joilla on vesiyhteys etelään Louhiveteen. Ja Louhiveteen laskee Juurisalmen kautta Ukonvesi, jonka pohjoispäässä sijaitsee Mikkelin kaupunki. Louhiveden vedet laskevat eteläistä Varkaantaipaleen kanavaa myöten Yöveteen. Kanava lohkaisee pitkästä niemestä erilleen saaren, jolla ei ole nimeä mutta sitä kutsutaan tässä Suurlahdensaloksi (50–60 km²). Yöveden länsipäässä on Ristiinan taajama ja järvenosan eteläpuolella sijaitsevat Himalansaari (10 km²) ja Liiansaari (11 km²).
Veden korkeus Karttapaikan verkkopalvelussa on eri Saimaan osien vedenpinnan korkeudet merkitty 10 senttimetrin tarkkuudella. Kun pohjoisella Saimaalla on vedenpinta merkitty 75,9 metrin korkeudelle mpy., on se Savonlinnan eteläpuolella 75,8 metrin korkeudella. Sama korkeus on merkitty myös varsinaiselle Saimaalle Kyläniemen ja Rastinvirran pohjoispuolella, mutta Rastinvirran alapuolella se on 75,7 metriä mpy.
Saimaata ei varsinaisesti säännöstellä, vaikka Vuoksessa sijaitseekin neljä vesivoimalaitosta. Näistä Tainionkosken voimalan yläallas on järven vedenpinnan tasolla. Vuoksessa tehtävät juoksutukset vaikuttavat Saimaan vesialueiden lisäksi myös Venäjän puoleisiin vesialueisiin ja siellä toimiviin voimalaitoksiin. Erityisesti tulvantojuntaa helpottamaan ovat Suomi ja Venäjä neuvotelleet vuonna 1991 juoksutussopimuksen, jonka puitteissa voidaan päättää voimaloiden läpi päästettävän veden määristä. Sopimuksen pääperiaate on, että voimalat seuraavat Saimaan luonnollista purkautumiskäyrää tuottaessaan sähköä. Havaittaessa mahdollisen tulvavaaran uhkaavan, puututaan siihen yhteinen rajakomission kautta. Näin tehtiin esimerkiksi vuosina 1991–2005 yhteensä 11 kertaa.
Varsinaisella Saimaalla seurataan yleensä Lauritsalassa sijaitsevaa mittauspistettä. Tarkastelujaksolla 1984–2004 on vedenpinnan korkeus vaihdellut 75,00–76,46 metriä (NN+ mpy.). Vedenpintojen korkeusero on siten ollut 1,46 metriä, mutta korkeuserojen vuosivaihtelu on ollut keskimäärin vain 0,46 metriä. Tosin vuonna 1988 mitattiin korkeusvaihteluksi 1,01 metriä. Ilman tehostettuja juoksutuksia olisivat kyseisen tarkastelujakson korkeusvaihtelut olleet 74,77–76,60 metriä mpy., jolloin vuosivaihteluksi olisi tullut keskimäärin 0,74 metriä. Varsinaisen Saimaan vedenpinnat ovat yleensä alimmillaan kevättalvella ja korkeammillaan kesäkuusta syyskuuhun.
Jos verrataan Lauritsalan ja Arvinsalmen mittauspisteiden korkeusarvoja keskenään, huomataan pohjois-Saimaalla vedenpinnan olevan hieman korkeammalla kuin varsinaisella Saimaalla. Edellä mainitulla tarkastelujaksolla on Lauritsalassa keskikorkeus ollut 75,82 metriä ja Arvinsalmella 75,89 metriä mpy. (erotus on 7 cm). Kun verrataan kesäkuukausien keskikorkeuksia, ovat ne Lauritsalassa keskimäärin 75,98 metriä ja Arvinsalmella 76,07 metriä (erotus on 9 cm). Saman tapaiseen lopputulokseen päätyi Esko Kuusisto vuosien 1958–1975 mittaustuloksista. Saimaan yläpuolisilla vesialueilla maankohoamisen vaikutuksilta korjattu vedenkorkeus oli keskimäärin 75,850 metriä, Pihlajavedellä 75,799 metriä ja Etelä-Saimaalla 75,761 metriä mpy. Varsinaisen Saimaan vedenpinta oli siten 3,8 senttimetriä alempi kuin Pihlajavedellä ja 8,9 senttimetriä alempana kuin Saimaan pohjoisosissa.
Syvyysvaihteluita VarsinainenSaimaa on matala järvi, jonka keskisyvyys on keskiveden korkeudella 10,8 metriä, vaikka sen syvin kohta ulottuu 86 metrin syvyyteen . Avoimilla järvenselillä löytyy muitakin syviä kohtia. Esimerkiksi Petranselällä on 72 metriä syvää, Hietaselällä 60 metriä, Liittokivenselkä 37 metriä ja Ilkonselällä 65 metriä syvää. Ilkonselän syvännejakso, jossa yli 30 metriä syvää, on kolme kilometriä pitkä ja puoli kilometriä leveä.
Vesiliikenne pienoiskuva|Tukkinippuja lähdetään hinaamaan. pienoiskuva|Kutveleen kanavan kautta lyhenee proomun matka usealla kilometrillä. pienoiskuva|Saimaan kanavaa Suomen puolella pienoiskuva|Kulku Kyläniemeen tapahtuu vaijerilossilla. pienoiskuva|Puumalan laiturit.