pienoiskuva|300x300px|Uralilaisten kielten nykyinen levinneisyys. Uralilaisten kielten alkukodista on vuosien varrella esitetty erilaisia hypoteeseja. Kysymys on tällöin uralilaisten kielten kantakielen eli kantauralin ajoituksesta ja paikannuksesta.
Hypoteeseja
Eurooppa vai Siperia? Kantauralin puhuma-alueen on ehdotettu sijainneen lähellä Uralvuoria joko Euroopan tai Siperian puolella. Tärkein syy olettaa, että tämä niin sanottu uralilaisten kielten alkukoti sijaitsi Uralvuoriston takana, on ollut perinteinen taksonominen malli. Siinä esitetään, että samojedikielet erkaantuivat muista kielistään oma haaranaan. Koska samojedilaisten ja ugrilaisten haarojen välinen raja on nykyisin Länsi-Siperiassa, myös alkuperäisen haarautumisen on uskottu tapahtuneen siellä.
Koska ugrilaisia kieliä kuitenkin tiedetään olleen aiemmin puhuttuna Uralin länsipuolella nykyisen Euroopan alueella, alkukodin sijoittumista Eurooppaan on pidetty yhtälailla mahdollisena. Viime vuosina on myös esitetty fonologiaan nojautuen, että ensimmäinen haarautuminen ei olisi tapahtunut samojedilaisten ja suomalais-ugrilaisten, vaan suomalais-permiläisten ja ugrilais-samojedilaisten kieliryhmien välillä.Häkkinen, Jaakko 2007: Kantauralin murteutuminen vokaalivastaavuuksien valossak. Sanastollisen tason todistusvoiman väitetään olevan vähemmän luotettava, ja sanastollisen innovatiivisuuden (kantakieleen palautuvien sukulaissanojen pieni määrä) arviointi voi olla vaikeaa haarautumisen ajallisen kaukaisuuden vuoksi. Siperialaisen alkukodin puolesta ei ole pitkään aikaan kyetty esittämään uusia argumentteja.
Sekä eurooppalaisia että siperialaisia alkukotihypoteeseja on tuettu paleolingvistisillä todisteilla, mutta vain tapaukset, joissa semanttiset rekonstruktiot ovat varmoja, ovat päteviä. Siperiaa on pidetty kantauralin alkuperäisenä puhuma-alueena mm. kielessä esiintyneiden kahden tunnetun havupuunnimen perusteella, mutta kyseessä olevia puita (siperianpihta ja sembramänty) on aikoinaan esiintynyt myös Euroopan itäisimmissä osissa. Eurooppalaista alkukotia puolestaan tukevat muiden muassa vanhat indoeurooppalaista perua olevat lainasanat "mehiläinen", "hunaja", "jalava".Sebestyén-Németh, Irene 1951–1952: Zur Frage des alten Wohngebietes der uralischen Völker. Ne voidaan rekonstruoida eli mallintaa jo kantauraliin palautuviksi, ellei samojedikieliä enää pidetä ensimmäisenä kantakielestä erkaantuneena haarana.Häkkinen, Jaakko 2009: Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 92, p. 9–56. http://www.sgr.fi/susa/92/hakkinen.pdf
Viime aikoina lainasanojen esiintyvyyttä on myös pidetty todisteena Euroopan puolella sijainneesta alkukodista. Kantauralin on havaittu lainanneen sanoja indoeurooppalaisesta kantakielestä,Rédei, Károly 1986: Zu den indogermanisch-uralischen Sprachkontakten. (eds. Manfred Mayrhofer & Wolfgang U. Dressler.) Veröffentlichungen der Kommission für Linguistik und Kommunikationsforschung, Heft 16. Wien.Koivulehto, Jorma 1991: Koivulehto, Jorma 1991: Uralische Evidenz für die Laryngaltheorie. Österreichische Akademie der Wissenschaften. Philosophisch-Historische Klasse. Sitzungsberichte, 566. Band. Wien 1991. ja kantaindoeurooppalaisen alkukodin on vain harvoin esitetty sijainneen Uralvuoriston itäpuolella. Uralilainen kantakieli vaikuttaa kehittyneen läheisessä suhteessa indoiranilaiseen kantakieleen,Häkkinen, Jaakko 2012: Uralic evidence for the Indo-European homeland . jonka katsotaan syntyneen Kaspian arojen Poltavkan kulttuurin piirissä ennen sen levittäytymistä Aasiaan.Mallory, J. P. & Adams, D. Q. (editors) 1997: Encyclopedia of Indo-European Culture. London and Chicago: Fitzroy Dearborn Publishers. p. 439
Lyalovon kulttuuri (5000–3650 kal. eKr.) on toisinaan rinnastettu kantauralilaiseen alkukotiin ja sitä seurannut Volossovon kulttuuri (3650–1900 kal. eKr.) puolestaan suomalais-ugrilaisen kantakielen puhuma-alueeseen.Edwin Bryant, Laurie L. Patton, The Indo-Aryan Controversy: Evidence and Inference in Indian History, Routledge 2005, p. 127 Jotkut tutkijat uskovat, että Lyalovon kulttuuri oli itse asiassa kantauralin alkukoti ja että sen jäsenet toivat uralilaisen kielen mukanaan Koillis-Eurooppaan.Parpola, Asko & Carpelan, Christian: The Cultural Counterparts to Proto-Indo-European, Proto-Uralic and Proto-Aryan - Matching the dispersal and contact patterns in the linguistic and archaeological record, pp. 107–141, 2005 Volosovon kulttuurin on arveltu kehittyneen Ylä-Volgan sekä Laatokka- ja Äänisjärvien välisellä alueella. Se erotettiin muista ryhmistä keramiikan valmistuksessa käytettyjen tekstiilijälkien perusteella, ja se levisi kaakkoon aina Keski-Volgalle, etelään Okan jokilaaksoon, lounaaseen Väinäjoen pohjoisrannalle ja luoteeseen Karjalan alueelle, Suomeen sekä Pohjois-Ruotsiin ja Norjaan.Koshmenko, MG: The Culture of Bronze Age Net Ware in Karelia. Fennoscandia Archaeologica, 1996, No. XIII, pp. 51-67. Helsinki: Finnish Archaeological Society. Alueella on vaikuttanut myös Seima-Turbino-ilmiönä tunnettu laaja kupari- ja pronssikaupan verkosto. Seima-Turbino-ilmiön jälkiä löytyy laajalta alueelta, joka alkaa Ruotsista ja päättyy Altaivuoristoon.Gimbutas, Marija: Bronze Age Cultures in Central and Eastern Europe. The Hague, The Netherlands: Walter de Gruyter, 1965. p. 610Nordqvist, Kerkko & Herva, Vesa-Pekka & Ikäheimo, Janne & Lahelma, Antti: Early Copper Use in Neolithic North-Eastern Europe: An Overview. Estonian Journal of Archeology, 2012, 16th ed., No. 1, pp. 3–25. Tallinn, Tartu, Estonia: Estonian Academy of Sciences.Korjakova, Ludmila & Epimakhov, Andrei: The Urals and Western Siberia in the Bronze and Iron Ages. Cambridge, England: Cambridge University Press, 2007.
Jaakko Häkkinen esittää kuitenkin, että Volosovon kulttuurin kieli ei olisi ollut uralilainen, vaan jokin paleoeurooppalainen kieli, josta olisi jäänyt substraattiainesta länsiuralilaisiin kieliin, ja identifioi kantauralin sen sijaan Garino-Borin kulttuurin kanssa.
Abashevon kulttuuriin kuuluneet ryhmät hyökkäsivät Volosovon alueelle noin vuonna 2300 ennen ajanlaskun alkua. He hautasivat kuolleensa kurgaaneihin, minkä vuoksi heidän uskotaan puhuneen jotain indoeurooppalaista kielimuotoa, indoiranilaisten kielten edeltäjää, ja vaikuttaneen Volosovon kulttuurin sanastoon antamalla siihen arjalaisia (indoiranilaisia) lainasanoja. Abashevon kulttuurista tulleiden vaikutteiden seurauksena karjankasvatusta ja pienviljelyä alettiin harjoittaa myös taigan eteläosissa.Parpola, Asko: "The Face Urns of Gandhra and the Nâsatya Cult", Migrations, trade and peoples, Part 3, pp.149-162Antony, David W.: The Horse, The Wheel, and Language: The Bronze-Age Riders from the Eurasian Steppes Shaped the Modern World. New Jersey, USA: Princeton University Press, 2010.
Typologisten yhtäläisyyksien Altain kieliliiton (Sprachbund) kanssaJanhunen, Juha 2001: Indo-Uralic and Ural-Altaic: On the diachronic implications of areal typology. – Carpelan, Parpola & Koskikallio (editors): Early Contacts between Uralic and Indo-European: Linguistic and Archaeological Considerations, p. 207–220. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 242. ja mahdollisten varhaisten kontaktien jukagiirikielten puhujien kanssa perusteella esikantauralin, eli uralilaista kantakieltä edeltäneen kielimuodon, puhuma-alue on sijoitettu Aasiaan.Häkkinen, Jaakko 2012: Early contacts between Uralic and Yukaghir. Tiina Hyytiäinen, Lotta Jalava, Janne Saarikivi & Erika Sandman (editors): Per Urales ad Orientem Iter polyphonicum multilingue Festskrift tillägnad Juha Janhunen på hans sextioårsdag den 12 februari 2012. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 264, p. 91–101. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. http://www.sgr.fi/sust/sust264/sust264_hakkinenj.pdf Aikio (2014) on samaa mieltä Häkkisen (2012) kanssa siitä, että uralilais-jukagiirinen hypoteesi on epätodennäköinen, ja että kahden kielikunnan yhteinen sanasto selittyy parhaiten uralilaiskielistä jukagiiriin tulleilla lainavaikutteilla. Aikio (2014) kuitenkin sijoittaa lainausajankohdan huomattavasti myöhemmäksi väittäen, että vaikutteet olisivat tulleet vasta kantasamojedin varhaisessa vaiheessa ja olisivat siten suunnilleen ensimmäiseltä vuosituhannelta eKr. Kontaktialue olisi Jenisei-joen ja Baikal-järven välinen alue.Aikio, Ante (2014). "The Uralic–Yukaghir lexical correspondences: genetic inheritance, language contact or chance resemblance?". Finnisch-Ugrische Forschungen. 2014 (62): 7–76.
Jatkuvuusteoriat Arkeologista jatkuvuutta on käytetty pitkään kielellisen jatkuvuuden todisteena. Argumentin esittivät virolaiset Paul Ariste ja Harri Moora vuonna 1956.Moora, Harri (editor) 1956: Eesti rahva etnilisest ajaloost. Tallinn. Tällaista argumentaatiota on kuitenkin kritisoitu voimakkaasti jo pitkään. Jatkuvuusteorian vanhinta versiota on kutsuttu maltilliseksi jatkuvuusteoriaksi. Sen mukaan kielellinen jatkuvuus Virossa ja Suomessa voidaan jäljittää tyypillisen kampakeramiikan saapumiseen noin 6000 vuotta sitten. Tästä näkökulmasta tuli vallitseva monitieteisessä Tvärminne-symposiumissa vuonna 1980.Gallén, Jarl (editor) 1984: Suomen väestön esihistorialliset juuret. Tvärminnen symposiumi 17.–19.1.1980. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk, 131. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica. Tuolloin ei näyttänyt olevan varteenotettavia kielitieteellisä näyttöjä, jotka olisivat olleet ristiriidassa tämän arkeologisen näkemyksen kanssa.
Uralilaiskielten tutkimuksen jatkuvuusteoriat tulivat aiempaa tunnetummaksi 1990-luvulla, jolloin ns. radikaali jatkuvuusteoria tuli populaariin tietoisuuteen. Radikaalissa jatkuvuusteoriassa väitetään, että kielellinen jatkuvuus Suomessa voidaan jäljittää ensimmäisten asukkaiden saapumiseen mesoliittisella kaudella yli 10 000 vuotta sitten.Nuñez, Milton G. 1987: A Model for the Early Settlement of Finland. – Fennoscandia Archaeologica 4.Wiik, Kalevi 2002: Eurooppalaisten juuret. Jyväskylä: Atena.
Indoeurooppalaisten kielten tutkimuksen puolella J. P. Mallory oli kuitenkin perusteellisesti käsitellyt jatkuvuusteorioiden argumentoinnin metodologisia heikkouksia jo vuonna 1989.Mallory, J. P. 1989: In Search of the Indo-Europeans. Language, Archaeology and Myth. London: Thames and Hudson. Uralilaiskielten tutkimuksissa todettiin myös pian, että samaa argumenttia (arkeologista jatkuvuutta) voitiin käyttää tukemaan ristiriitaisia näkemyksiä, jotka paljastivat menetelmän epäluotettavuuden.Mallory, J. P. 2001: Uralics and Indo-Europeans: Problems of time and space. Carpelan et al. (edited): Early Contacts between Uralic and Indo-European: Linguistic and Archaeological Considerations, p. 345–366. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 242.Aikio, Ante & Aikio, Aslak 2001: Heimovaelluksista jatkuvuuteen. Suomalaisen väestöhistorian tutkimuksen pirstoutuminen. – Muinaistutkija 4/2001, p. 2–21. Helsinki: Suomen arkeologinen seura. Häkkinen, Jaakko 2006: Studying the Uralic proto-language. http://www.elisanet.fi/alkupera/Uralic.html [Translation from: Uralilaisen kantakielen tutkiminen. – Tieteessä tapahtuu 1 / 2006, p. 52–58.]Häkkinen, Jaakko 2010: Jatkuvuusperustelut ja saamelaisen kielen leviäminen (OSA 1). – Muinaistutkija 1 / 2010, p. 19–36. http://www.elisanet.fi/alkupera/Jatkuvuus1.pdf