Saintjohninkoira (St John's Water Dog) on sukupuuttoon kuollut ja sittemmin elvytetty kanadalainen koirarotu.
Ulkonäkö Rodulla on leveämpi pää ja tiheämpi, kaksikerroksinen karvapeite kuin labradorinnoutajalla. Se on tukeva- ja raskasrakenteinen. Varpaiden välissä on "räpylät". Häntä on hapsuttunut. Paino vaihtelee 54–77 kg välillä.Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 302–303. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
Luonne ja käyttäytyminen Saintjohninkoira on sävyisä, hyväluonteinen ja lapsia kohtaan lempeä. Se pulahtaa mielellään jopa kylmimpään veteen.
Alkuperä Saintjohninkoiran uskotaan alun alkaen olleen tulos maahan tuotujen spanieleiden ja paikallisen newfoundlandinkoiran välisistä risteytyksistä. Se jalostettiin noutamaan riistaa kylmistä, hyisistä pohjoisen vesistöistä. Alkuperäinen saintjohninkoira oli labradorinnoutajan kantarotu.
Elvytys thumb|200px|Saintjohninkoira vuodelta 1971. Vuonna 1981 tutkimusmatkailijat Ranulph ja Virginia Fiennes huomasivat Luoteisterritorioiden Tuktoyaktuk-pikkukylässä kahden kuukauden ikäisen mustan narttupennun nimeltä Toulouguk (sananmukaisesti "korpinmusta"). He veivät pennun mukanaan kotiinsa Englantiin, missä Virginia Fiennes sittemmin yritti sen avulla elvyttää uudelleen alkuperäisen saintjohninkoiran. 2000-luvun alussa Fiennesin koirista oli jalostunut kolme sukupolvea ja niitä oli ollut kaiken kaikkiaan 39 yksilöä, joista 26 oli yhä elossa. Vuoden 2002 alussa populaatiokoko oli jo noin 50 ja pentujen kysyntä oli suurta. Joitain yksilöitä on sittemmin viety Irlantiin ja Skotlantiin. Virginia Fiennes kuoli vuonna 2004Shepard, Oliver. Virginia Fiennes. The Guardian, 24. helmikuuta 2004., joten elvytysprojektin jatkuminen on epävarmaa.
Vuonna 1993 muutama kanadalainen kasvattaja yritti myös tahollaan vanhan saintjohninkoiran elvyttämistä.
Lähteet
Luokka:Sukupuuttoon kuolleet koirarodut Luokka:Noutajat Luokka:Kanadalaiset koirarodut