Rytmi musiikin käsitteenä tarkoittaa äänen järjestelmällistä jakamista erilaisiin keskenään suhteellisiin aikakestoihin. Absoluuttista aikakestoa tarkoittaa käsite tempo.
J. Combarieun mukaan ”rytmi syntyy siitä, että sävelteoksen esittämiseen tarvittava aika järjestelmällisesti jakaantuu korvalle tajuttavalla lailla”. Ilmari Krohn kuvailee, että ”säveltaiteessa rytmi tarkoittaa sävelteosten osien, – niin laajempien kuin pienempienkin – suhtautumista siihen kokonaisuuteen, johon ne lähinnä kuuluvat”.
Ilmari Krohnin käyttämät rytmiyksiköt: Iskuala (isku) Iskupari Säe Säepari Lauseke Taite, säkeistö Sikermä Jakso Yksiö Kehiö Täysiö Täysiösarja
Iskun puolestaan voidaan katsoa jakautuvan seuraavanlaisesti: täyspitkä (1) (taaaa) spondee (1/2 + 1/2) (taa taa) daktyyli (1/2 + 1/4 + 1/4) (taa ti ti) vastadaktyyli (1/4 + 1/4 + 1/2) (ti ti taa) (1/2. 1/4) (ta-aa ti) (1/4 1/2.) (ti ta-aa) synkooppi (1/4 + 1/2 + 1/4) (ti taa ti) trioli (1/3 + 1/3 + 1/3) (ti ti ti) nelisävel (1/4 + 1/4 + 1/4 + 1/4) (ti ti ti ti)
Kirjallisuutta Krohn, Ilmari: Musiikin teorian oppijakso, osa I: Rytmioppi. WSOY 1958.
Aiheesta muualla
* Luokka:Musiikin teoria Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit