Karl Lennart Oesch (; 8. elokuuta 1892 Pyhäjärvi Vpl – 28. maaliskuuta 1978 Helsinki) oli suomalainen jääkäri, kenraaliluutnantti ja ministeri. Mannerheim piti Oeschia kyvykkäimpänä kenraalina pysäyttämään vihollisen etenemisen Kannaksella vuonna 1944. Ylipäällikkö nimitti hänet Mannerheim-ristin ritariksi n:o 131 etenkin ansioistaan torjuntataisteluiden johtajana Kannaksella.

Oesch on jäänyt Suomen poliittiseen historiaan maan lyhytaikaisimpana ministerinä. Hän hoiti apulaissisäministerin tehtävää maaliskuussa 1932 vain 12 vuorokautta.

Perhe ja nuoruusvuodet Karl Lennart Oesch syntyi Sveitsistä muuttaneen tehtailijan, meijeristi Christian Oeschin ja tämän vaimon Anna o.s. Stegmanin kuudenneksi lapseksi.Tohmajärvi srk. Mk. 47/1898, T.R.k. 265/T.L.k. 222. Hän syntyi Pyhäjärven Taubilassa, missä Christian toimi tilanhoitajana Freedrickszin omistamassa kartanossa. Oesch vietti lapsuusvuotensa Tohmajärvellä, jonne hänen isänsä perusti juustomeijerin Kemieen 1895.Sukuseura Oesch 1994: Oesch-suku Suomessa. . Karl Lennart tunnettiin paikkakunnalla "Juusto-Össin poekana". Kenraalin lapsuusaikoina perheen kotiopettajana toimi kirjailija Jalmari Finne, jonka teos Kiljusen herrasväki on saanut innoituksensa perheen elämästä. Tohmajärven keskustassa sijaitsevat Oeschintie sekä Oeschinkuja, joka kulkee Oeschin entisen juustomeijerin tuntumasta.

Koulutus thumb|Värväreitä ja etappimiehiä. Vasemmalta ylhäältä jääkärimajuri Kurt Wallenius (käytti nimeä Aarne Pursiainen), kapteeni Urho Sihvonen (Oravapoika), majuri Lennart Oesch (Johansson), vänrikki Väinö Sutinen (Blomberg), kapteeni Erkki Viitasalo (Torniaisen Ville), kapteeni Tauno Ilmoniemi (Möttönen) ja vänrikki Eino Koivisto (Aho); keskirivissä kapteeni Friedel Jacobsson (metsänhoitaja Borg), maisteri H. Stenberg, vääpeli Väinö Heikkinen (Hallan Väinö) ja tohtori Valter Sivén; alarivissä kapteeni Aarne Salminen (Virén), vääpeli Savolainen ja vääpeli Vilkman. (Kuva: Tukholma, tammikuu 1917.)

Oesch kirjoitti ylioppilaaksi Sortavalan reaalilyseosta 1911 ja liittyi Karjalaiseen Osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla luonnontieteitä vuosina 1911–1915. Hän aloitti sotilasopintonsa Ranskassa osallistumalla upseerien täydennyskurssille Metzissä (Centre d'études tactiques d'artillerie) ja seuraavaksi Versailles’ssa (École d'information des généraux et colonels), jossa hän osallistui myös kenttäkoulutuskurssille (École d'instruction des lieutenant-colonels et colonels). Lisäksi hän teki vuosina 1923 ja 1924 useita opintomatkoja Versailles’hin, Camp de Maillyyn ja Vincennesiin. Matkoillaan hän sai oppia eri aselajeissa ja joukko-osastoissa, kuten jalkaväessä, hyökkäysvaunurykmentissä, kenttätykistössä, ratsuväessä ja ilmavoimissa. Näiden opintojen jatkeeksi hän kävi Ranskan sotakorkeakoulun vuosina 1924–1926.

Sotakorkeakoulun jälkeen 1928 hän teki opintomatkan Ruotsiin, jossa seurasi Ruotsin sotakorkeakoulun talvikenttäharjoituksia ja opetusmenetelmiä. Vuonna 1930 hän vieraili Saksassa seuraamassa sotaharjoituksia. Seuraavana vuonna hän oli mukana Puolassa seuraamassa paikallista syyssotaharjoitusta, ja vielä samana vuonna hän teki matkan Viroon tutustuakseen paikalliseen sotalaitokseen.

Jääkärikausi Oesch liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon ja lähti Saksassa sotilaskoulutusta antavalle Pfadfinder-kurssille, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin 10. syyskuuta 1915 alkaen Preussin Kuninkaallisen Jääkäripataljoona 27:n konekiväärikomppaniaan. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, josta hänet komennettiin 22. elokuuta 1916 jääkärivärväystehtäviin Suomeen.

Suomessa hän toimi niin sanotulla itäisellä etapilla Nurmeksen etappiaseman johtajana.Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938, s. 535. Värväystehtävistä hän palasi takaisin Saksaan 3. maaliskuuta 1917 ja hänet sijoitettiin entiseen komppaniaansa. Myöhemmin hänet siirrettiin 10. heinäkuuta 1917 alkaen vasta perustettuun pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan. Pataljoonan Libaun-aikana Oesch toimi muun muassa opettajana ja kouluttajana useilla erikoiskursseilla sekä suoritti tuona aikana itsekin Saksan sotakoulun A-kurssin.

Suomen sisällissota thumb|Jääkäripataljoonan päällystöä Libaussa syksyllä 1917. Alin rivi: Oberzugf. Hugo Österman, Zugf. Eric Schauman, Oberzugf. Gabriel von Bonsdorff, Zugf. Paul Ljungberg, Oberzugf. Karl Mandelin, Zugf. Einar Johansson. Keskimmäinen rivi: luutnantti Franzen, luutnantti Huyssen, luutnantti Rüets, kapteeni Ulrich von Coler, kapteeni Eduard Ausfeld, tohtori Valter Sivén, yliluutnantti Stahel, luutnantti Mellis, luutnantti Könnecke, tohtori Yrjö Salminen. Ylin rivi: Oberzugf. Lauri Malmberg, Oberzugf. Maximilian Savonius, Oberzugf. Erik Heinrichs, Oberzugf. Harald Öhquist, talouspäällikkö Arp, Hauptzugf. Torsten Jernström, Zugf. Torsten Lesch, Oberzugf. Lennart Oesch, Zugf. Knut Solin, tohtori Häberle, Zugf. Lars Homén, Zugf. Gustaf Taucher.

Oesch astui Suomen armeijan palvelukseen Saksassa 11. helmikuuta 1918, ensin vannottuaan sotilasvalan Suomen armeijalle ja allekirjoitettuaan palvelusitoumuksen. Tässä yhteydessä hänet ylennettiin kapteeniksi. Saksasta hän saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Vaasassa hän sai ylipäälliköltä tehtävän perustaa ja järjestää valkoisen armeijan 8. jääkäripataljoona. Kyseinen pataljoona oli aluksi alistettuna 3. jääkärirykmentille ja myöhemmin 4. jääkärirykmentille. Oesch komensi näin muodostamaansa pataljoonaa sisällissodan Raudun taistelussa ja myöhemmin rajaseuduilla käydyissä kahakoissa.Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975:

Sisällissodan jälkeinen aika Oesch sai sisällissodan jälkeen tehtäväkseen armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä perustaa Vuoristoprikaati. Tähän tehtävään hän ryhtyi 18. kesäkuuta 1918. Tehtävän suoritettuaan hänet määrättiin 28. kesäkuuta 1918 alkaen perustamansa prikaatin esikantapäälliköksi. Vuoristoprikaatista Oesch siirrettiin 29. marraskuuta 1918 alkaen Yleisesikuntaan, jossa hänet sijoitettiin tiedusteluosaston (osasto 3:n) päälliköksi.Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938, s. 535.

Yleisesikunnasta Oesch siirrettiin takaisin Vuoristoprikaatiin ja nimitettiin 27. joulukuuta 1918 Kaartin jääkaripataljoonan komentajaksi. Hänet komennettiin edelleen 11. helmikuuta 1920 alkaen Sotaväen esikuntaan, jossa Oesch toimi esikuntapäällikön apulaisena. Sotaväen esikunnasta hänet nimitettiin 21. lokakuuta 1920 Viipurin rykmentin komentajaksi. Viipurin rykmentistä Oesch siirrettiin 15. elokuuta 1924 Kadettikouluun, missä hän toimi taktiikan opettajana. Oesch nimitettiin 26. syyskuuta 1925 Yleisesikuntaan toimisto IX:n päälliköksi, joskin hän oli käytännössä koko ajan opiskelemassa Ranskassa.Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938, s. 535.

Ranskasta palattuaan hänet ylennettiin everstiksi ja nimitettiin 12. elokuuta 1926 alkaen Sotakorkeakoulun johtajaksi, josta hänet siirrettiin 4. heinäkuuta 1929 alkaen 1. Divisioonan komentajaksi ja ylennettiin kohta sen jälkeen kenraalimajuriksi. Ylennys oli suoraa jatkoa hänen siirrelleen 27. lokakuuta 1930 alkaen Yleisesikunnan päälliköksi.Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938, s. 535. Yleisesikunnassa toimiessaan hänet nimitettiin Mäntsälän kapinan aikana lyhyeksi aikaa apulaissisäministeriksi Sunilan II hallitukseen. Oesch on ollut Suomen ministereistä lyhimmän ajan toimessa, vain 12 päivää, 3.–14. maaliskuuta 1932. Vuosina 1931–1936 Oesch hoiti useita sotaväen päällikön viransijaisuuksia.

Kenraaliluutnantiksi Oesch ylennettiin itsenäisyyspäivänä 1936.Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938, s. 535. Oeschin johdolla valmistettiin talvisodassa käytetyt liikekannallepanosuunnitelmat.

Talvisota Ennen talvisodan puhkeamista syksyllä vuonna 1939 Oesch nimitettiin valtioneuvoston päätöksen mukaisesti Päämajan Yleisesikunnan päälliköksi ja hän oli näin ollen ylipäällikkö Mannerheimin lähin apulainen.Jägerskiöld 1976: 23. Hänen nimitystään vastusti valtioneuvostossa Eljas Erkko.Jägerskiöld 1976: 209. Helmikuussa 1940 Oesch määrättiin väliaikaisesti erotetun kenraali Walleniuksen tilalle Rannikkoryhmän komentajaksi. Nopeasti kokoon haalittujen joukkojen avulla kenraaliluutnantti Oesch sai vihollisen etenemisen pysäytetyksi Viipurin länsipuolella.Suomen jääkärien elämäkerrasto: I täydennysosa 1957, s. 126–127. Välirauhan aikana Oesch toimi II Armeijakunnan komentajana.

Jatkosota thumb|Suurmotissa sotavangiksi jäänyt divisioonan­komentaja kenraali­majuri Vladimir Kirpitšnikov sytyttää savukkeen Oeschille. Jatkosodan alun hyökkäysvaiheessa kesällä 1941 hän komensi Karjalankannaksella hyökännyttä IV Armeijakuntaa. Asemasodan aikana hän toimi pääasiassa Karjalan Armeijan (myöhemmin Aunuksen Ryhmä) komentajana. Kesällä 1944 torjuntataisteluiden ollessa kiivaimmillaan käynnissä määräsi ylipäällikkö, Suomen marsalkka Mannerheim Oeschin Kannaksen joukkojen komentajaksi 14. kesäkuuta 1944,Tarkki 1996: 33. kun tilanne oli riistäytymässä käsistä. Hänen ensimmäinen tärkeä päätöksensä oli Panssaridivisioonan komentajan Ruben Laguksen esitys, että Viipurista luovuttaisiin taisteluitta. Tähän esitykseen Oesch otti jyrkän kielteisen kannan vedoten arvovaltasyihin.Tarkki 1996: 33–34 Mannerheim piti Oeschia jälleen ainoana oikeana henkilönä pysäyttämään vihollisen etenemisen Kannaksella.Suomen jääkärien elämäkerrasto: I täydennysosa 1957, s. 126–127.

Mannerheim-ristin ritari Oeschin ansioista sodan aikana ja etenkin ansioistaan torjuntataisteluiden johtajana Kannaksella ylipäällikkö Mannerheim nimitti hänet Mannerheim-ristin ritariksi n:o 131 päivämäärällä 26. kesäkuuta 1944.Karhunen 1972, s. 152–154. Rauhan tultua voimaan kenraaliluutnantti Oesch oli edennyt maavoimien komentajaksi.

Sodan jälkeen thumb|Oesch (vas.) Suomen yleis­esi­kunnan päällikkönä seuraamassa Viron armeijan sotaharjoitusta lokakuussa 1938. Matkan aikana käytiin salaisia neuvotteluita sotilas­yhteis­työstä. Toinen oikealta Viron yleis­esi­kunnan päällikkö kenraali­luutnantti Nikolai Reek.

Oesch toimi sotien jälkeen aluksi Yleisesikunnanpäällikkönä, josta hänet siirrettiin Armeijakunnan komentajaksi. Tehtävässä hän toimi vuoteen 1945, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta.

Sotarikostuomio

Päämajan määräyksestä käynnistettiin syksyllä 1942 tutkimukset Oeschin alaisten komennossa olleiden sotavankileirien vankisurmista. IV Armeijakunnan esikunnan linnoitusosasto oli antanut 19. marraskuuta 1941 käskyn, jonka mukaan "niskuroivat vangit oli heti teloitettava työpakalle" ja mainitsi käskylle olevan Oeschin suostumus. Käskyn mukaan myös toimittiin. Näistä ja muista lukuisista surmista johtuen armeija käynnisti tutkimukset, jotka valmistuivat keväällä 1943. Yleisesikunnan päällikkö Erik Heinrichs piti kuitenkin paperit itsellään eikä ryhtynyt oikeustoimiin. Syys-lokakuun vaihteessa 1944 Päämajan sotavankikomentaja, eversti Sulo Malm poltti Oeschin käskystä sekä Yleisesikunnan että Päämajan kappaleet tutkimusasiakirjoista.Kujala 2008, s. 171, 192–199, 209–210.