Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj, ETYJ) () on järjestö, jossa on jäseninä 57 valtiota Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Etelä-Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa. Se perustuu vuonna 1975 Helsingissä järjestetylle Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssille (ETYK), josta muodostui vuonna 1994 pysyvä kansainvälinen järjestö vuoden 1992 seurantakonferenssin pohjalta. ETYJin päämaja sijaitsee Wienissä, Itävallassa. ETYJ käsittelee laajasti kolmeen eri pääryhmään liittyviä turvallisuuskysymyksiä: poliittis-sotilaalliset kysymykset talous- ja ympäristökysymykset niin kutsutun inhimillisen ulottuvuuden (ihmisoikeus-) kysymykset.

Näitä ulottuvuuksia kutsuttiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen aikana koreiksi, koska ajatuksia koottiin ikään kuin (paperi)koreihin. Kolmas kori, joka koski ihmisoikeuksia, oli tai sen katsottiin olleen Neuvostoliitolle epäedullinen, koska se tarjosi perusteen ihmisoikeusryhmien työskentelylle Neuvostoliitossa ja muissa Varsovan liiton maissa. Sen sijaan vuoden 1975 kokoukseen liittyvä toisen maailmansodan jälkeisten rajojen yleinen tunnustaminen katsottiin Neuvostoliitolle edulliseksi.

ETYJillä on toimintaa lähinnä Itä-Euroopassa, missä kansainvälisen läsnäolon katsotaan vahvistavan turvallisuutta. Esimerkkejä tästä ovat Kosovo, Bosnia ja Hertsegovina, Moldova ja Georgia. Näissä hankkeissa isäntävaltioita pyritään opastamaan lähinnä maan demokratisointiin ja ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä.

ETYJ harjoittaa siviilikriisinhallintaa, muun muassa vaalitarkkailua vaikuttaen siirtymätapauksien demokratisoitumisprosesseihin.

ETYJin toiminnan suuntalinjat päätetään kahden vuoden välein järjestettävässä huippukokouksessa. Huippukokoukset julkaisevat loppuasiakirjan, jossa määritetään Euroopan turvallisuuden ja yhteistyön kehittämisen suuntaa.

ETYJin luottamusta ja turvallisuutta lisäävä toiminta

ETYJin tärkein asiakirja on säännöllisesti uusittu Wienin asiakirja. Se on sotilaallista turvallisuutta käsittelevä, osanottajavaltioiden luottamusta ja turvallisuutta kehittävä säännöstö. Asiakirjaa täydennetään aika ajoin järjestön elimien päätöksellä. Wienin asiakirjan tärkeimmät tekijät ovat:

vuotuinen tiedonvaihto koskien osanottajavaltioiden asevoimia, puolustussuunnittelua ja budjetointia edellä mainitun tiedon verifiointi tarkastuksin tai arviointikäynnein sotaharjoitusten ja joukkojen siirron ennaltailmoitusvelvoite vierailujen ja uuden kaluston esittelyn järjestämisvelvoite asevoimien demokraattinen käyttäytymissäännöstö ja sen koulutusvelvoite vaarallisten, luonteeltaan sotilaallisten tapahtumien ennaltailmoitusvelvoite sekä mahdollisuus selvitysten pyyntöön em. tapauksissa

Avoin taivas -sopimus

ETYJin yhteydessä on vuonna 1992 solmittu Avoin taivas -sopimus, jonka on allekirjoittanut 28 maata. Sopimus tuli voimaan 1. tammikuuta 2002, kun 20 sopimusvaltiota oli ratifioinut sen. Sopimuksen allekirjoittaneet valtiot sallivat tarkkailu- ja ilmakuvauslentojen suorittamisen toistensa ilmatilassa vastavuoroisuusperiaatteella.

Osanottajavaltiot pienoiskuva| ETYJillä on 57 osanottajavaltiota Euroopassa, Keski-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.

Huippukokoukset Isäntämaa Kaupunki Päivämäärä Astana 1.–2. joukukuuta 2010Istanbul 18.–19, marraskuuta 1999Lissabon 2.–3. joukukuuta 1996Budapest 5.–6.joukukuuta 1994Helsinki 9.–10. heinäkuuta 1992Pariisi 19.–21. marraskuuta 1990Helsinki30. heinäkuuta– 1.elokuuta 1975 Seurantakokoukset Isäntämaa Kaupunki Päivämäärä Belgrad 4. lokakuuta 1977 – 9. maaliskuuta 1978Madrid 11. marraskuuta 1980 – 9. syyskuuta 1983Wien 4. marraskuuta 1986 – 19. tammikuuta 1989Helsinki 24. maaliskuuta – 8. heinäkuuta 1992Budapest 10. lokakuuta – 2. joulukuuta 1994Wien4. – 22. marraskuuta 1996LissabonWien1. lokakuuta – 20. syyskuuta 1999 Istanbul10. marraskuuta 1999Varsova30.syyskuuta–8.lokakuuta 2010Wien18.–26. lokakuuta 2010Astana26.–28. marraskuuta 2010

Ministerineuvoston kokoukset Sija Päiväys Kaupunki Isäntämaa32.4.–5. joulukuuta 2025Wien31.5.–6. joulukuuta 2024Valletta30.30. marraskuuta – 1. joulukuuta 2023Skopje 29. 1.–2. joulukuuta 2022 Łódź28.2.–3. joulukuuta 2021 Tukholma27. 3.–4. joulukuuta 2020Tirana26.5.–6. joulukuuta 2019 Bratislava25.6.–7. joulukuuta 2018Milano24.7.–8. joulukuuta 2017Wien23.8.–9. joulukuuta 2016Hampuri22.3.–4. joulukuuta 2015 Belgrad21.4.–5. joulukuuta 2014 Basel20.5.–6. joulukuuta 2013 Kiova19. 6.–7. joulukuuta 2012 Dublin18. 6.–7. joulukuuta 2011Vilna17. 1.–2. joulukuuta 2009 Ateena16. 4.–5. joulukuuta 2008 Helsinki15. 29.–30. marraskuuta 2007Madrid14. 4.–5. joulukuuta 2006Bryssel13. 5.–6. joulukuuta 2005 Ljubljana12. 6.–7. joulukuuta 2004 Sofia11. 1.–2. joulukuuta 2003 Maastricht10. 6.–7. joulukuuta 2002 Porto9. 3.–4. joulukuuta 2001Bukarest8. 27.–28. marraskuuta 2000 Wien7. 2.–3. joulukuuta 1998 Oslo6. 18.–19. joulukuuta 1997 Kööpenhamina5. 7.–8. joulukuuta 1995 Budapest4. 30. marraskuuta – 1. joulukuuta 1993Rooma3.14.–15. joulukuuta 1992 TukholmaYlimääräinen ministerikokous24. maaliskuuta 1992 Helsinki2.30.–31. tammikuuta 1992PrahaYlimääräinen ministerikokous10. syyskuuta 1991Moskova1.19.–20. kesäkuuta 1991BerliiniUlkoministerien kokous1.–2. lokakuuta 1990New YorkKonsultaatiokokous3.–7. heinäkuuta 1973Helsinki

Puheenjohtajat Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön puheenjohtaja johtaa järjestön toimintaa. Puheenjohtajamaa valitaan järjestön jäsenmaista vuodeksi kerrallaan. Puheenjohtajamaan ulkoministeri toimii järjestön puheenjohtajana. Suomi on ollut puheenjohtajamaana viimeksi vuonna 2008.

Luopunut puheenjohtajamaa, puheenjohtajamaa ja vastaanottava puheenjohtajamaa toimivat myös troikaksi kutsuttuna ETYJin kolmikkona jatkuvuuden turvaamiseksi.

Vuosi Puheenjohtaja Valtio 1991 Hans-Dietrich Genscher 1992 Jiří Dienstbier ja Jozef Moravčík 1993 Margaretha af Ugglas 1994 Beniamino Andreatta ja Antonio Martino 1995 László Kovács 1996 Flavio Cotti 1997 Niels Helveg Petersen 1998 Bronisław Geremek 1999 Knut Vollebaek 2000 Wolfgang Schuessel ja Benita Ferrero-Waldner 2001 Mircea Geoană 2002 Jaime Gama ja Antonio Martins da Cruz 2003 Jaap de Hoop Scheffer ja Bernard Bot 2004 Solomon Passy 2005 Dimitrij Rupel 2006 Karel De Gucht 2007 Miguel Ángel Moratinos 2008 Ilkka Kanerva ja Alexander Stubb 2009 Ntóra Bakogiánni ja Geórgios Papandréou 2010 Kanat Saudabajev 2011 Audronius Ažubalis 2012 Eamon Gilmore 2013 Leonid Kožara 2014 Didier Burkhalter 2015 Ivica Dačić 2016 Frank-Walter Steinmeier 2017 Sebastian Kurz ja Karin Kneissl 2018 Angelino Alfano ja Enzo Moavero Milanesi 2019 Miroslav Lajčák 2020 Edi Rama 2021 Ann Linde 2022 Zbigniew Rau 2023 Bujar Osmani 2024Ian Borg 2025Elina Valtonen2026Ignazio Cassis

Lähteet

Aiheesta muualla

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön sivusto

* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit