Sicherheitsdienst (), lyhyemmin SD, oli natsi-Saksan Schutzstaffelin (SS) tiedustelupalvelu.
Sicherheitsdienstin perusti viestiupseeri Reinhard Heydrich vuonna 1932 SS:n vastavakoilun järjestämiseksi. Se nousi SS:n tiedusteluorganisaatioksi Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen noustua valtaan 1933. Se ei kyennyt syrjäyttämään kilpailijaansa Abwehria ennen vuoden 1944 Adolf Hitlerin murhayrityksen jälkipuhdistuksia. SD:n tehtävänä oli tunnistaa varsinaiset tai mahdolliset natsihallinnon vastustajat ja poistaa heidän aiheuttamansa uhka hallinnolle. Tämän tehtävän täyttämiseen SD loi agenttijärjestön ja hankki tiedonantajia ympäri valtakuntaa ja myöhemmin myös valloitetuilta alueilta. Järjestö koostui muutamasta sadasta täysipäiväisestä agentista ja muutamasta tuhannesta tiedonantajasta.
Vuonna 1936 poliisivoimat jaettiin kahteen organisaatioon: Ordnungspolizei (’Järjestyspoliisi’) ja Sicherheitspolizei (’Turvallisuuspoliisi’). Sicherheitspolizei koostui rikospoliisista (, Kripo) ja salaisesta valtiollisesta poliisista (Geheime Staatspolizei, Gestapo). Heydrichistä tuli turvallisuuspoliisin ja SD:n johtaja.
Toinen maailmansota pienois|SD:n miehistöä Puolassa syyskuussa 1939. SD nousi keskeisimmäksi tekijäksi, kun valtakunnan pääturvallisuusvirasto RSHA perustettiin. SD:n operatiivisista osista muodostettiin Amt III (paitsi ulkomaan tiedustelun osalta, joka sijoitettiin Amt VI:een), Gestaposta Amt IV ja Kriposta vastaavasti Amt V. SD oli tiedonhankintavirasto, Gestapo ja Kripo puolestaan olivat poliittisen poliisijärjestelmän toimeenpanevia virastoja. SD antoi tarvittaessa taustatukea Gestapolle. Sekä SD että Gestapo olivat vankasti Heinrich Himmlerin hallinnan alaisena hänen toimiessaan Saksan poliisivoimien johtajana. Myöhemmin vuonna 1944 useimmat osat sotilaallisen tiedustelun Abwehr-organisaatiosta liitettiin Amt VI:een.
pienois|SD:n joukkoja hirttämässä neuvostovirkamiehiä 7. elokuuta 1941. Vuodesta 1941 SD perusti valloitetuille alueille erityisiä ihmisten surmaamisryhmiä, Einsatzgruppen (’Toimintaryhmät’), virallisesti Einsatzgruppen der Sicherheitspolizei und des SD. Tarkoitus oli surmata natsihallinnon ei-toivotuksi määrittelemä väestö (Untragbaren Elemente) itärintaman valloitetuilta alueilta. Päätehtävä oli etsiä ja tappaa juutalaisia ja kommunisteja, mutta kohteeksi joutui myös romaneita, älymystön edustajia sekä mielenvikaisia.
Johtajat Heydrich oli turvallisuuspoliisin ja SD:n (RSHA) johtaja salamurhaamiseensa asti vuonna 1942, jonka jälkeen tehtävässä toimi Ernst Kaltenbrunner. Kaltenbrunner otti viran vastaan 30. tammikuuta 1943 ja pysyi johdossa sodan loppuun asti. Virossa SD:n päällikkönä toimi Martin Sandberger.
Sodan jälkeen SD:n korkeinta johtoa joutui oikeuteen sotarikoksista Nürnbergissä. Organisaation johtajana Ernst Kaltenbrunner todettiin syylliseksi rikoksiin ihmiskuntaa vastaan. Hänen kuolemantuomionsa toteutettiin hirttämällä.
Suomi Jatkosodan loppuvaiheissa natsi-Saksan ja Suomen välirikon lähestyessä ja Suomen pyrkiessä erillisrauhaan vuorineuvos Petter Forsström osallistui elokuussa 1944 Saksan tiedustelupalvelu SD:n organisoimaan kokoukseen, jossa perustettiin saksalaismielinen vastarintaliike Suomeen.Lappalainen 1997, s. 107 Forsström osaltaan rahoitti organisaation toimintaa muun muassa ostamalla moottoriveneitä, joilla hoidettiin etappikuljetuksia Ruotsiin. Lappalainen 1997, s. 110Pohjonen 2000, 29http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/27.lokakuu/nord4300.htm Organisaation paljastumisen jälkeen Forsström sai kuuden vuoden kuritushuonetuomion, josta hän kärsi käytännön mukaan puolet.
Muita SD:n yhteyshenkilöitä Suomessa
SD:n yhteyshenkilö Arvo, ammatti, tehtävä Nimi Lähde amiraali Gustav von Schoultz http://www.hs.fi/kulttuuri/a1353053983092Ekberg 1991von Schoultz, Gustaf Uppslagsverket Finland. Viitattu 28.2.2015.Uola 2013 s. 214–215Westerlund 2011 s. 170 kenraalieversti Lothar Rendulic Lappalainen 1997, s. 112Westerlund 2011 kenraalimajuri Harald Roos Lappalainen 1997, s. 120 eversti Aladár Paasonen Lappalainen 1997, s. 110–111 sotakirjailija Niilo Lappalainen everstiluutnantti laivanvarustaja Ragnar Nordström https://web.archive.org/web/20060113002438/http://www.kaapeli.fi/tutki/cronvall99.htmLappalainen 1997, s. 107–108, 110Nordström 1996 Carl Lindh Lappalainen 1997, s.106, 107, 109–111, 116–118Helsingin Sanomat 27.6.1946/1996 Johan Fabritius Lappalainen 1997, s. 107, 116–119Suupohjan Sanomat 25.07.1946 komentajakapteeni Fregattenkapitän Alexander Cellarius Lappalainen 1997, s. 106, 116–118Alava 1978, s. 178–179http://paber.ekspress.ee/Arhiiv/1999/39/Aosa/Elu30.htmlhttp://sydaby.eget.net/fi/krstv/sondern.htmPohjonen 2000, 33 majuri Sturmbannführer Alarik Bross Metzger 1986, s. 64-66, 92http://www.foia.cia.gov/sites/default/files/document_conversions/1705143/BROSS,%20ALARICH%20ALFONS%20JOHANN_0086.pdf Lappalainen 1998 s. 103-104 Lappalainen 1997, s. 106, 112, 116–118 kaukopartio-osaston johtaja Pauli Marttina Harri Paarma (ent. Paatsalo, Osasto Paatsalo) sukellusveneen kapteeni Hauptsturmführer ”N. N. Pancken” (myös ”A. Alava”, ”der Alte” ja ”Karl-Wilhelm Pancke”) kapteeni Seppo Veli Heikkilä Lappalainen 1997, s. 106, 109–111, 116–118 Jouko Itälä Suomalaisten Waffen-SS vapaaehtoisten matrikkeli 1941–1943. - Veljesapu, 1999http://www.mikrokamari.fi/veteraanit/Liljavaara_Juho_diary.htmVaarallisilla teillä : viimeiset suomalaiset SS-miehet. - WSOY, 1998 Lauri Törni Lappalainen 1997, s.112-119Kallonen, Sarjanen 2002, s. 177-178, 182–186.Alava 1978, s. 172-175, 178–182.Jokipii 2002: 161.Cleverley 2003.Vertanen 2005, s. 64 Karl-Erik Ladau http://www.axishistory.com/axis-nations/137-germany-military-other/foreign-volunteers/8850-finnish-waffen-ss-officers Vertanen 2005 kapteeni Pentti Railio Ahto 1980Nevakivi 1984Kaino 1995Syd-Österbotten 3.09.1946Suupohjan Sanomat 23.09.1946 ratsumestari Vaaranniemi Suupohjan Sanomat 23.9.1946 luutnantti Obersturmführer Antti Aaltonen Veikko Lavola Hans Seidl Biddiscombe 2006 Raski Appel Korpela Jalo Solmu Korpela Lappalainen 1997, s. 116–118 Untersturmführer Claes Purjo Uola 2013 s. 214–215 Kai Laurell Wilhelm Laqua Vertanen 2004, s. 67 Matti Autio http://www.genealogia.fi/hakem/luettelo065s.htm vänrikki Larsson Heikki Valtasaari Ylikoski Sturmmann Mauno Alhainen Uuno Veli Korpela Scharführer Niilo Tikanoja Vertanen 2005 s.33 kaukopartiomies Arthur Björklund Lappalainen 1997, s. 106, 109–111 Urho Gunnar Rantala Simola 1999 s. 54 Kaarlo Sarasalo Kallonen, Sarjanen 2002, s. 182–186 sotilasasiamies Edmund Sala McKay, s. 245 suurlähettiläs T. M. Kivimäki Syd-Österbotten 31.07.1946 vapaaherratar Ruth Munck Suomen jääkärien elämäkerrasto : I täydennysosa, s. 114.Virtanen, Elina: Ruth Munck. Historia-lehti, 2013, nro 4, s. 50-55. Somero: Storia. ISSN 1795-4215. Uola 2013 s. 214–215 diplomaatti Hans Metzger professori Lauri Pihkala Johannes Öhquist tohtori Erkki Osmonsalo Syd-Österbotten 14.09.1946 toimitusjohtaja Aarne Runolinna Lappalainen 1997, s. 106, 107 109–111, 116–118 antropologi Yrjö von Grönhagen Pringle 2009, s. 366 pankinjohtaja Matts Cygnel AKS:n puheenjohtaja Vilho Helanen Lappalainen 1997, s. 106–111, 116–118 diplomi-insinööri Thoralf Kyrre Lappalainen 1997, s. 112–113Pohjonen 2000, 25Pohjonen 2000, 26Pohjonen 2000, 40Suupohjan Sanomat 27.06.1946Suupohjan Sanomat 4.08.1946 insinööri Karl Sundholm Pohjonen 2000, 35 toimittaja Karl Jansson Eero Rekola koodinpurkaja Elli Poikonen Silvennoinen 2016 liikemies Arne Blom Unto Boman Vettenniemi 2004, s. 360, 362–368.Uola 1999 s. 17–1. Etsivän keskuspoliisin päällikkö Arno Anthoni ylietsivä Arvid Ojasti Silvennoinen 2008, 307, 319 Valpon apulaispäällikkö Bruno Aaltonen etsivä Stig Hedman Urho Rantala Silvennoinen 2008, 307, 319 || Erkki Räikkönen http://www.hs.fi/kulttuuri/a1353053983092 || Gunnar von Hertzen Allan Larvia Richard Swahn P. H. Norrmén Örnulf Tigerstedt opiskelija Timiö Räihä lotta Irja Kinnunen http://www.elsokilta.net/index.php?page=artikkeli-10
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
*