Gus Green Van Sant Jr. (s. 24. heinäkuuta 1952 Louisville, Kentucky) on yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, valokuvaaja, muusikko ja kirjailija. Hänet on elokuvaohjaajana asetettu kahdesti Oscar-ehdokkaaksi. Hän on lisäksi voittanut kyseenalaisen Razzie-palkinnon huonoimmasta ohjauksesta. Hänen läpimurtoelokuvansa oli Drugstore Cowboy (1989).<ref>Rautsi, Ilja: Päivän elokuvat. Helsingin Sanomat 11.7.2014 s. B 25.</ref>
Gus Van Sant tunnetaan elokuvista joiden päähenkilöt ovat usein yhteiskunnasta syrjäytyneitä. Hänen elokuvissa nähdään esimerkiksi narkomaaneja, prostituoituja, yksinäisiä ja mielenterveysongelmista kärsiviä henkilöhahmoja. ”Samaistun heihin”, Van Sant sanoo. ”Tarinoissa, joissa yksilö kamppailee kokonaista järjestelmää vastaan, on jotain, mihin reagoin emotionaalisesti.”
Ura Van Sant aloitti ohjaamisen televisiomainoksilla. Elokuvien lisäksi hänen tuotannostaan on julkaistu yksi romaani, valokuvakirja sekä kaksi musiikkialbumia.
Elokuvantutkija Christian Weber jakaa Van Santin tuotannon vuosilta 1985–2012 neljään kauteen. Ensimmäiset elokuvat Mala Noche (1985), Drugstore Cowboy (1989), Matkalla Idahoon (1991) ja Even Cowgirls Get the Blues (1993) tarkastelevat muun muassa seksuaalivähemmistöjen ulkopuolisuutta, ja ne kuuluvat niin kutsutun uuden homoelokuvan () ensimmäiseen aaltoon. Näitä elokuvia leimaavat myös alituinen liike ja kodittomuus, ja ohjaaja hyödyntää lännenelokuvien aiheistoa ja surreaalisia unikuvia. Monissa elokuvissa kautta uransa Van Sant on ollut kiinnostunut nuorista henkilöistä, samoin kuin vaikkapa Larry Clark ja Gregg Araki.
Ensimmäisten elokuvien menestys avasi Van Santille portit Hollywoodiin, ja toisen kauden elokuvat Hinnalla millä hyvänsä (1995), Will Hunting (1997) ja Elämän edessä (2000) ovat muodoltaan perinteisempiä, mutta Weberin mukaan liikkeen ja kodittomuuden aihelma esiintyy niissä edelleen. Näissä elokuvissa nuori päähenkilö kohtaa vanhemman opettajahahmon.
Kolmanteen tuotantokauteen Weber sisällyttää elokuvat Psyko (1998), Gerry (2002), Elephant (2003), Last Days (2005) ja Paranoid Park (2007). Näitä luonnehtii päähenkilön ulkopuolisuus ja ajautuminen tuhoon. Elephant sai innoituksensa Columbinen verilöylystä. Gerry, Elephant ja Last Days muodostavat ”kuoleman trilogian”, ja ohjaaja poikkeaa lineaarisesta ja kronologisesta kerronnasta. Psyko puolestaan pyrkii toistamaan värillisenä Alfred Hitchcockin elokuvan Psyko.
Neljänteen kauteen kuuluvat elokuvat Milk (2008), Restless (2011) ja Promised Land (2012). Ohjaaja palaa näissä teoksissa paitsi perinteisiin kerrontaratkaisuihin, myös yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden aiheistoon. Videolevitykseen Restless julkaistiin myös mykkäversiona, joka kuvattiin yhtä aikaa ääniversion kanssa.
Van Santin elokuva Sea of Trees (2015) sai melko torjuvan vastaanoton: Cannesin elokuvajuhlilla, sille buuattiin, ja ensimmäiset arvostelut olivat enimmäkseen kielteisiä.
Van Santin elokuva Dead Man’s Wire (2025) sai ensi-iltansa 2. syyskuuta 2025 Venice Film elokuvajuhlilla. Elokuva kertoo tositarinan syrjäytyneestä miehestä, Tony Kiritsisistä, jota vallanpitäjät ovat kohdelleet kaltoin. Päähenkilö päättää kostaa yhteiskunnalle ottamalla asuntovälittäjän panttivangikseen.
Valikoitu ohjaajafilmografia Drugstore Cowboy, 1989Matkalla Idahoon (My Own Private Idaho, 1991)Even Cowgirls Get the Blues (1993)Will Hunting (Good Will Hunting, 1997)Psyko (1998)Elämän edessä (Finding Forrester, 2000)Elephant (2003)Last Days (2005)Pariisi, rakkaudella (Paris, je t’aime, 2006, yksi 18 episodista)Paranoid Park (2007)Milk (2008) Promised Land (2012) Sea of Trees (2015) Don't Worry, He Won't Get Far on Foot (2018) Dead Man's Wire (2025)
Lähteet
Aiheesta muualla
Paranoid Park. Future Movies (1/2008). Haastattelu (2003). Sublime Anarchy in Gus Van Sant’s Elephant. Senses of Cinema. Gus Van Sant: Vague Recollections. Reverse Shot''. Kirjallisuutta Gus Van Santista.
Luokka:Yhdysvaltalaiset elokuvaohjaajat Luokka:Vuonna 1952 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt