Peter Chardon Brooks Adams (24. kesäkuuta 1848 – 13. helmikuuta 1927) oli yhdysvaltalainen historioitsija, politiikan tutkija, lakimies, kirjailija ja talouskriitikko. Adamsin teokset käsittelevät sivilisaatioita ja niiden elinkaaria, taloutta, historiaa sekä yhdysvaltalaista valtiojärjestystä.
Adamsin suku oli varakas sekä poliittisesti vaikutusvaltainen, ja hän opiskeli perheperinteen mukaisesti oikeustiedettä. Sairastumisen jälkeen Adams kuitenkin jätti lakitoimen ja aloitti maailmanmatkailun. Hän alkoi tutkia menneiden valtakuntien nousuja ja tuhoutumisia ja kehitti veljensä Henryn kanssa teorian yleismaailmallisista jaksoista, jotka jokainen sivilisaatio käy läpi. Adamsien mukaan sivilisaatiot aluksi kasvavat, saavuttavat sitten kulttuurillisen ja taloudellisen huippunsa ja lopulta rappeutuvat ja tuhoutuvat. Näistä ajatuksista hän kokosi tärkeimmän teoksensa The Law of Civilization and Decay (1895).
1800-luvun loppuun mennessä Adams hylkäsi konservatismin ja hänestä tuli imperialisti sekä yhdysvaltalaisen progressivismin kannattaja. Hänestä kuoriutui myös kapitalismin kriitikko ja hän vastusti voimakkaasti kultakantaa, jonka hän uskoi olevan ahneiden pohattojen salaliitto maailmantaloutta vastaan. Tähän salaliittoon hän myös yhdisti juutalaiset.
Adams oli omalaatuinen hahmo sekä avoin revisionisti, jonka ajatukset ja historiantulkinnat olivat epäsovinnaisia. Tästä huolimatta hänen teoksensa otettiin hyvin vastaan sekä asiantuntijapiireissä että yleisön keskuudessa, joskin hänen pessimistisiä ennustuksiaan kyseenalaistettiin. Adamsin ajatukset pohjustivat ja edelsivät myöhempiä teoksia, kuten Oswald Spenglerin Länsimaiden perikatoa sekä Arnold J. Toynbeen A Study of Historya.
Elämäkerta
Lapsuus ja nuoruus
pienoiskuva|oikea|Adams nuorena miehenä, ajankohta tuntematon.
Peter Chardon Brooks Adams syntyi 22. kesäkuuta 1848 Quincyssä, Massachusettsissa vaikutusvaltaiseen ja varakkaaseen Adamsin sukuun Charles Francis Adamsille ja Abigail Brown Brooksille. Adamsin isä oli diplomaatti ja hänen isoisänsä John Quincy Adams Yhdysvaltojen kuudes presidentti; isoisoisä John Adams oli nuoren tasavallan toinen presidentti.Kuokkanen 2003, s. 26–28.Nagel 1983, s. 342–346.Nagel 1983, s. 185–190.Encyclopedia.com Perheeseen kuuluivat vanhemmat sisarukset Louisa Catherine Adams Kuhn, John Quincy Adams II, Charles Francis Adams Jr. sekä Henry Adams.Encyclopædia BritannicaCarson 1983, s. 97–98. Adams nimettiin äidinisä Peter Chardon Brooksin mukaan.Nagel 1983, s. 230–238.
Adams oli omalaatuinen ja villi lapsi, joka pienestä saakka härnäsi perhettään ja sukulaisiaan kysymyksillä ja sopimattomilla huomautuksilla. Isä Charles Francis päätti rauhoittaa tiedonjanoista poikaansa opettamalla ja sivistämällä tätä laajasti, ja vei poikansa museoihin, teatteriin ja näytöksiin. Charles piti myös huolta poikansa fyysisestä kunnosta ja kaksikko ulkoili, ui sekä kalasti yhdessä. Adamsilla oli läheinen suhde myös perheen lastenhoitaja Rebecca Blanchardiin. Nuorena Adamsin vanhemmat veljet kiusasivat perheen nuorinta poikaa, mutta Henry-veljestä kuoriutui läheinen ystävä, joka huomasi tämän älynlahjat jo nuorena. Perhe muutti Isoon-Britanniaan toukokuussa 1861.Nagel 1983, s. 225.
Koulutus ja avioliitto
Teini-ikäisenä Adams opiskeli Lontoossa, missä hänen perheensä asui monta vuotta. Hän palasi Massachusettsiin suvun toiveesta 1865 viimeistelemään opintonsa. Adams aloitti opintonsa Harvardin yliopistossa 1886, missä hän koki suorituspaineita sukutaustansa tuoman taakan vuoksi. Hän valmistui yliopistosta 1870 ja opiskeli sen jälkeen vuoden Harvard Law Schoolissa.The Biographical Dictionary of America 1904, s. 35–36. Adams toimi isänsä sihteerinä vuonna 1872 Alabama-vaateiden aikaan, ja 1873 sai oikeuden harjoittaa lakia. Vuosina 1872–73 hän opetti lakia Harvard Law Schoolissa. Adams toimi asianajajana Bostonissa vuoteen 1881 saakka, kunnes tuntematon sairaus pakotti hänet lopettamaan hetkellisesti.Carson 1983, s. 95–96. Tämän jälkeen Adams aloitti maailmanmatkailun. Perhetaustansa turvin hän matkusteli ympäri Eurooppaa, Lähi-itää ja Aasiaa tutkien muun muassa menneiden valtakuntien raunioita.
Adamsilla oli 1880-luvulla suhde Heloise-nimisen kanadalaisnaisen kanssa. Suhteesta on säilynyt niukasti tietoa. Heloise oli tiettävästi ranskanopettaja Bostonissa ja hän matkusti Adamsin kanssa Euroopassa. Adams halusi naida Heloisen mutta nainen kieltäytyi, uskoen olevansa liian alhaista syntyperää tälle. Adamsin suku ei kuitenkaan vastustanut avioliittoa. Tästä huolimatta Heloise ei suostunut naimisiin, mutta pari pysyi läheisinä naisen kuolemaan saakka 1885. Kuoleman jälkeen Adams vetäytyi ulkomaailmasta ja vietti enemmän aikaa äitinsä Abigailin ja siskonsa Maryn kanssa.Nagel 1983, s. 252–254. Ennen kuolemaansa Abigail pyysi poikaansa menemään naimisiin, ja tämän kuoltua 1889 poika teki työtä käskettyä. Adams kirjoitti perhetuttava Anna Cabot Mills Lodgelle etsivänsä tämän kaltaista vaimoa; Anna ehdotti sisartaan Evelyniä, jota Adams kosi välittömästi. Evelyn hyväksyi ja pari vihittiin muutaman viikon päästä syyskuussa 1889.Nagel 1983, s. 346–350. Avioliiton jälkeen Adams lopetti lakitoimen jälleen ja aloitti historiasta kirjoittamisen sekä matkustelun vaimonsa kanssa.
Poliittinen herääminen
Adams julkaisi ensimmäisen teoksensa The Emancipation of Massachusetts vuonna 1887. Teos käsittelee hänen kotiosavaltionsa historiaa kielteisesti Salemin noitaoikeudenkäyntien näkökulmasta. Paikallinen eliitti ja Adamsin oma suku närkästyi teoksesta. Kirja enteilikin hänen epäsovinnaista historiantulkintaa.Nagel 1983, s. 253–254.
Adams oli konservatiivi vuodenvaihteeseen 1892–1893, jolloin Grover Cleveland valittiin toista kertaa presidentiksi. Tällöin Yhdysvaltoja ravisteli suuri talouslama, joka uhkasi köyhdyttää Adamsin suvun. Vaikka suurin osa perheen omaisuudesta selvisi lamasta, Adams alkoi suhtautua kriittisesti kultaan jonka hän uskoi aiheuttaneen laman.Carson 1983, s. 99–100.Kuokkanen 2003, s. 19–25. Adams päätteli että ahneet kapitalistit olivat kultakannan takana, ja hän alkoi tutkia historiallisten valtakuntien talousjärjestelmiä. Hän alkoi kannattaa ensin kaksimetallikantaa ja sitten hopeakantaa, jonka puolesta hän lobbasi aktiivisesti vuoden 1896 vaalien aikaan.
Adams tutki menneiden sivilisaatioiden talouksia ja niiden romahtamisia. Hän kehitteli teorioita yhdessä veljensä Henryn kanssa, ja heidän ajatusten pohjalta hän kirjoitti pääteoksensa The Law of Civilization and Decay, joka julkaistiin 1895. Teoksessa Adams kuvaa, kuinka kehittyneet yhteiskunnat syntyvät, laajenevat, kehittyvät ja lopulta ajautuivat rappioon ja tuhoon.Carson 1983, s. 100–101. Kirja sai myönteisen vastaanoton asiantuntijoiden sekä yleisön keskuudessa, joskin Adamsin revisionistiset päätelmät ja pessimistiset ennustukset eivät kaikkia miellyttäneet.Carson 1983, s. 102–103.
Adams oli pitkään demokraatti ja tuki puolueen ehdokasta William Jennings Bryania vuoden 1896 presidentinvaaleissa.Carson 1983, s. 104–105. Hänen poliittiset näkemykset alkoivat kuitenkin muuttua jo seuraavana vuonna oleskeltuaan pääkaupunki Washingtonissa. Siellä Adams tapasi ja lounasti Theodore Rooseveltin kanssa, josta tuli läheinen ystävä. Roosevelt oli arvostellut myönteisesti Adamsin teoksen The Forum -lehdessä, vaikkei ollutkaan samaa mieltä tämän ennustusten kanssa. Teos oli silti vaikuttanut Rooseveltin ajatteluun.
Vaikutusvaltaiseksi historioitsijaksi
Kun Espanjan–Yhdysvaltain sota alkoi 1898, Adams uskoi Yhdysvaltojen tuhon alkaneen, mutta muutti pian mieltään ja ilmaisi tukensa sodalle. Kun sota oli ohitse ja Yhdysvallat miehittänyt Filippiinit, Adamsista tuli amerikkalaisen imperialismin kannattaja. Hänestä eristäytymispolitiikka ei ollut enää varteenotettava vaihtoehto Yhdysvalloille: ”Puheet eristäytymisestä ovat turhia. Luonto on kaikkivoipa ja maailma kuin suuri virtaus, jossa kansakunnat kieppuvat mukana niin kauan kuin ne vain jaksavat ja voivat.”Carson 1983, s. 106–108.
Adams uskoi Yhdysvaltojen voivan nousta rappiosta kohti uutta nousua sotilaallisen mahdin avulla.Kuokkanen 2003, 38–41. Sodan jälkeen hän alkoi työstää ajatuksiaan uudelleen ja kirjoitti liudan uusia esseitä, joissa hän täydensi aiempia teorioitaan käyttäen hyväksi juuri käytyä sotaa.Kuokkanen 2003, s. 42–45. Matkatessaan Euroopassa 1899 Evelyn-vaimo koki hermoromahduksen. Adams peruutti suunnittelemansa Aasian-matkan ja keskittyi vaimostaan huolehtimiseen.
Adams oli pitkään pidetty hahmo Massachusettsin demokraattipiireissä, ja monet povasivat hänestä jopa kuvernööriehdokasta vuoden 1898 vaaleihin. Brooks erosi kuitenkin puoluetovereistaan imperialismiin liittyvissä kysymyksissä,Hirschfeld 1964, s. 371–376. ja 1900 hän liittyi republikaaniseen puolueeseen. Hänen ystävänsä ja aateveljensä varapresidentti Theodore Roosevelt nousi presidentiksi 1901, kun presidentti William McKinley salamurhattiin. Adams jatkoi Rooseveltin ystävänä ja neuvonantajana. Muiden progressivismin puolestapuhujien tapaan haaveili yhteiskunnasta, jonka tavoitteena oli taloudellinen ja kulttuurillinen edistys tieteen puitteissa.Carson 1983, s. 109–112.
Paluu lakitoimeen ja viimeiset vuodet
pienoiskuva|oikea|Sukutalo ”Old House”, jossa Adams asui vaimoineen pitkään.
Adams palasi takaisin lain pariin, jota hän opetti Bostonin yliopistossa vuosina 1903–1909. Hän edusti Spokanen kaupunkia 1907 oikeusjutussa rautatiemagnaatti James J. Hilliä vastaan.Hirschfeld 1964, s. 380–385. Hän alkoi kerätä 1904 yhteen John Quincy Adamsin kirjeitä ja papereita, tarkoituksenaan kirjoittaa tämän elämäkerta, mutta työ jäi lopulta kesken riideltyään Henry-veljen kanssa.Nagel 1983, s. 351–358.
Adams työskenteli 1912 Theodore Rooseveltin epäonnistuneen presidenttikampanjan puolesta, ja otti osaa Massachusettsin perustuslakikokoukseen 1917–18. Kokouksessa hän luennoi pitkään toisille osallistujille historiasta ja esitti radikaaleja uudistuksia osavaltion perustuslakiin, mutta ehdotukset hylättiin.Hirschfeld 1964, s. 385–392.
Läheinen veli Henry kuoli 1918,Carson 1983, s. 110–112. mikä masensi Adamsia suuresti.Nagel 1983, s. 374–379. Veljen kuoleman jälkeen Adams alkoi käydä läpi uskonasioita, ja kääntyi takaisin kristinuskoon oltuaan suurimman osan elämästään agnostinen skeptikko. Samana vuonna hänet valittiin American Academy of Arts and Sciencesin jäseneksi.
Henryn ja muiden läheisten kuoleman jälkeen Adams ja Evelyn matkustivat yhdessä sihteeri Wilhelmina Harrisin kanssa, jonka Adams oli palkannut 1920-luvulla. Lopulta Evelynin terveys petti ja Adams uskoi tämän lääkärien hoitoon. Adams kärsi itse eturauhausvaivoista ja 1922 hänelle tehtiin vaikea leikkaus, joka ei kuitenkaan parantanut vaivoja. Vaivat johtivat lopulta parantumattomaan syöpään. Adams myös loukkasi lonkkansa kaatuessaan vanhalla työtuolilla. Asuttuaan pitkään yksin Adamsien sukutalossa hän muutti Bostoniin 1926. Henkisesti ja fyysisesti runneltu Evelyn kuoli sairaalassa 14. joulukuuta 1926. Brooks Adams kuoli muutamaa kuukautta myöhemmin 78-vuotiaana 14. helmikuuta 1927. Kuolinvuoteellaan Adams mutisi nuoruutensa Heloise-rakkaan sekä lastenhoitaja Rebecca Blanchardin nimet. Hän oli tiettävästi halunnut tulla haudatuksi Heloisen viereen, mutta tämän hautapaikasta ei ollut varmuutta eikä testamentissa ollut mainintaa erityisistä hautajaisjärjestelyistä.
Tuotanto ja yhteiskuntateoriat
Yhdysvaltalainen valtiojärjestys
Brooks Adams ja hänen veljensä Henry uskoivat, että yhdysvaltalainen demokratia sekä yhteiskuntajärjestys oli tuomittu epäonnistumaan. Veljekset katsoivat, ettei perustajaisien unelma tasavallasta voinut toteutua, sillä yhteiskunnan poliittinen koneisto oli läpimätä ja korruptoitunut. Heistä yhdysvaltalainen kapitalismi keskittyi liikaa taloudelliseen kehitykseen, eikä se ottanut huomioon ihmisten sieluntarpeita.