Antoine César Becquerel (7. maaliskuuta 1788 Châtillon-Coligny, Loiret, Ranska – 18. tammikuuta 1878 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen fyysikko, joka oli sähköopin edellekävijöitä ja kehittäjiä.
Elämä ja ura Becquerelistä tuli upseeri vuonna 1808 ja hän osallistui Napoleonin Espanjan sotaretkeen vuosina 1810-1812. Pian tämän jälkeen hän siirtyi opetustarkastajaksi École polytechniqueen, mutta häntä tarvittiin edelleen sotilaallisiin tehtäviin, ja hän osallistui vuoden 1814 sotaretkeen. Vuodesta 1815 lähtien hän omistautui yksinomaan fysiikan tutkimukselle ja opetukselle. Vuonna 1837 hänestä tuli Muséum d'histoire naturelle -museon professori. Becquerelistä tuli Ranskan tiedeakatemian jäsen vuonna 1829 ja Royal Societyn jäsen vuonna 1837. Becquerelin sähkökemian alalla tekemä työ toi hänelle vuonna 1837 seuran Copley-mitalin.
Tärkeimmässä teoksessaan Traité expérimental de l'électricité et du magnétisme, et de leurs phénoménes naturels (1834-1840) hän esitteli kriittisesti ja systemaattisesti sekä muiden tekemät sähköä ja magnetismia koskevat havainnot että itsensä tekemät löydöt. Becquerel kirjoitti myös useita muita fysiikan teoksia, joskus yhdessä poikansa Edmondin kanssa. Hänen tieteellisistä tutkimuksistaan on mainittava erityisesti tutkimukset turmaliinin sähköisistä ominaisuuksista, metallien johtavuudesta, lämmön vaikutuksista johtavuuteen ja sähkön tuottamisesta samaa metallia olevien kappaleiden välisessä kosketuksessa. Hän sovelsi lämpösähköä koskevien tutkimustensa tuloksia sähköisen lämpömittarin rakentamiseen ja mittasi sillä eläinten sisuten lämpötilaa, maaperän lämpötilaa eri syvyyksissä ja ilmakehän lämpötilaa eri korkeuksissa. Hän oli myös hyvin kiinnostunut meteorologian ja maatalouden kysymyksistä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ranskalaiset fyysikot Luokka:Ranskalaiset professorit Luokka:Ranskan tiedeakatemian jäsenet Luokka:Royal Societyn ulkomaiset jäsenet Luokka:Vuonna 1788 syntyneet Luokka:Vuonna 1878 kuolleet