Leonberginkoira () on suurikokoinen saksalainen seura-, perhe- ja vahtikoira.

Vuonna 2025 leonberginkoira oli Suomen 73. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi vuosittain noin 100–200 leonberginkoiraa.

Ulkonäkö pienoiskuva|Leonberginkoira Yleisvaikutelma: Alkuperäistä käyttötarkoitustaan vastaavasti leonberginkoira on hyvin suuri, voimakas ja lihaksikas mutta silti tyylikäs koira. Sille on tunnusomaista tasapainoinen ruumiinrakenne ja itsevarma rauhallinen, mutta valpas luonne.

Uroksen säkäkorkeus on 72–80 cm, nartun 65–75 cm. Runko on säkäkorkeutta jonkin verran pidempi. Pää mieluummin pitkänomainen kuin lyhyt, leveyttään korkeampi. Kuono ja kallo yhtä pitkät. Päässä ei ryppyjä. Kallo hiukan kupera, ei takaosastaan oleellisesti leveämpi kuin silmien kohdalta. Otsapenger selvä, mutta ei liioiteltu. Kuononselkä leveä, vähän kupera. Huulet tiiviit väriltään mustat. Kirsu musta. Säännöllinen. tasainen ja täydellinen leikkaava purenta, tasapurenta sallittu. Silmät ruskeat, soikeat, luomet eivät roiku. Korvat korkealle kiinnittyneet, riippuvat, melko isot ja paksut. Kaula pitkähkö, kaareva, ei löysää kaulanahkaa. Säkä korostunut. Selkä suora ja leveä. Lantio melko pitkä. Rintakehä syvä ja leveä. Raajaluusto huomattavan vahva. Käpälät tiiviit, melkein pyöreät. Kulmaukset voimakkaat. Liikunta pitkällä askeleella ja hyvällä takaraajojen työnnöllä.

Luonne ja käyttäytyminen Leonberginkoira on itsevarma, rauhallinen, oppivainen, keskittymiskykyinen ja peloton, eikä sen kuulu olla arka eikä aggressiivinen. Sillä on kohtalainen temperamentti, ja se on erittäin leikkisä. Tottelevaisuutensa vuoksi se on helppo kouluttaa, ja se tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Vaikka se onkin herkkä, eloisa, lempeä ja ystävällinen, niin samalla myös toimelias ja voimakastahtoinen: sillä on taipumus vahtia omaa aluettaan. Rotu nauttii lenkkeilystä, jota se siksi myös vaatii.

Nykyään koiraa voi käyttää paitsi seura- ja vahtikoirana, myös vesipelastuksessa.

Alkuperä Leonbergin kaupungista kotoisin oleva Heinrich Essig astutti 1830- ja 1840-luvun vaihteessa mustavalkoisen newfoundlandinkoiranartun (myöhemmin landseer) St. Bernhardin luostarista hankitulla Barry-nimisellä bernhardinkoirauroksella. Myöhemmin risteytyksiin käytettiin myös pyreneittenkoiraa. Desmond Morrisin mukaan jalostuksessa olisi käytetty myös kookasta itävaltalaista, brienpaimenkoiraa muistuttanutta karjakoirarotua nimeltä jagdgriffon.Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 704. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.

Parissakymmenessä vuodessa rotu oli saavuttanut huiman suosion, ja oikein komeista koirista maksettiin suuria summia. Leonberginkoira oli tuohon aikaan statussymboli; kuuluisien taiteilijoiden, ruhtinaitten ja jopa kuninkaitten seuralainen. 1800-luvun loppupuolella leonberginkoira oli Baden-Württembergin alueella pääasiassa maatilojen koira, koska se tunnettiin vartio- ja vetotaidoistaan. Maailmansotien jälkeen koirien määrä väheni.

Terveys pienoiskuva|Leonberginkoira Rodun keskimääräinen elinikä on vain noin kahdeksan vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Keskimääräistä elinikää laskee merkittävästi jo melko nuorella iällä koirille tulevat syövät. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, luuston ja nivelien sairaudet sekä sydänsairaudet. Leonberginkoiran merkittävimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, spondyloosi, muutamat silmäsairaudet, osteokondroosi, polyneuropatia, syöpäsairaudet ja sydänsairaudet.

Noin 72 %:lla leonberginkoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 12 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 12 %:lla rodun edustajista.

Erilaisista silmäsairauksista leonberginkoirilla esiintyy kaihia sekä silmäluomen kiertymistä sisäänpäin tai ulospäin (entropion ja ektropion). Leonberginkoiran PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto ja silmälausunto.

Spondyloosi on selkärangan rappeumasairaus, jossa selkänikamien rajoille muodostuu luupiikkejä ja siltoja. Spondyloosia kehittyy usein normaalistikin ikääntymisen myötä, mutta leonberginkoirilla rappeumaa todetaan jo nuorilla koirilla ja tällöin puhutaan perinnöllisestä eli primaarista spondyloosista. Selontatutkimuksissa eriasteista spondyloosia on esiintynyt 33 %:lla rodun edustajista.

Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö. Osteokondroosia esiintyy erityisesti massiivisilla roduilla. Leonberginkoiralla esiintyy osteokondroosia polvinivelessä ja olkanivelessä.

Polyneuropatia on laaja-alainen ääreishermoston toimintahäiriö, joka on leonberginkoiralla perinnöllinen. Leonberginkoiralla on tätä hermostosairautta ainakin kolmea erilaista muotoa. Osaan muodoista on kehitetty geenitesti. Erilaisista syöpäsairauksista leonberginkoirilla esiintyy jo melko nuorille koirille tulevia osteosarkoomia, joka voi johtaa koiran menehtymiseen. Tätä aggressiivista syöpäsairautta esiintyy leonberginkoirilla keskimäärin enemmän kuin muilla koirilla.

Yksi leonberginkoiran yleisimmistä kuolinsyistä ovat sydänsairaudet. Dilatoiva kardiomyopatia on sydänlihaksen sairaus, jossa sydämen vasen kammio laajenee ja sen pumppauskyky heikkenee. Sairaus saattaa johtaa sydämen vajaatoimintaan ja sitä myöten koiran menehtymiseen jo melko nuorella iällä. Dilatoivaa kardiomyopatia on yleinen nimenomaan suurilla koiraroduilla.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Leonberginkoirat ovat keskimääräistä koirarotua sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Leonberginkoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 29 %.

Roturisteytysprojekti Rodulle on aloitettu geenipoolin laajentamiseen pyrkivä kansainvälinen Leonberger Genetic Diversity Project (Leogen), johon osallistuvat muun muassa Suomen Leonberginkoirat ry, Leonberger Club of Great Britain, Deutscher Club für Leonberger Hunde, Schweizerischer Leonberger Club ja Guide Dogs Foundation UK. Pentueita aiotaan teettää Suomessa, Isossa-Britanniassa ja Sveitsissä. Ensimmäinen pentue, jossa isänä oli opaskoirana toimiva kultaisen noutajan ja labradorinnoutajan risteytys, syntyi Isossa-Britanniassa heinäkuussa 2025, ja siinä oli kolme urosta ja kolme narttua.A Litter. Leogen - The Leonberger Genetic Diversity Project. Haettu 28.12.2025. Toinen pentue, jossa emänä oli landseer, syntyi Suomessa elokuussa 2025, ja siinä oli neljä urosta ja neljä narttua.B Litter. Leogen - The Leonberger Genetic Diversity Project. Haettu 28.12.2025. Lisäksi Isossa-Britanniassa on suunnitteilla astuttaa leonberginkoiranarttu "harvinaiselta aasialaiselta maatiasrodulta" kerätyllä tuontispermalla.LEOGEN Genetic Diversity Project: Newsletter August 2025, s. 2. Leogen - The Leonberger Genetic Diversity Project. Haettu 28.12.2025.

Katso myös

Newfoundlandinkoira Landseer Bernhardinkoira Berninpaimenkoira

Lähteet

KoiraNet jalostustietojärjestelmä Suomen Leonberginkoirat ry

Viitteet

Aiheesta muualla

Suomen Kennelliitto: Rotumääritelmä

Luokka:FCI 2 Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat Luokka:Vuoristokoirat Luokka:Saksalaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit