Anna Boleyn, Pembroken markiisitar, (n. 1501 tai 1507 (?) – 19. toukokuuta 1536 Lontoon Tower, Lontoo, Englannin kuningaskunta) oli Englannin kuningas Henrik VIII:n toinen kuningatarpuoliso ja kuningatar Elisabet I:n äiti.
Henrik VIII:n ero ensimmäisestä vaimostaan Katariina Aragonialaisesta ja sitä seurannut avioliitto vuonna 1533 Anne Boleynin kanssa johtivat monimutkaiseen tapahtumaketjuun, joka aloitti irtautumiseen roomalaiskatolisesta kirkosta ja Englannin reformaation. Anna Boleyn tunnetaan myös ensimmäisenä Henrik VIII:n teloitetuista vaimoista: hänet teloitettiin vuonna 1536 syytettynä aviorikoksesta, insestistä ja maanpetoksesta, vaikka todellinen syy teloitukseen oli ettei hän synnyttänyt miespuolista perijää. Vain hänet ja Katariina Aragonialainen Henrik VIII:n kuudesta vaimosta kruunattiin kuningattareksi.
Suku ja lapsuus Anna Boleynin vanhemmat olivat sir Thomas Boleyn, Wiltshiren jaarli ja Ormonden jaarli ja lady Elizabeth Boleyn os. Howard, Norfolkin herttuan tytär. Anna Boleyn syntyi joko perheensä Blicking Hallin kartanossa Norfolkissa tai perheen lempiasunnossa Heverin linnassa Kentissä. Anna Boleynin syntymäajasta ei ole varmaa tietoa, sillä kirkonkirjat puuttuvat. Historioitsijat ovat esittäneet kaksi eri vaihtoehtoa, 1500–1501 tai 1507. Vahvimpana todisteena aiemmasta syntymäajasta pidetään yleensä Annan vuonna 1514 kirjoittamaa kirjettä, joka tyylillisesti sopii enemmänkin noin kolmetoistavuotiaan kuin seitsenvuotiaan tytön kirjoittamaksi.Ives, s. 18–20.
Annalla oli kaksi sisarusta: sisar Mary ja veli George. Mary Boleyn oli todennäköisesti sisaruksista vanhempi ja syntynyt joko 1499 tai 1500. George oli todennäköisesti nuorin. Hän meni viimeisenä naimisiin lukuun ottamatta Annaa, joka seurusteli tuolloin kuninkaan kanssa ja syntynyt aikaisintaan vuonna 1502. Weir, s. 146 Sisarusten ikäjärjestystä ja sen ristiriitaisuutta kuvaa ehkä parhaiten historioitsija Eric W. Ives.Ives s. 16–17 Myöhemmin Anna Boleynin elinaikana huhuttiin, tosin huhun todenperäisyydestä ei ole todisteita, että hänellä olisi ollut vasemmassa kädessä kuusi sormea, mitä pidettiin tuolloin pirun merkkinä – mutta huhu johtui mahdollisesti katolilaisten vihamielisyydestä Henrik VIII:n erotettua Englannin Rooman eli katolisesta kirkosta.
Myöhemmällä iällään Anna Boleyn ei ollut erityisen hyvissä väleissä isänsä kanssa, mutta lapsena hän halusi miellyttää tätä. Hänen suhteensa sisareensa Maryyn oli myrskyisä, sillä hän ei hyväksynyt Maryn toista aviomiestä, joka oli yhteiskunnallisessa arvoasteikossa Boleynin perheen alapuolella ja vain rivisotilas. Anna Boleynin suhde äitiinsä ja veljeensä oli paljon parempi, ja hänellä oli läheiset välit kumpaankin.
Boleynit eivät olleet ylhäisintä aatelia, ja heillä oli ollut vaikutusvaltaa vasta neljän sukupolven ajan. Anne Boleynin isä oli avioitunut vaikutusvaltaiseen Howardin sukuun. Anna Boleyn oli kuitenkin aristokraattista syntyperää: hänen esi-isiinsä kuului muun muassa Lontoon pormestari, herttua, jaarli, kaksi ylhäissyntyistä naista sekä ritari. Anna Boleyn oli ehdottomasti ylhäissyntyisempi kuin kaksi muuta Henrik VIII:n vaimoa, Jane Seymour ja Catherine Parr. Hän oli myös Henrikin viidennen vaimon, lady Catherine Howardin serkku.
Anna Boleynin isä sir Thomas Boleyn oli arvostettu diplomaatti ja lahjakas kielissä. Hän oli sekä Henrik VII:n että Henrik VIII:n suosikki: jälkimmäinen lähetti hänet useisiin diplomaattisiin tehtäviin Eurooppaan, missä hänen ammattitaitonsa ja viehätysvoimansa toivat hänelle monia ihailijoita, kuten arkkiherttuatar Margaret Itävaltalainen, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Maksimilian I:n tytär. Margaret hallitsi tuolloin Espanjan Alankomaita isänsä puolesta ja huolehti veljenpojastaan ja kolmesta veljentyttärestään. Thomas Boleyn teki Margaretiin niin suuren vaikutuksen, että tämä tarjosi Boleynin nuorimmalle tyttärelle Annelle paikkaa hovissaan. Tavallisesti tytön oli oltava kaksitoistavuotias saadakseen sellaisen kunnianosoituksen, mutta Anne saattoi olla hieman nuorempi, sillä Margareta viittasi häneen usein sanoin ”la Petite Boleyn”. Nimitystä käytetään kuitenkin usein todisteena siitä, että Anne oli syntynyt vuonna 1501 eikä vuonna 1507. Hän teki Alankomaissa hyvän vaikutuksen hyvillä käytöstavoillaan ja päättäväisyydellään tehdä kovasti töitä koulutuksensa hyväksi. Hänen uskotaan olleen Alankomaissa keväästä 1513 syksyyn 1514 saakka.
Aikalaiset eivät pitäneet Anna Boleynia suurena kaunottarena. Hän oli liian laiha ja hänen hipiänsä liian tumma sen ajan kauneusihanteiden mukaan. Monet miehet kuitenkin kommentoivat hänen upeita tummia silmiään ja kaunista tummaa tukkaansa. Kaikkein kuuluisin häneen ihastuneista miehistä oli tietenkin kuningas Henrik VIII. Useimmat aikalaismaalarit maalasivat Annelle vaaleat hiukset, koska halusivat imarrella mallinsa kauneutta. Anne Boleyn täydensi ulkonäköään myös muodin tajullaan: hän inspiroi monia uusia tyylejä ja oli todennäköisesti suurin tyyliesikuva omana aikanaan. Eräs italialainen, joka tapasi Anne Boleynin vuonna 1532, kirjoitti, että tämä ”ei ollut yksi maailman kauneimmista naisista”, mutta toiset pitivät häntä ”melko kauniina” ja ”nuorena ja viehättävän näköisenä”. Hänen eloisuuttaan pidettiin myös hurmaavana. William Forrest, joka kirjoitti aikalaisrunon Katariina Aragonialaisesta, kehui Annen ”erinomaista” kykyä tanssia ja kirjoitti: ”Siinä vasta oli nuori nainen, joka osasi kulkea kevein askelin.”
Anne Boleynin persoona oli monimutkainen ja ristiriitainen. Kuvauksia ovat suuresti vääristäneet ne, jotka vastustivat hänen kiistanalaista avioliittoaan ja radikaalia uskonnäkemystään. Hän oli harras kristitty renessanssin humanismin perinteiden hengessä (protestantiksi kutsuminen olisi liian vahvasti sanottu). Hän oli myös antelias hyväntekijä ja vastoin suosittua tarinaa erittäin tunteikas. Nuorena hän oli ”suloinen ja iloinen” ja nautti uhkapeleistä, viinistä ja juoruista. Hän oli myös rohkea ja karismaattinen. Hänen henkilökohtaiset tunnuslauseensa vaihtelivat hänen ja Henrik VIII:n suhteen aikana iloluontoisen itsepäisestä tunnuslauseesta ”Niin käyköön, nuriskoon kuka haluaa” aina kruunajaistunnuslauseeseen ”Kaikkein onnellisin” (). Ranskan suurlähettiläs Giles de la Pommeraye ylisti Anne Boleynin mahtavaa älyä ja vaikutusvaltaa Englannin ulkopolitiikassa. Anne saattoi kuitenkin olla myös hillitön, neuroottinen ja pahansisuinen.
Alankomaiden jälkeen hän vietti joitakin vuosia Ranskassa. Alun perin hän siirtyi Ranskaan Henrik VIII:n sisaren ja Ranskan uuden kuningattaren Maria Tudorin hovineidoksi, mutta kun tämä palasi Englantiin iäkkään miehensä kuoltua, Anna Boleyn jäi Ranskan hoviin. Hänestä tuli uuden kuningattaren Clauden suosima hovineito, ja hän toimi myös tulkkina, kun englantilaisia vieraita saapui tapaamaan kuningatarta. Kuningattaren taloudessa oleskellessaan hän oppi puhumaan ranskaa ja tutustui perusteellisesti Ranskan kulttuuriin ja etikettiin. Hän kiinnostui myös muodista ja uskontofilosofiasta, joka vaati kirkkoa uudistumaan. Hänen eurooppalainen koulutuksensa päättyi talvella 1521, kun hänen isänsä käski hänen palata Englantiin. Hän purjehti Englantiin Calais’n kaupungista tammikuussa 1522.
Kuninkaallinen rakkaustarina pienoiskuva|pysty|Hans Holbein, Henrik VIII. Henrik pommitti Anne Boleynia kymmenillä rakkauskirjeillä. Englantiin paluunsa jälkeen Anne Boleynista tuli Henrik VIII:n espanjalaisen vaimon, kuningatar Katariina Aragonialaisen hovineito. Kuningattaren synnyttämät pojat olivat kaikki kuolleet pieninä ja ainoastaan tytär Mary eli aikuiseksi asti. Katariina oli suosittu kansan keskuudessa, vaikka hän ei ollut enää vähään aikaan ollut aktiivisesti mukana politiikassa tai hovielämässä. pienoiskuva|pysty|Sisar Mary Boleyn
Anne Boleyn esiintyi ensi kertaa hovissa naamiaistanssiaisissa maaliskuussa 1522 esittäessään taidokkaan tanssin yhdessä kuninkaan sisaren Mary Tudorin ja oman sisarensa, kuninkaan rakastajattaren Mary Boleynin kanssa. Anne Boleyn esitti kärsivällisyyttä, mikä oli ironista ajatellen hänen sitkeyttään kuninkaan avioerohankkeen aikana. Anne Boleyn tunnettiin hovin muodikkaimpana ja ansioituneimpana naisena, ja häneen viitattiin sanoin ”muodin kuvastin”. Weir, s. 151.
Tuolloin vuoden 1522 tienoilla häntä haikaili Northumberlandin jaarlin poika Henry Percy. Heidän suhteensa todellisesta luonteesta ei ole selvyyttä, mutta todettakoon, että heidän kihlautumistaan olisi ollut mahdoton purkaa, jos suhde olisi pantu täytäntöön, ja Anne oli nähnyt liian monen maineen menneen pilalle, jotta olisi uskaltanut vaarantaa omaansa.
Romanssi päättyi vuonna 1523, kun lordi Henryn isä kieltäytyi antamasta siunaustaan avioliitolle kuultuaan siitä kardinaali Wolseylta. Joidenkin mukaan suhde lopetettiin salaa siksi, että Henrik VIII halusi Annen itse. Asian todenperäisyydestä on mahdotonta sanoa mitään, sillä historioitsijat ovat asiasta eri mieltä. Weir esimerkiksi uskoo sen pitävän paikkansa. Weir, s. 157. Anne Boleyn lähetettiin joksikin aikaa pois hovista Heverin linnaan Kentiin. Hän vietti Heverissä kesän, ennen kuin palasi hoviin ja keräsi ympärilleen joukon naisystäviä ja miesihailijoita, joihin hän kuitenkin suhtautui viileästi. Hänen serkkunsa, runoilija Thomas Wyatt moitti häntä saavuttamattomaksi ja temperamenttiseksi näennäisestä kainoudesta ja vaiteliaisuudesta huolimatta. Henrik VIII rakastui Anne Boleyniin vuonna 1525 ja alkoi tavoitella tätä.
Annen sisar Mary Boleyn oli aiemmin vuosina 1519–1521 ollut kuninkaan rakastajatar. Suhde päättyi, kun Mary naitettiin hovimies William Careylle. Huhuttiin, että Maryn kaksi lasta olisivat olleet Henrikin, vaikka lapset syntyivät ilmeisesti suhteen virallisesti päätyttyä. Mitään todisteita ei ole myöhemmästä huhusta, jonka mukaan Anne Boleynin äitikin olisi ollut Henrik VIII:n rakastajatar. Vaikuttaa siltä, että skandaalinkäryiset syytteet saivat alkunsa siitä, että Elizabeth Boleynin nimi sotkettiin kuninkaan varhaiseen rakastajattareen Elizabeth Blountiin. Henrikin suhde Mary Boleyniin oli päättynyt jo jonkin aikaa ennen kuin hän ryhtyi suhteeseen Anne Boleynin kanssa. Anne Boleyn oli palannut Englantiin vuonna 1521, mutta suunniteltu avioliitto irlantilaisen serkun kanssa jäi solmimatta, ja kardinaali Thomas Wolsey lopetti hänen ja Percyn romanssin. 1520-luvun puoliväliin saakka hänestä ei vielä juuri ollut kuultu.
Henrik VIII pommitti Annea kymmenillä rakkauskirjeillä. Usein ajatellaan, että Henrikin ihastus Anneen sai hänet etsimään keinoa mitätöidä ensimmäinen avioliittonsa. On kuitenkin todisteita siitä, että Henrik on voinut yhtä hyvin päättää lakkauttaa avioliittonsa Katariina Aragonialaisen kanssa vain siitä syystä, ettei tämä ollut synnyttänyt hänelle poikaa. Henrik uskoi poikaperillisen olevan välttämätön, jotta Tudorin hallitsijasuku ei sammuisi. Tudorit olivat nousseet valtaan vasta hänen isänsä Henrik VII:n myötä tämän voitettua Bosworthin taistelun vuonna 1485.
Vuonna 1527 Henrik VIII käynnisti salaiset järjestelyt saadakseen mitätöityä avioliiton vaimonsa, ikääntyvän Katariina Aragonialaisen kanssa. Henrik VIII:n perimmäisenä tavoitteena oli saada laillinen miespuolinen kruununperijä. Aluksi Anne Boleyn pidettiin taka-alalla, mutta vuonna 1528 oli jo yleisessä tiedossa, että Henrik aikoi mennä hänen kanssaan naimisiin. Anne Boleyn pitäytyi erossa politiikasta ja oli ystävällisissä väleissä kardinaali Thomas Wolseyn kanssa siitä huolimatta, että hänen isänsä ei voinut sietää kardinaalia. Hovissa Anne Boleyn riemuitsi uudesta elämäntyylistään: Henrik maksoi kaiken ja lahjoitti hänelle upeita pukuja ja koruja.
Anne Boleyn ei aikonut maata Henrikin kanssa ennen avioliittoaan, sillä esiaviollinen seksi saattaisi johtaa siihen, että suhteesta mahdollisesti syntyvät lapset olisivat aviottomia. Hän sai kuitenkin jo ennen avioliittoa oman talouden ja useita hovinaisia, mikä kertoi siitä, että hänestä tulisi seuraava kuningatar.
Poliittinen vaikutusvalta