Timaios Tauromenionlainen (, ; n. 352/350–256 eaa.) oli antiikin kreikkalainen historioitsija, joka oli kotoisin Sisilian Tauromenionista. Hän kirjoitti Sisilian historiasta, ja hänet tunnetaan erityisesti siitä, että hän alkoi ensimmäisenä käyttää olympiadeja historiallisten tapahtumien ajoittamiseen.

Elämä

Timaios oli Andromakhoksen poika. Andromakhos oli koonnut vuonna 358 eaa. entiset Naksoksen kaupungin asukkaat, jotka olivat hajaantuneet sen jälkeen kun Dionysios tuhosi kaupungin vuonna 403 eaa., ja asuttanut nämä Tauromenioniin. Tämän jälkeen hän toimi kaupungin tyrannina.Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 16.7, vrt. 14.59. Andromakhos otti Timoleonin vastaan Tauromenionissa, kun tämä tuli Sisiliaan vuonna 345/344 eaa., tukien tämän sotatoimia saarella, ja oli siksi saaren ainoa tyranni, jonka Timoleon salli pitää asemansa.Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Timoleon 10; Marcellinus: Thukydideen elämä 42.

Timaioksen itsensä tarkkaa synnyin- tai kuolinaikaa ei tunneta, mutta se voidaan arvioida suhteellisen tarkasti. Hänen historiateoksensa ulottuivat vuoteen 264 eaa. saakka.Polybios: Historiai 1.5. Lukianos taas sanoo hänen eläneen 96-vuotiaaksi.Lukianos: Pitkäikäiset (Macrobii) 22. Koska Timaioksen isä ei ole voinut olla enää kovin nuori vuosien 358 ja 344 eaa. välillä, jolloin hän toimi Tauromenionin tyrannina, Timaioksen syntymä voidaan ehkä ajoittaa noin vuoteen 352–350 eaa. ja hänen kuolemansa noin vuoteen 256 eaa.

Agathokles ajoi Timaioksen pois Sisiliasta, jonka jälkeen hän siirtyi Ateenaan. Siellä hän oli elänyt 50 vuotta siinä vaiheessa, kun kirjoitti historiateoksensa 34. kirjan.Diodoros Sisilialainen: Katkelmat Historian kirjaston kirjasta 21 (Exc. ex libr. xxi), s. 560, ed. Wess.; Polybios: Historiai, Vatikaanin katkelmat (Polybii Historiarum Excerpta Vaticana), s. 389, 393; Plutarkhos: Maanpaosta (De exilio) 605c. Vuodesta, jolloin Agathokles karkotti hänet, ei ole tietoa, mutta tämä ajoitetaan noin vuoteen 315–310 eaa. Mahdollisesti se tapahtui samoihin aikoihin kun Agathokles lähti sotaretkelle Afrikkaan, sillä hänen kerrotaan tuolloin pelänneen kansan kapinoivan hänen poissaollessaan, ja siksi hän joko surmautti tai ajoi maanpakoon kaikki epäluotettaviksi arvioimansa henkilöt.Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 20.4. Ateenassa Timaioksen opettajana toimi Filiskos Miletoslainen, Isokrateen oppilas. Muutoin hänen elämästään ei tiedetä mitään. On mahdollista, että hän palasi Sisiliaan Hieron II:n aikana.

Teokset

Timaios kirjoitti historiateoksia, jotka tekivät hänestä läntisen kreikkalaisen maailman luetuimman historioitsijan. Hänen teoksensa olivat:

Sisilian historia (, myös , tai ) – ainakin 38 kirjaa käsittänyt teos erityisesti Sisilian historiasta.Baron 2013, s. 28–38. Pyrrhoksesta () – edellä mainitun teoksen eräänlainen jatko-osa, joka käsitti Pyrrhoksen ajan. Suda viittaa siihen vain nimityksellä ”erillinen esitys” ().Baron 2013, s. 38–42. Olympian kisojen voittajat () – synkroninen luettelo Olympian kisojen voittajista, Spartan kuninkaista ja eforeista, Ateenan arkonteista sekä Heran papittarista Argoksessa.Baron 2013, s. 23–28.

Teokset eivät ole säilyneet nykyaikaan. Sisilian historiassa Timaios kertoo saaren historiasta myyttisistä ajoista aina Agathokleen kuolemaan vuonna 289/288 eaa. saakka. Sen jatkoksi Timaios kirjoitti erillisen teoksen Pyrrhoksesta,Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman historia (Rhōmaikē arkhaiologia) 1.6; Cicero: Kirjeet ystäville (Epistulae ad Familiares) 5.12. joka käsitteli Pyrrhoksen sotia Etelä-Italiassa ja Sisiliassa sekä tapahtumia sen jälkeen, ja ulottui vuoteen 264/263 eaa. saakka. Teos voitaisiin hyvin lukea yhdeksi historiateokseksi Sisilian historian kanssa. Polybios aloittaa oman historiateoksensa Historiai samasta vuodesta 264/263 eaa., johon Timaios päätti.

Polybios hyökkää omassa teoksessaan usein Timaiosta ja tämän historiateosten arvoa vastaan. Hän katsoo, että Timaiokselta puuttui ensimmäinen historioitsijalta vaadittu ominaisuus, sillä hänellä ei ollut käytännön tietoja sodasta tai politiikasta, eikä hän pyrkinyt koskaan saamaan matkustelemalla ensikäden tietoja niistä paikoista ja maista, joita hän kuvaa. Sen sijaan hän asui samassa paikassa 50 vuotta, ja sai kaiken tietonsa kirjoista. Polybios huomauttaa myös, että Timaioksella oli niin vähän havaintokykyä ja niin heikko arvostelukyky, ettei hän osannut kuvata oikein edes itse näkemiään tapahtumia tai paikkoja, ja että hän vieläpä oli niin taikauskoinen, että hänen teoksensa on täynnä vanhoja perinnäistapoja ja tunnettuja satuja, siinä missä paljon tärkeämpiä asioita oli jätetty pois.Polybios: Historiai 12, sekä teoksen katkelmat (Fragmenta Vaticana).

Timaioksen maantiedettä ja luonnonhistoriaa koskevissa tiedoissa onkin selvästi suuria puutteita, ja Polybios mainitsee usein hänen tekemiään virheitä näillä aloilla.Esim. Polybios: Historiai 2.16, 12.3, 12.5. Hän esittää Timaiosta vastaan kuitenkin vielä vakavampiakin syytteitä. Hän nimittäin sanoo Timaioksen joskus valehtelevan tarkoituksella herjatessaan tunnettuja henkilöitä, kuten Homeros, Aristoteles ja Theofrastos, sekä hyökätessään henkilökohtaisia vihollisiaan, kuten Agathoklesta, vastaan. Samat syytökset toistuvat Diodoros Sisilialaisella ja muilla antiikin aikaisilla kirjailijoilla. Näiltä Timaios sai niin huonon maineen, että hänelle annettiin kutsumanimi Epitimaios (), ”Herjaaja”.Athenaios: Deipnosofistai 6.272b; vrt. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 5.1, 13.90, Katkelmat Historian kirjaston kirjasta 21 (Exc. ex libr. xxi), s. 561, ed. Wess.; Strabon: Geografika XIV s. 640. Polybios hylkää myös Timaioksen historiateokseensa eri henkilöiden suuhun sepittämät puheet, pitäen niitä epäsopivina kyseisille henkilöille ja kyseisiin aikoihin, sekä liian skolastisina ja monisanaisina.

Monet Polybioksen esittämät syytökset perustuvat selvasti tosiseikkoihin, mutta muiden kirjailijoiden sanoman sekä Timaioksen teoksesta säilyneiden katkelmien perusteella Polybios vaikuttaa liioitelleen Timaioksen vikoja, ja jättäneen huomiotta hänen vahvuutensa. Jotkut asiat, joita Polybios pitää hänen suurina puutteinaan, voidaan yhtä hyvin nähdä hänen parhaina puolinaan. Polybios, joka oli taipuvainen rationalisoimaan asiat, hyväksyi Eforoksen ja Theopompoksen tavan käsitellä myyttejä ja riisua ne kaikista ihmeistä, jotta ne saatiin osaksi oikeaa historiaa; mutta Timaioksen ansio, josta Polybios häntä moittii, oli se, että hän pyrki esittämään myytit kaikkein yksinkertaisimmassa ja alkuperäisimmässä muodossaan. Jos Sisilian historian alkuosa olisi säilynyt, se voisi hyvinkin olla hyödyllisempi monien asioiden tuntemisen kannalta kuin Eforoksen ja Theopompoksen historiateokset.

Timaios kokosi historiateoksensa aineiston huolella, minkä Polybioskin joutuu myöntämään.Polybios: Historiai, Vatikaanin katkelmat (Polybii Historiarum Excerpta Vaticana) s. 402, init. Hän kiinnitti myös paljon huomiota kronologiaan, ja oli ensimmäinen kirjailija, joka otti käyttöön tavan ajoittaa tapahtumia olympiadeittain, minkä omaksuivat myös lähes kaikki myöhemmät kreikkalaiset historiankirjoittajat.Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 5.1. Tämän vuoksi Timaios koosti eräänlaisena esityönä historiateokselleen luettelon Olympian kisojen voittajista, Olympian kisojen voittajat.

Suda laittaa Sisilian historian ja Olympian kisojen voittajien luettelon lisäksi Timaioksen nimiin myös kaksi muuta teosta, joita mikään muu lähde ei mainitse. Nämä ovat kolme kirjaa käsittänyt Syyriasta ja sen kaupungeista ja kuninkaista () sekä 68 kirjaa käsittänyt Retoristen argumenttien kokoelma (). Näistä ainakaan viimeksi mainittu ei kuitenkaan ole hänen teoksensa, vaan todennäköisemmin Timaios Sofistin kirjoittama.

Timaioksella oli suuri vaikutus myöhempään kreikkalaiseen historiankirjoitukseen. Hänen historiateoksiaan käyttivät Polybioksen ja Diodoroksen lisäksi myös muun muassa Kallimakhos, Lykofron, Eratosthenes, Agatharkhides, Poseidonios, Dionysios Halikarnassoslainen, Strabon, Plutarkhos, Diogenes Laertios, Athenaios ja Stefanos Byzantionlainen sekä Suda. Roomalaisista hänen teoksensa tunsivat muun muassa Fabius Pictor, Cato, Cicero, Cornelius Nepos, Varro, Aulus Gellius, Plinius vanhempi ja Tertullianus.

Lähteet

Kirjallisuutta

Luokka:Antiikin kreikkalaiset historioitsijat