Vilhelm Valdemar Silius (5. syyskuuta 1887 Helsingin pitäjä – 14. helmikuuta 1970Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 24.2.1970, s. 2. Helsinki) oli suomalainen yleisurheilija ja ammattiyhdistysjohtaja. 1920-luvulla hän oli Jussi Laihon ohella TUL:n parhaita heittäjiä.
Elämä ja ura Silius edusti Helsingin Kisa-Veikkoja, josta hän sisällissodan jälkeen vuonna 1919 siirtyi Helsingin Kullervoon. Vuosina 1919–1929 Silius saavutti moukarin- ja painonheitossa 11 TUL:n mestaruutta. Vuonna 1925 hän sijoittui Frankfurtin työläisolympialaisten moukarinheitossa toiseksi ja painonheitossa kolmanneksi. Silius teki moukariennätyksensä 45,30 vuonna 1930 ollessaan 43-vuotias ja jatkoi kilpailemista lähes 50-vuotiaaksi saakka. 1920-luvulla hän kuului myös TUL:n johtoelimiin. Vuonna 1949 Siliukselle myönnettiin Suomen urheilun ansiomitali sekä TUL:n ansiomerkki.
Ennen sisällissotaa Silius työskenteli VR:n Pasilan konepajalla ja asemamiehenä. Sodan käynnistyttyä Silius liittyi Helsingin punakaartiin, jossa hän toimi rautatiekomppanian kirjurina sekä asemakomissaarin apulaisena. Elokuussa 1918 Silius sai valtiopetoksesta viiden vuoden kuritushuonerangaistuksen, josta hänet armahdettiin 1919. Vuodesta 1920 lähtien Silius työskenteli esimiehenä OTK:n keskusvarastolla ja hän vaikutti myös ammattiyhdistysliikkeessä. Vuonna 1931 sosialidemokraatteihin lukeutunut Silius valittiin Suomen Liiketyöntekijäin Liiton varapuheenjohtajaksi.
Siliuksen tyttärenpoika oli kokoomuspoliitikko ja kilpauimari Kai Hagelberg.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset moukarinheittäjät Luokka:Suomalaiset ammattiyhdistysjohtajat Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen jäsenet Luokka:Suomen sisällissodan punaiset Luokka:Vuonna 1887 syntyneet Luokka:Vuonna 1970 kuolleet