Himalajankuusi (Picea smithiana) on läntisen Himalajan alueelta Koillis-Afganistanin, Pohjois-Pakistanin, Intian ja Nepalin alueilta kotoisin oleva puu. Se kasvaa 2 400 – 3 600 metrin korkeudella merenpinnasta vuoristojen jyrkillä rinteillä.
Levinneisyys ja elinympäristö Himalajankuusi kasvaa jyrkillä vuoristorinteillä Himalajan vuoriston alueella. Se suosii kasvualustana hiekka- ja savimaata. Himalajankuusi elää kosteassa monsuuni-ilmastossa, jossa se kokee keskimäärin 1 000 – 2 500 millimetrin vuotuisen sademäärän. Se on sopeutunut elämään −20°C – 30°C lämpötilassa.
Kuvaus Himalajankuusi on suuri ainavihanta puu, joka kasvaa 30–45 m korkeaksi ja jonka rungon halkaisija on noin 1–2 m. Sillä on kartiomainen latvusto, jossa on tasaiset, yleensä riippuvat oksat.
Versot ovat vaalean kellanruskeita ja karvattomia. Lehdet ovat neulamaisia, 3–5 cm pitkiä, puolivihreitä, ja niissä on huomaamattomia suuviivoja. Himalajankuusen neulaset ovat kuusien pisimmät. Kävyt ovat leveitä ja kartiomaisia, 9–16 cm pitkiä ja 3 cm leveitä, nuorena vihreitä, kypsyessään kellanruskeat ja avautuvat 5–6 cm leveiksi 5–7 kuukautta pölytyksen jälkeen. Emilehdet ovat jäykkiä ja pyöreäreunaisia.
Käyttö Himalajankuusi on tärkeä talouspuu ja se on erinomaista rakennusmateriaalia. Sitä käytetään sisätilojen lattioiden ja kattojen rakennusmateriaalina. Sitä on käytetty käsiteltynä myös ratapölkkyjen materiaalina. Suhteellisen keveytensä vuoksi himalajankuusta on käytetty myös lentokoneiden rakentamiseen. Pienempiä yksilöitä käytetään selluteollisuuden tarpeisiin.
Lajin pitkät neulaset ja roikkuvat oksat tekevät siitä suositun koristepuun, ja se onkin yleinen eurooppalaisissa puutarhoissa.
Lähteet
Luokka:Kuuset