Uusprotestantismi on neologian vaikutuspiirissä syntynyt kristinuskon tulkinnan perinne, jonka mukaan moderni ajattelu määräsi teologian lähtökohdat ja vaikutti sen sisältöön. Muodollisesti kirkot säilyivät luterilaisina tai reformoituina, mutta reformaation perinteestä jäi jäljelle ainoastaan se, mikä näytti sopivan moderniin maailmaan.Arffman 2004, s. 189–190
Uusprotestanttisella teologialla tarkoitetaan noin vuosina 1870–1920 vallalla ollutta modernin teologian suuntausta, jolla on juurensa erityisesti saksalaisessa protestanttisessa teologiassa. Suuntauksen keskeisiä teologeja olivat mm. Albrecht Ritschl ja Adolf von Harnack.
Oppi ja teologia Uusprotestantismin kannattajat eivät vaatineet kirkkojen tunnustusten muuttamista, mutta heidän mielestä niitä ei voinut pitää pappeja henkilökohtaisesti sitovina. Uusprotestanttisessa teologiassa klassinen oppi Jumalan olemuksesta ja määritelmistä tuomittiin perusteitaan myöten virheelliseksi. Myös kolminaisuusoppi joutui kritiikin kohteeksi. Uusprotestantismi pitää kolminaisuusopin mukaista teologiaa ongelmallisena.Tavast 2006, s. 13–14
Karl Barthin dialektisen teologian myötä uusprotestantismi ja kolminaisuusopin kritiikki menettivät hallitsevan asemansa.
Katso myös Valistus Neologia Liberaaliteologia
Lähteet
Viitteet
Luokka:Teologian historia Luokka:Protestanttinen teologia