Sukupuolidysforia tarkoittaa sukupuoliristiriidasta (engl. gender incongruence) johtuvaa kliinisesti merkittävää dysforiaa eli psyykkistä kärsimystä tai pahoinvointia. Sukupuoliristiriidalla tarkoitetaan kokemusta siitä, että henkilön sukupuoli ei vastaa hänelle syntymässä määriteltyä sukupuolta.
Oireet, ilmenemismuodot ja ominaispiirteet
Kun ihmisen sukupuoli-identiteetti ei vastaa hänen syntymässä määritettyä sukupuoltaan tai muiden ihmisten itsessä näkemää sukupuolta, hän kokee sukupuoliristiriitaa. Tästä voi seurata sukupuolidysforia, jolloin ihminen alkaa voida pahoin ja ahdistua.
Sukupuoliristiriita ei aina johda dysforian kokemiseen. Sukupuolidysforia voi olla lievää, mutta se voi myös aiheuttaa voimakasta ahdistuneisuutta, heikentää toimintakykyä ja hankaloittaa arkea.
Sukupuolidysforia voi sisältää seuraavat viisi ominaispiirrettä: epämukavuuden tunne ja kokemus siitä, että yhteiskunnan mieheksi tai naiseksi määrittelemä sukupuolirooli ei tunnu omalta tai sopivalta tyytymättömyys omiin sukupuolisiin kehonpiirteisiin voimakas keskittyminen sukupuoliominaisuuksien muuttamiseen tai toisen sukupuolen ominaisuuksien saavuttamiseen ristiinpukeutuminen halu vaihtaa sukupuolta.
Kehodysforia
Kehodysforialla tarkoitetaan ahdistuksen, inhon ja vierauden tunnetta omia kehon sukupuolitettuja piirteitä kohtaan. Kehodysforiasta kärsivä voi kokea murrosiän aiheuttamat kehon muutokset vääränlaisiksi ja pyrkiä peittämään kehossaan tapahtuvia muutoksia esimerkiksi sitomalla rintansa. Sukupuolityyppiset ominaisuudet kuten lantion muoto tai puheääni voivat tuntua omaan kehoon ja identiteettiin sopimattomilta ja vääriltä.
Transsukupuolisilla voi olla krooninen sukupuolidysforia, jossa ihminen ei koe biologista sukupuoltaan omakseen. Jotkut transsukupuoliset pyrkivät poistamaan itsestään fyysisen sukupuolensa merkit ja korvaamaan ne kokemansa sukupuolen merkeillä. Tämän voi tehdä hormonihoidolla tai sukupuolenkorjausleikkauksella. Kokemus seksuaalisesta traumasta tai pahoinpitelystä voi myös lisätä omien genitaalialueiden tai rintojen kokemista vieraiksi ja ahdistaviksi.
Sosiaalinen dysforia
Sosiaalista dysforiaa voivat aiheuttaa muun muassa muiden ihmisten fyysisten ominaisuuksien perusteella itseen liitetyt sukupuolirooliodotukset ja sukupuolittunut puhe. Monet transsukupuoliset vetäytyvätkin dysforian vuoksi sosiaalisista tilanteista ja ihmissuhteiden solmimisesta voi tulla hankalaa.
Muut ilmenemismuodot
Lapsuuden tai nuoruuden sukupuoli-identiteettiongelmiin kuuluu yleensä sopeutumattomuus tavanomaisiin sukupuolirooleihin. Tällöin lapsen tai nuoren leikit ja luonteenpiirteet vastaavat vastakkaiseen sukupuoleen yhdistettyjä. Hän saattaa myös ilmaista halunsa olla vastakkaista sukupuolta, vaikka ei sanokaan uskovansa olevan sitä. Tyttömäisistä pojista kasvaa usein homoseksuaaleja. Jotkut heistä pukeutuvat naisten vaatteisiin. Transvestiittiset fetisistit ristiinpukeutuvat seksuaalisen kiihotuksen vuoksi. Kaikilla ristiinpukeutujilla ei kuitenkaan ole sukupuolidysforiaa.
Myös joillakin intersukupuolisilla on sukupuolidysforia, mutta useimmat heistä ovat tyytyväisiä siinä sukupuoliroolissa, johon heidät on kasvatettu.
Aiheuttajat
Sukupuolidysforian arvellaan aiheutuvan biokemiallisten tai fysiologisten tekijöiden sekä kriittisten kausien ja sosiaalisten kokemusten yhteisvaikutuksesta. Sukupuolidysforian riskiä voi kasvattaa tiettyjen hormonien ja sukupuolityypillisten geenien vaikutus kohdussa sikiönkehityksen kriittisinä aikoina.
Ikäkaudella noin 18 kuukauden iästä viiden tai kuuden vuoden ikään lapsi oppii samastumaan vain yhden sukupuolen edustajiin ja erottamaan toisen sukupuolen itselleen vastakkaiseksi sukupuoleksi. Näin hänelle määrittyy sukupuoli-identiteetti. Joskus lapsi kuitenkin oppii kummankin sukupuolen mentaalimallin erottelematta niitä omaksi identiteetikseen ja vastakkaiseksi sukupuoleksi, vaan kummankin sukupuolen ominaisuudet pätevät jollain tavoin itseen. Tämä voi johtaa hämmennykseen ja sellaiseen sukupuolidysforiaan, joka voi aikuisena kehittyä transsukupuolisuudeksi.
Muut kuin transsukupuolisuuden tyyppiset sukupuolidysforiat ovat osittaisempia tai episodisempia ilmentymismuodoissaan, ja ne saattavat kehittyä vasta myöhemmällä iällä. Syynä voi olla esimerkiksi jokin traumaattinen seksikokemus, epätasapainoinen murrosiän aikainen kehitys, tai sukupuolisesti hämmentävät ajatukset.
Vuoden 1991 yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan sukupuolidysforikon perhe vaikuttaa oleellisesti sukupuolidysforian kehitykseen. Biopsykokehityksen osalta poikien sukupuolidysforian on teorisoitu aiheutuvan muun muassa traumasta, temperamentista ja vanhempien mielenterveysongelmista, koska miespuolisten sukupuolidysforikkojen äideillä on hyvin usein esimerkiksi epävakaa persoonallisuushäiriö. Sukupuolidysforikkopoikien ja heidän äitiensä vuorovaikutussymbiooseissa oli eroja normaaleihin poikiin nähden; äideillä on löydetty olevan muun muassa enemmän lapsen tunkeilevaa hallintaa ja muiden suhteiden paheksuntaa kuin normaalien poikien äideillä. Poikien vanhempien affektiin vaikuttavat psykiatriset häiriöt (mm. masennus) vaikuttavat olevan suurimpia riskitekijöitä sille, että pojille kehittyy sukupuolidysforia. Tämän oletetaan johtuvan sekä genetiikasta että kasvatuksesta.S. Marantz, S. Coates, "Mothers of boys with gender identity disorder: a comparison of matched controls," Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry, March 1991; 30(2):310-315, doi:10.1097/00004583-199103000-00022. PMID: 2016237. (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/2016237/)
Seuraukset
Hoitamattoman sukupuoliristiriidan väitetään voivan johtaa masennukseen, ahdistuneisuuteen ja aiheuttavan esimerkiksi epätoivon tai riittämättömyyden tunnetta. Itsemurhariskin on väitetty kohonneen merkittävästi: esimerkiksi Yhdysvalloissa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 41 prosenttia transsukupuolisista on yrittänyt itsemurhaa. Toisaalta sukupuolidysforian komorbiditeetti sekä masennuksen että ahdistuksen kanssa on erittäin merkittävää, ja sekä masennus että ahdistus nostavat itsemurhariskiä. Gotlib, Ian H., and Hammen, Constance L., eds. (2009). Handbook of Depression, First Edition. (https://students.aiu.edu/submissions/profiles/resources/onlineBook/h4u2n3_Handbook_of_Depression.pdf)Nepon, Josh, Belik, Shay-Lee, Bolton, James, and Sareen, Jitender (2010). "The Relationship Between Anxiety Disorders and Suicide Attempts: Findings from the National Epidemiologic Survey on Alcohol and Related Conditions." Depress Anxiety, 27(9):791–798. doi: 10.1002/da.20674. Available in PMC: (https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2940247/).
Itsemurhariski oli erityisen suuri etenkin seksuaalista väkivaltaa kokeneilla, seksityötä tehneillä, opettajien kiusaamiksi joutuneilla, fyysistä väkivaltaa kokeneilla sekä niillä, jotka olivat menettäneet työpaikkansa transsukupuolisuutensa vuoksi. Vastanneista 55 % eli vakituisesti identiteettinsä mukaisessa sukupuolessa, 27 % suunnitteli sitä ja 18 % ei halunnut elää vakituisesti identiteettinsä mukaisessa sukupuolessa. Vastanneista yli puolet oli 25–44-vuotiaita ja kolmannes oli saanut kirurgista hoitoa. Vaikka enemmistö tutkimuksista viittaa sukupuolenkorjaushoitojen vähentävän itsetuhoisuutta, tutkimusnäyttö kärsii metodologisista puutteista, ja aihetta on ylipäätään tutkittu tieteellisesti melko vähän. Korjaushoitojen vaikutuksia on vaikea tutkia luotettavasti, sillä satunnaisesti muodostettujen verrokkiryhmien käyttö olisi tieteen etiikan vastaista. Myös sukupuoltaan korjanneiden henkilöiden itsemurhariski on huomattavasti valtaväestöä korkeampi, ja esimerkiksi Ruotsissa sukupuolenkorjausleikkauksen läpikäyneiden henkilöiden itsemurhakuolleisuus on lähes 20 kertaa tavanomaista suurempaa. Suurin itsemurhariski on alle 18-vuotiailla. Omilta vanhemmilta saatu henkinen tuki vähentää todella paljon transnuorten itsemurhariskiä.Impacts of Strong Parental Support for Trans Youth. A report prepared for Children’s Aid Society of Toronto and Delisle Youth Services. Trans Pulse 2012. https://transpulseproject.ca/wp-content/uploads/2012/10/Impacts-of-Strong-Parental-Support-for-Trans-Youth-vFINAL.pdf
Epidemiologia
Komorbiditeetti
Sukupuoliahdistuksesta kärsivillä nuorilla esiintyy runsaasti masennus- ja ahdistusoireita sekä syömishäiriöitä, itsensä vahingoittamista ja autismia.
Vuosina 2016–2018 Ruotsissa sukupuolidysforiasta kärsivien 13–17-vuotiaiden biologisten naispotilaiden komorbidisuus ahdistuneisuuden kanssa oli 32 % ja masennuksen kanssa 29 %.Olivia Wigzell, "Utvecklingen av diagnosen könsdysfori: Förekomst, samtidiga psykiatriska diagnoser och dödlighet i suicid," Socialstyrelsen, 2020. (https://www.socialstyrelsen.se/globalassets/sharepoint-dokument/artikelkatalog/ovrigt/2020-2-6600.pdf) Vastaavat prosentit 13–17-vuotiailla biologisilla miespotilailla olivat ahdistuneisuudelle 21 % ja masennukselle 14 %.
Vuoden 1985 amerikkalainen tutkimuksen mukaan sukupuolidysforian komorbiditeetti eroahdistushäiriön kanssa oli 60 %. Vuoden 1991 vertailututkimuksessa sukupuolidysforialla diagnosoitujen biologisten miespotilaiden äideistä 25 % täytti epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosin kriteerit ja 46 % masennuksen diagnostiset kriteerit. Vain 6 %:iin normaalien poikien äideistä oli epävakaan persoonallisuuden tai masennuksen kliinisellä alueella. Diagnosoiduilla äideillä oli muun muassa enemmän ihmissuhdeongelmia, affektiongelmia sekä psykooseja. Ne sukupuolidysforikkojen äidit, joiden osalta diagnostiset kriteerit kummankaan diagnoosin osalta eivät täyttyneet, kärsivät silti monista oireita, jotka olivat kliinisesti oleellisia tai jotka viittasivat subkliiniseen syndroomaan. Monilla sukupuolidysforikkopoikien äideistä on myös huomattu olevan narsistisen persoonallisuushäiriön oireita.
Vuonna 2015 julkaistussa italialaistutkimuksessa havaittiin, että 30 prosenttia sukupuolidysforian vuoksi hormonihoitoa saavista sairastaa dissosiaatiohäiriötä ja 46 prosenttia on altistunut lapsuudenaikaiselle traumaattiselle kokemukselle.
Potilaiden määrän kasvu
Sukupuoliahdistuksen vuoksi hoitoon hakeutuvien alaikäisten määrä on kasvanut voimakkaasti länsimaissa 2010-luvulta lähtien.