pienoiskuva|Suomen vapaakiväärijoukkue MM-kilpailuissa Luzernissa v. 1939. Vas. Pauli Janhonen, Onni Hynninen, Toivo Mänttäri, Olavi Elo ja Bruno Frietsch. Joukkue voitti MM-hopeaa 3 x 4 lauk.:lla ja pysty- sekä polviasennoissa vapaakiväärillä.
Toivo Mänttäri (7. helmikuuta 1904 Sippola – 19. toukokuuta 1992 Jyväskylä) oli suomalainen ampuja. Keski-Suomen Ampujia edustanut Mänttäri osallistui neljiin MM-kisoihin, joissa saavutti kolme henkilökohtaista mitalia Luzernissa 1939 eli kultaa pienoiskivääri makuuasennossa sekä hopeaa vapaakiväärin asennoissa ja pystyasennossa. Neljännen henkilökohtaisen MM-mitalin hän saavutti Buenos Airesissa 1949 pienoiskiväärin makuuasennossa. Lisäksi hän sai MM-kisoissa neljä joukkuekultaa, neljä joukkuehopeaa ja kaksi joukkuepronssia vuosien 1935,1937, 1939, 1947 ja 1949 MM-kisoissa. Mänttäri oli Buenos Airesin MM-kisoissa 1949 mukana Suomen Argentiina-pokaalin voittaneessa vapaakiväärijoukkueessa, joka voitti MM-kultaa..
Toivo Mänttäri opiskeli Helsingin Teollisuuskoulussa ja valmistui koneteknikoksi vuonna 1928. Hän oli aloittanut edellisenä vuonna työt jo Jyväskylässä Valtion Kivääritehtaan ja myöhemmin Valmet Oy:n Tourulan tehtaan piirtäjänä ja vuodesta 1936 koneistusosaston työnjohtajana. Jyväskylään muutettuaan hän osallistui Keski-Suomen Ampujien toimintaan ja saavutti vuonna 1932 ensimmäisen kiväärilajien Suomen mestaruutensa. Kaikkiaan hän on saavuttanut 10 Suomen mestaruutta. MM-kisamenestysten lisäksi hän saavutti vuonna 1939 Luzernissa ensimmäisenä ampujana maailmassa täydet 400 pistettä pienoiskiväärin makuuasennossa. Talvisodan 50-vuotismuiston kunniaksi Urheilutoimittajain Liiton asettama toimikunta laati vuoden 1939 parhaiden urheilijoiden listan. Idea jälkikäteen tehtävästä vuoden 1939 listasta oli silloisen Hufvudstadsbladetin urheilutoimituksen entisen päällikön Stig Häggblomin. Siinä Taisto Mäen ottaessa ykkössijan seitsemänneksi parhaaksi urheilijaksi arvioitiin ampuja Toivo Mänttäri. Asian taustana oli vuoden 1939 saavutukset maailmanmestaruuksineen ja maailmanennätyksineen. Seuraavalle vuodelle suunnitellut, mutta pitämättä jääneet Helsingin kesäolympialaiset olisivat olleet mahdollinen menestyksen paikka, sillä Mänttärin menestyslajit olisivat olleet kisojen ohjelmassa.
Mitalit MM-kisoissa
Henkilökohtainen kilpailu
Kultaa 50 m pienoiskivääri, makuu (1939 Luzern) Hopeaa 300 m vapaakivääri, asennot (1937 Helsinki) 300 m vapaakivääri, pysty (1937 Helsinki) Pronssia 50 m pienoiskivääri, makuu (1949 Buenos Aires)
Joukkuekilpailu Kultaa 50 m pienoiskivääri, pysty (1935 Rooma) 50 m pienoiskivääri, pysty (1939 Luzern) 300 m vapaakivääri, asennot (Buenos Aires 1949) 50 m pienoiskivääri, asennot (Buenos Aires 1949) Hopeaa 300 m vapaakivääri, asennot (1937 Helsinki) 50 m pienoiskivääri, makuu (1937 Helsinki) 50 m pienoiskivääri, makuu (1947 Tukholma) 300 m vapaakivääri, asennot (Buenos Aires 1949) Pronssia 50 m pienoiskivääri, pysty (1939 Luzern) 50 m pienoiskivääri, pysty (1947 Tukholma)
Muu toiminta ja tunnustukset
Kilpa-ammunnan lisäksi Mänttäri oli aktiivisti mukana kilpa-aseiden rakentamisessa ja parantamisessa jo työtehtävienkin mukaisesti. Erityisesti hän on tunnettu "Suomen Leijona"-pienoiskiväärin kehittämisessä.
Ansioistaan Mänttärille on myönnetty muun muassa Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan ansiomitali.}}
Lähteet
Luokka:Suomalaiset ampujat Luokka:Suomalaiset asesuunnittelijat Luokka:Vuonna 1904 syntyneet Luokka:Vuonna 1992 kuolleet