Filippiinien yhteisö (englanniksi Commonwealth of the Philippines, espanjaksi Commonwealth de Filipinas tai Mancomunidad de Filipinas, tagalogiksi Komonwelt ng Pilipinas) oli Filippiinejä johtaneen Yhdysvaltojen hallinnon nimi vuosina 1935–1946. Se luotiin hallinnoksi Filippiinien siirtyessä kohti itsenäisyyttä, ja siten helpottaisi sitä. Tosin vuosina 1942–1945 se oli maanpaossa japanilaismiehityksen seurauksena.
Historia Yhdysvallat lupasi Filippiineille laajan autonomian, joka johtaisi lopulta itsenäisyyteen, vuonna 1916. Filippiiniläiset nationalistit kampanjoivat aktiivisesti itsenäisyyden puolesta 1920- ja 1930 -luvuilla. Yhdysvaltain kongressi hyväksyi joulukuussa 1932 lain, jonka nojalla perustettaisiin Filippiinien yhteisö ja Yhdysvallat tunnustaisi sen itsenäisyyden 10 vuotta myöhemmin. Presidentti Herbert Hoover ei kuitenkaan susotunut allekirjoittamaan lakia. Vuonna 1934 presidentti Franklin D. Roosevelt allekirjoitti lopulta lain.
Amerikkalaiset olivat jo ennen toisen maailmansodan alkua pelänneet, että Japani yrittäisi laajentua Filippiineille jahka Yhdysvallat ensin vetäytyisi sieltä. Pearl Harborin iskujen jälkeen japanilaiset alkoivat pommittaa myös Manilaa ja sen läheisyydessä olleita amerikkalaisia sotilastukikohtia, mikä tuli yllätyksenä Yhdysvaltain asevoimille. Japanilaisten miehittäessä Filippiinejä sodan aikana paikallisia kohdeltiin kaltoin huolimatta siitä, että japanilaiset väittivät vapauttaneensa Filippiinit amerikkalaisten tyrannialta. Luzonista käsin toimivat kommunistinen ryhmä nimeltä Hukbalahap kävi sissisotaa miehittäjiä vastaan, mutta valtasi myös rikkaiden maanomistajien tiloja.
Yhdysvallat valtasi Filippiinit takaisin lokakuussa 1944.
Hallinto ja yhteisön purkautuminen Filippiinit sai commonwealth-statuksen yhteisön perustamisen myötä. Tämä tarkoittaa sitä, että Filippiineillä oli Yhdysvaltain kongressin hyväksymä itsehallinnollinen status organisoituna territoriona. Filippiinien yhteisö oli myös maahansulauttamaton territorio, eli Yhdysvallat pystyi laillisesti hallitsemaan saariryhmää, vaikka se ei ollutkaan kehittymässä osavaltion suuntaan.
Yhteisöllä oli oma lainsäädäntöelin, joka oli aluksi yksikamarinen, mutta siirtyi myöhemmin kaksikamarisuuteen. Toimeenpaneva valta ja korkein oikeus olivat huomattavan vaikutusvaltaisia Filippiinien politiikassa. Vuonna 1937 Manilan ympäristössä puhuttava tagalogin muoto valikoitui kansalliskielen malliksi, mutta sen käyttöönotto oli hidasta.
Yhteisöllä oli oma vaaleilla valittu presidentti ja viimeiset vaalit pidettiin huhtikuussa 1946, ja ne voitti Manuel Roxas.
Yhteisön oli myös tarkoitus kirjoittaa itselleen perustuslaki, jonka Yhdysvaltain presidentti hyväksyisi. Vaikka yhteisön autonomia oli laaja, Yhdysvallat oli edelleen vastuussa saariryhmän ulko- ja puolustuspolitiikasta.
Filippiinien yhteisö lakkasi olemasta, kun Yhdysvallat tunnusti Filippiinien itsenäisyyden 4. heinäkuuta 1945. Kenraali Douglas MacArthur julisti tuolloin, että "Amerikka hautasi imperialismin täällä tänään".
Väestö ja talous 1930-luvulla lukutaitoisuus filippiiniläisten keskuudessa kaksinkertaistui. Vuonna 1939 neljännes asukkaista osasi englantia, mikä teki siitä yhteisön puhutuimman kielen. Muut amerikkalaisten yrittämät keinot luoda tasa-arvoisempi yhteiskunta, jossa sosiaalinen liikkuvuus olisi mahdollista, eivät olleet vastaavia menestystarinoita.
Koska yhteisö olisi tarkoitus tulla itsenäinen valtio, siihen sovellettaisiin itsenäistymisen jälkeen ulkomaan tulleja ja muita rajoitteita. Vuonna 1934 säädetyn niin sanotun Tydings–McDuffie Act -lain nojalla Filippiineihin sovellettiin rajoitetusti tulleja, minkä tarkoitus oli valmistaa saariryhmä itsenäisyyden jälkeiseen taloustilanteeseen. Filippiineiltä Yhdysvaltoihin vietiin erityisesti kookosöljyä, sokeria ja köyttä.
Lähteet
Luokka:Filippiinien historia Luokka:Yhdysvaltain entiset territoriot