Sona Ardontz (26. marraskuuta 1925 Englanti – 19. heinäkuuta 2013 Rooma) oli italialainenBarokkimusiikkikonsertti Società Dante Alighieri di Pori 9.6.2006, viitattu 2.1.2023 ooppera- ja konserttilaulaja (sopraano), laulupedagogi ja säveltäjä.Muistot: Sona Ardontz Susanna Mattila, Helsingin Sanomat 6.3.2014, viitattu 2.1.2023
Ardontz syntyi amatöörimuusikkojen lapsena. Hänellä oli armenialainen taustaOtavan Musiikkitieto A–Ö, toim. Keijo Virtamo, uudistetun laitoksen 1. painos. Helsinki: Otava 1997 Ujous vaivaa suomalaislaulajia Suomen Tietotoimisto 13.7.1994, viitattu 2.1.2023, ja hänen isänsä oli kielitieteilijä. Ardontz aloitti pianonsoiton opinnot 5-vuotiaana. Myöhemmin hän opiskeli Lontoon Royal Academy of Musicissa pianonsoittoa Victor Boothin, laulua Evelyn Langstonin ja näyttelemistä Constance Newenin johdolla. Hän täydensi lauluopintojaan Saksassa opettajanaan professori Hussler. Ardontz esiintyi laulajana kansainvälisesti muun muassa Wigmore Hallissa, Purcell Roomissa ja Pietarin katedraalissa. Italiassa hänet tunnettiin varsinkin Gioacchino Rossinin musiikin tulkitsijana. Hänen muuhun oopperaohjelmistoonsa kuuluivat Donna Elviran rooli Wolfgang Amadeus Mozartin Don Giovannissa ja Oscarin rooli Giuseppe Verdin Naamiohuveissa. Ardontzin konserttiohjelmistoon kuuluivat Verdin Requiem ja Joseph Haydnin oratorio Luominen.
Ardontz työskenteli pedagogisella urallaan 17 eri maassa. Hän toimi aktiivisesti myös Suomessa. Ensimmäisen kerran hän saapui Suomeen vuonna 1975 valmentaakseen opiskelijaansa Inari Gebhardia Helsingin juhlaviikkoja varten. Ardontz vieraili tämän jälkeen Suomessa usein, vuodesta 1995 alkaen vuosittain. Hän opetti bel canto -laulua Suomen kansallisoopperassa, Sibelius-Akatemiassa ja eri kesäyliopistoissa. Hänen oppilaidensa joukossa oli sekä ammattilaisia että harrastajia. Oppilaisiin kuului Helena Salonius. Italiassa Ardontz teki opetustyötä muun muassa Rooman yliopistossa.
Ardontz julkaisi säveltäjänä lauluja. Hän sävelsi myös elokuvamusiikin esimerkiksi Barbara Barnin Il piacere delle carniin. Viimeisen elinvuotensa aikana Ardontz matkusti kahdesti Suomeen. Hänen oli tarkoitus tehdä kolmas opetusmatka Suomeen, mutta hän sairastui äkillisesti ja joutui leikkaukseen, jonka komplikaatiot aiheuttivat hänen kuolemansa. Ardontzin kuoleman jälkeen hänen kehittämänsä opetusmenetelmän käyttöä on Suomessa jatkanut Bel Canton ystävät ry.Yhdistys Bel Canton ystävät ry, viitattu 2.1.2023
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Italialaiset oopperalaulajat Luokka:Sopraanot Luokka:Musiikkipedagogit Luokka:Italialaiset säveltäjät Luokka:Vuonna 1925 syntyneet Luokka:Vuonna 2013 kuolleet