Urheilujournalismi on journalismia, joka raportoi urheiluaiheisiin ja -kilpailuihin liittyvistä asioista. Sana journalismi tulee ranskan kielen sanasta jour, joka merkitsee päivää. Alkujaan journalismilla on tarkoitettu päivittäisistä asioista kertomista. Nykyään journalismi on osa viestinnän kokonaiskenttää. Kaikki journalismi on viestintää, mutta vain osa viestinnästä on journalismia.Laine, A. & Särkivuori, J. 2023. Suomalaisen urheilujournalismin bibliografia. Jyväskylän yliopisto. JYU Studies 2. DOI: https://doi.org/10.17011/jyustudies/2. Urheilujournalismin lisäksi journalismin aloja ovat esimerkiksi talousjournalismi, rikosjournalismi ja poliittinen journalismi.
pienoiskuva|Radio-Canada/CBC:n urheilutoimittajia uutistoimituksessa Montrealissa, Kanadassa.
Urheilujournalismin historia ja kehitys
Vielä 1800-luvun alussa suosituimmat päivälehdet keskittyivät ”urheilusta” uutisoidessaan lähinnä yläluokan herrasväen vapaa-ajan aktiviteeteista kirjoittamiseen. Tämä tarkoitti käytännössä harvoille mahdollisten virkistyshuvien mainostamista. Toisaalta näiden samaisten lehtien lukijakuntakin oli suurimmilta osin yhteiskunnan eliittiä tai vähintäänkin seurapiiriä. Urheilujournalismista voidaankin puhua vasta, kun myös rahvaan kuluttamat sanomalehdet alkoivat kiinnostua urheilullisista vapaa-ajan aktiviteeteista. Ei ole sattumaa, että samaan aikaan vapaa-ajanvietto oli teollistumisen myötä mahdollista yhä useammalle. Hiljalleen silloisten ”urheilulajien” yltä alkoi hälvetä elitistinen leima, ja vastaavasti työväenluokan suosimista lajeista oli sopivaa kirjoittaa lehdissä. Laine, A. 2012. Katsaus suomalaisen urheilujournalismin historiaan. Teoksessa K. Ilmanen & H. Vehmas (toim.) Liikunnan areenat: yhteiskuntatieteellisiä kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 273–288. Tähän vaikutti myös urheiluvedonlyönnin suosion kasvu, mikä oli kapitalistisen ajattelun ja yhteiskuntajärjestelmän kehittymisen tuotosta.McChesney, R. W. 1989. Media Made Sport: A History of Sports Coverage in the United States. In L. A. Wenner (ed.) Media, Sports & Society. Newbury Park, CA: Sage, 49–69. Tästä huolimatta esimerkiksi purjehdus ja metsästys säilyivät pitkään korostetussa roolissa urheilusivuilla. Varhaisimpien urheilun erikoislehtien syntyaika on paikannettu 1790-luvun Englantiin, mutta tällaiset urheilun aikakauslehdet alkoivat saada kunnolla jalansijaa vasta 1800-luvun alkupuoliskolla. Yhdysvaltain ensimmäisenä varsinaisena urheilun aikakauslehtenä pidetään vuonna 1829 perustettua American Turf Register and Sporting Magazinea. Dahlén, P. 1999. Från Vasaloppet till Sportextra. Radiosportens etablering och förgrening 1925–1995. Stockholm: Stiftelsen Etermedierna i Sverige. Bryant, J. & Holt, A. M. 2006. A Historical Overview of Sports and Media in the United States. In A. A. Raney & J, Bryant (eds.) Handbook of Sports and Media. Mahwah, NJ: Lawrence Erlbaum Associates, 21–43. 1860-luvulla urheilujournalismi alkoi vakiintua omaksi lajikseen. Pänkäläinen, S. 1991. Urheilujournalismin synty ja kehitys suomalaisessa päivälehdistössä ennen vuotta 1945. Tampereen yliopisto. Tiedotusopin laitos. Lisensiaattityö.
Urheilujournalismin varhaisista syntyvaiheista puhuttaessa ei voida sivuuttaa amerikkalaisen lehdistön asteittaista irtisanoutumista puoluepolitiikasta. Tämä tarkoitti, että lehdistön kehittyessä kapitalistisen kaupan tuotteeksi niistä pyrittiin poistamaan poliittiset intressit. Siten urheilu-uutiset olivat käyttökelpoista ”neutraalia” ja viihteellistä täytettä lehtien sivuille. Toisaalta ensimmäisen maailmansodan jälkeen urheilu nousi entistä arvokkaampaan asemaan lehdistön silmissä juuri samoista syistä. Euroopassa urheilujournalismin veturi oli Englannin lisäksi Saksa. Italialainen La Gazzetta dello Sport kuitenkin on maailman vanhin yhtäjaksoisesti ilmestynyt urheilulehti. Yleisesti vuoden 1912 Tukholman kesäolympialaisia pidetään alkusysäyksenä eurooppalaisen urheilulehdistön kehitykselle.Lindroth, J. 1977. Sports in the Daily Press. Case Studies of Some Swedish Newspapers 1850–1913. Stadion 3 (1), 117–147.
pienoiskuva|Italialainen La Gazzetta dello Sport on maailman vanhin yhtäjaksoisesti ilmestynyt urheilulehti.
Urheilujournalismilla on nykyisellään monia muotoja. Tällaisia ovat esimerkiksi painetuissa viestimissä julkaistavat sanomalehtien urheilusivut ja urheilun erikoislehdistö. Perinteiset sähköiset viestimet, joissa julkaistaan urheilujournalistista sisältöä, ovat tietenkin televisio ja radio. Yhteiskunnan digitalisoitumisen ja internetin kehityksen myötä urheilujournalismin kanaviksi ovat tulleet sosiaalisen median urheilujulkaisut ja urheiluaiheinen sisältö suoratoistopalveluissa. Rowe, D. 2011. Global Media Sport: Flows, Forms and Futures. London: Bloomsbury Publishing. Useat suosituimmat urheilun yhdysvaltalaiset erikoismediat, kuten Players Tribune, The Athletic ja Bleacher Report, julkaisevat sisältöjään vain internetissä ja sosiaalisessa mediassa.
Teknologia ja internet ovat muuttaneet urheilujournalismia. Se kamppailee samojen reunaehtojen ja haasteiden kanssa kuin journalismi yleensäkin – nopeat uutisvoitot ovat ajan kuva. Lehtien urheilutoimittajille tämä tarkoittaa erityisiä haasteita, sillä television suoria urheilulähetyksiä vastaan on mahdotonta kilpailla puhtaassa tulosraportoinnissa. Toisaalta kyse ei ole pelkästä haasteesta, vaan myös mahdollisuudesta kehittää niin sanottua hidasta ja tutkivaa journalismia – tai vastaavasti mediatalojen omia älysovelluksia liveseuranta-toimintoineen. Virtapohja, K. 1998. Sankarien salaisuudet. Journalistinen draama suomalaista urheilusankaria synnyttämässä. Jyväskylä: Atena. Urheilujournalismi ei ole enää aikoihin tyytynyt kirjoittamaan vain siitä, mitä katsoja televisiolähetyksistä näkee. Internetin ja sosiaalisen median myötä myös urheilutoimittajat ovat löytäneet uusia tapoja saavuttaa uutisvoittoja; kirjoittamalla vähemmän itse ottelutapahtumista, ja niistäkin eri kulmalla kuin mitä urheilulähetyksistä voi todistaa. Urheilujournalismin ja urheilulehdistön kehittyessä urheilutoimittajien työ on muuttunut subjektiivisemmaksi. Tämä tarkoittaa, että urheilujuttujen kantaaottavuus ja toimittajien henkilöbrändääminen on nykyään yleisempää. Laine, A. 2011. Urheilujournalismin Suomi–Ruotsi-maaottelu: Vertaileva tutkimus suomalaisten ja ruotsalaisten iltapäivälehtien Ateenan 2004 ja Torinon 2006 olympiauutisoinnista. Helsinki: Edita.
Aiempina vuosikymmeninä urheilujournalismia on syytetty kritiikittömyydestä. Syyt ovat olleet urheilujournalismin perinteissä lähellä raportointinsa kohdetta: etenkin Suomessa urheilupiirit ovat pienet, eikä ole salaisuus, että toimittajat ja urheilijat sekä heidän lähipiirinsä usein tuntevat toisensa. Laine, A., & Turtiainen, R. 2018. Urheilujournalismi vallan vahtikoirana? Tapauskohtaisessa tarkastelussa huippu-urheilun muutostyötä käsittelevä uutisointi suomalaisissa sanomalehdissä. Media & Viestintä, 41(4). Noudettu osoitteesta https://journal.fi/mediaviestinta/article/view/77461 Moderneilla urheilusivuilla esitetään myös enemmän kritiikkiä, joka Antti Laineen väitöstutkimuksessa jaotellaan viiteen eri luokkaan:
Urheilun suorituskritiikki on samankaltaista kuin taiteen eri alojen kritiikki, kuten sanomalehtien televisio-, elokuva-, kirjallisuus- ja teatteriarvostelut. Usein urheilussa tämä on saavutetun menestyksen vertaamista ennakko-odotuksiin; Urheilutapahtumiin ja -ilmiöihin kohdistuva kritiikki liittyy urheilutapahtumien tunnelmaan, olosuhteisiin ja järjestelyihin; Urheilun sääntöihin kohdistuva kritiikki, joka liittyy myös urheilun sisäisiin rangaistuksiin, esimerkiksi dopingista ja muusta urheiluvilpistä; Urheiluorganisaatioihin kohdistuva kritiikki kyseenalaistaa urheiluseurojen ja -organisaatioiden toimintaa, usein liittyen talouteen, politiikkaan, hallintoon ja henkilövalintoihin; Urheilun yhteiskunnalliseen asemaan ja urheilussa vallitseviin uskomuksiin kohdistuvassa kritiikissä urheilu kyseenalaistetaan ulkoapäin.
Urheilujournalismi pyrkii dramaattisuuteen erilaisten metaforien ja vastakkainasettelujen avulla. Kielikuvat ovat usein sotaisia tai muuten kansallistunnetta korostavia. Suosituimmat urheilusankarit saatetaan kuvata yliluonnollisina ja jonkin suuremman tavoitteen puolesta taistelevina. Urheilujournalismi on myös kertomuksellista – eli raportointi on tarinanomaisempaa kuin muissa journalismin alalajeissa. Narratiivisuuteen liittyviä ominaispiirteitä ovat kausaalisuus, temporaalisuus, tunnistettava ja toistuva juonirakenne sekä ’kertojan kieli’. Lisäksi urheilujournalismi on verrattain sensaatiohakuista. Weedon, G., Wilson, B., Yoon, L. & Lawson, S. 2016. Where’s all the ‘good’ sports journalism? Sports media research, the sociology of sport, and the question of quality sports reporting. International Review for the Sociology of Sport. 53(6), 639–667. doi: 10.1177/1012690216679835 Etenkin aiempina vuosikymmeninä naisurheilijat on esitetty urheilujournalismissa ja urheilumediassa heidän ulkonäköään korostaen, urheilusuoritusten sijaan. Lisäksi urheilutoimittajat ja -kuvaajat ovat useammin miehiä kuin naisia.Laine, A. 2016. Gender Representation of Athletes in Finnish and Swedish Tabloids: A quantitative and qualitative content analysis of Athens 2004 and Turin 2006 Olympics coverage. Nordicom Review, 37(2), 83-98. https://doi.org/10.1515/nor-2016-0012Kaivosaari, A. 2017. "Lempeä Lydia" - "voimakas Björgen." Naishiihtäjien representoinnin muutokset Urheilulehden teksteissä vuosina 1905–2010. Studies in Sport, Physical Education and Health 255. University of Jyväskylä.Pirinen, R. 1988. Urheilutiedotuksen naiskuva – miesten näkemys naisurheilijoista. Teoksessa L. Simonen (toim.) Naistutkimuksen ajankohtaisia ongelmia. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos. Sarja C, 89–99.Rantala, M. 2011. Vaatimattomia voittajia ja viehkeitä viekoittelijoita. Naisurheilijoiden valokuvat Suomen Urheilulehdessä 1945–1969. Teoksessa H. Roiko-Jokela & E. Sironen (toim.) Nainen housuissa. Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2011. Jyväskylä: Gummerus, 103–127.
Suomalaisen urheilujournalismin vaiheita
Suomen ensimmäinen urheilun erikoislehti oli ruotsinkielinen Sporten, jonka ensimmäinen numero ilmestyi 1881. Kuten kansainvälinen urheilulehdistö, myös se käsitteli jutuissaan lähinnä yläluokan harrastuksia: metsästystä, kalastusta ja purjehdusta.Perko, T. 1991. Iäkäs urheilulehdistömme. Teoksessa P. Tommila (toim.) Suomen lehdistön historia 9. Kuopio: Kustannuskiila, 219–261.Wuolio, E-L. 1982. Suomen liikuntahistoria. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisuja 88. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Suomen Urheilulehden ensimmäinen numero ilmestyi 1898. Lehden perustaja ja ensimmäinen päätoimittaja oli Ivar Wilskman. Alussa lehden juttuja leimasi lapsenintoinen urheilun aatteen sekä erilaisten urheiluun liittyvien ohjeiden ja vinkkien levittäminen, mutta suhteellisen nopeasti Urheilulehti vihkiytyi kilpaurheilun sanansaattajaksi. Kilpaurheilumyönteisyydestään johtuen se kohtasi kritiikkiä etenkin työväenluokalta ja Työväen Urheiluliiton omilta erikoislehdiltä, Työväen Urheilulehdeltä ja TUL-lehdeltä (nykyisin TUL Aviisi). Porvarillisesta leimasta huolimatta Suomen Urheilulehti eteni kukoistukseensa sotia edeltävinä vuosikymmeninä. Lehteä olivat Wilskmanin lisäksi tekemässä monet muutkin suomalaisen urheilun suurmiehet, kuten Martti Jukola, Lauri ”Tahko” Pihkala ja Harri Eljanko.Arponen, A. O. 1998a. Tuttu, tuntematon urheilujournalismi. Liikunta & Tiede 35 (4), 27–28.Arponen, A. O. 1998b. Tunnettuja urheilutoimittajia. Teoksessa A. Halmesvirta & H. Roiko-Jokela (toim.) Urheilu, historia ja julkisuus. Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 1998. Jyväskylä: Atena, 55–78.