pienoiskuva|Kristalliyönä 9.10. marraskuuta 1938 Natsi-Saksassa rikottuja juutalaisen omistaman kaupan ikkunoita. Juutalaisiin kohdistuneet boikotit tarkoittavat järjestäytyneitä painostustoimia, joiden tarkoituksena on sulkea juutalaiset pois sosiaalisesta, taloudellisesta ja poliittisesta elämästä. Juutalaisiin kohdistuneet boikotit ovat olleet yksi antisemitismin yleisimpiä ja vaarallisimpia muotoja. Yhteyksiä juutalaisiin on vältetty eikä juutalaisia ole hyväksytty esimerkiksi yhdistysten tai kiltojen jäseniksi. Usein tällaiset boikotit ovat liittyneet jo olemassa olevaan juutalaisten vapauksia rajoittavaan lainsäädäntöön.

Boikotin kohteet Israelin valtion perustaminen ja sen siirtokuntapolitiikka vuoden 1968 jälkeen on laajentanut juutalaisiin liittyviä boikotteja koskemaan myös Israelin valtiota ja juutalaissiirtokuntia Palestiinassa. Palestiinalainen Boycott, Divestment and Sanctions (BDS) -järjestö ajaa ostoboikotteja niille yrityksille, jotka toimivat Palestiinan Länsirannalla. Euroopan unioni rajasi siirtokunnat 16. heinäkuuta 2013 yhteistyöhankkeidensa ulkopuolelle.

Epäselvää voi olla, milloin kyseessä on Israelin politiikan arvostelu ja milloin juutalaisvastaisuus, sillä juutalaisiin kohdistuneita ostoboikotteja on tyypillisesti perusteltu vetoamalla juutalaisten harjoittamaan politiikkaan, ei niinkään rotuun. Professori Hannu Juusolan mukaan Israelin arvostelun taustalla voi olla antisemitismiä, mutta kaikkea kritiikkiä ei automaattisesti voi luokitella sellaiseksi. André Swanströmin mukaan Israelin politiikkaa on luvallista arvostella, mutta mittasuhteiltaan kohtuuton ja Israelia demonisoiva arvostelu viittaa antisemitismiin.

Erilaisia boikotteja

Boikotit Euroopassa 1800-luvun lopulla

1800-luvun lopulla juutalaisiin kohdistuneet boikotit yleistyivät Euroopassa. Ensimmäinen kansainvälinen juutalaisvastainen kongressi järjestettiin Dresdenissä vuonna 1882. Itä-Euroopassa etenkin kansallinen oikeistohenkinen porvaristo näki tilaisuuden sulkea ulos juutalaiset kilpailijat markkinoilta. Itävalta-Unkarissa kehitettiin iskulause "Älä osta juutalaisilta" (). Kun se kiellettiin, tilalle otettiin "Osta vain kristityiltä". Böömissä ja Määrissä boikotti käytti iskulausetta "vie omallesi" ().

Boikotit Euroopassa 1900-luvulla Vähän ennen ensimmäistä maailmansotaa ukrainalaista väestöä Galitsiassa yllytettiin boikottiin juutalaisia vastaan näiden väitetystä yhteistoiminnasta puolalaisten kanssa. Samaan aikaan myös jotkut Galitsian puolalaiset kehottivat boikotoimaan juutalaisia. Venäjällä boikottikehotuksia ei juuri tarvittu, sillä jo lainsäädännölliset rajoitukset estivät juutalaisten toimia. Suomessa jo Ruotsin vallan ajalta peräisin ollut lainsäädäntö kielsi juutalaisia asumasta Suomessa, mutta heitä oli silti 1800-luvun puolivälissä vajaa tuhat. Vuonna 1888 runsaat sata juutalaista karkotettiin Suomesta.

Tilanne oli Venäjää vastaava Romaniassa, missä juutalaisilla ei ollut kansalaisoikeuksia. Heidän pääsyään koulutukseen rajoitettiin, ja heidät velvoitettiin palkkaamaan yrityksiinsä kaksi kolmasosaa muita kuin juutalaisia. Heiltä kiellettiin myös maanviljelys. Venäjään kuuluneessa Puolassa boikotit olivat erityisen ankaria. Siellä juutalaisia syytettiin venäläismielisyydestä. Maailmansotien välissä juutalaisia koskenut boikotointi oli voimakasta etenkin Puolassa, missä talousvaikeudet pantiin juutalaisten syyksi.

Natsi-Saksa pienoiskuva|Juutalaisia ei palvella täällä. Saksa 1935-1937 Kun natsit tulivat valtaan Saksassa vuonna 1933 hallitus aloitti yleisen juutalaisiin kohdistuneen boikotin iskulauseena Kauft nicht bei Juden. Sunnuntaina 1. huhtikuuta 1933 natsiunivormuihin pukeutuneet vartiot ilmestyivät juutalaisten omistamien kauppojen edustalle, hyökkäsivät asiakkaiden kimppuun ja kirjoittivat juutalaisvastaisia iskulauseita ikkunoihin. Myös juutalaisia lääkäreitä, lakimiehiä ja insinöörejä alettiin ahdistella. Tämä lisäsi myös Puolassa esiintyneiden juutalaisvastaisten boikottien voimaa, ja usein päädyttiin jopa veritekoihin.

Arabimaiden boikotit Ajallisesti pisin esimerkki valtioon kohdistuneesta boikotista on arabimaiden boikotti Israelia vastaan. Se alkoi jo ennen Israelin perustamista. Jerusalemissa 27. lokakuuta 1929 yleisarabialainen konferenssi vaati juutalaisten tuotteiden boikottia kaikissa arabimaissa. Arabeja kiellettiin ostamasta juutalaisilta mitään paitsi maata, mutta heille sai myydä mitä tahansa muuta paitsi maata. Juutalaiset maksoivat kuitenkin hyvin maasta, joten jopa arabien kansallisessa liikkeessä aktiivisesti toimivat myivät juutalaisille omia maitaan samalla, kun yrittivät estää muita myymästä. Israelin itsenäistyessä yksityisten juutalaisten omistuksessa oli vajaa kymmenen prosenttia maasta.Juusola 2014, s. 48 Jerusalemissa boikottia edistämään perustettiin komitea, jonka toimesta arabien omistamista liikkeistä poistettiin hepreankieliset tekstit. Jaffassa boikotti johti kaupunginhallituksen toimesta katujen kaasuvalaistuksen sammuttamiseen, koska kaasu saatiin juutalaisen omistamasta tehtaasta.

Arabiliiton virallinen boikotti alkoi joulukuussa 1945, ja sitä tiukennettiin 1948 ja 1951. Vuoden 1948 jälkeen se toimi kolmella tasolla: 1) arabimaat eivät saa ostaa israelilaisia tuotteita, 2) kaupallisia suhteita ei saa pitää yllä israelilaisten yritysten kanssa, 3) boikotti ulottuu myös joukkoon muita yrityksiä, jotka ovat "mustalla listalla". Neljäs, epävirallinen taso oli Israelin boikotin kohdistaminen yrityksiin, joiden johtokunnissa oli näkyviä juutalaisia. Arabiliitto on kieltänyt tällaisen boikotin olemassaolon, mutta suomalaistaiteilijat ulottivat vuonna 2022 boikotin myös tälle tasolle Zabludowiczin ja Kiasman tapauksessa.pienoiskuva|Boikottikehotus Malediiveilla 2014. Israelia tai juutalaisia vastaan kohdistuneet kampanjat Suomessa "Mooseksenuskoiset" saivat Suomessa kansalaisoikeudet 18. tammikuuta 1918, kun Suomi oli itsenäistynyt. Tämän jälkeen Suomessa on esiintynyt lähinnä Israeliin liittyneitä boikottihankkeita, jotka ovat liittyneet Israelin ja arabimaailman väliseen konfliktiin. Niiden suhteen on esiintynyt vaikeuksia täsmentää, milloin kyse on poliittisista ja milloin rodullisista perusteista.

Siirtokunnat pienoiskuva|Israelin akateemista boikottia vaatinut mielenosoitus Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksen edessä 2024. Suomalaisten kehitys- ammattiyhdistys- ja ympäristöjärjestöjen perustama yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkiva kansalaisjärjestö Finnwatch on tehnyt raportteja suomalaisyritysten kaupankäynnistä juutalaissiirtokuntien kanssa. Finnwatch pitää siirtokuntia laittomina. Myös Kirkon ulkomaanapu on ollut aktiivinen siirtokuntien kanssa tehdyn kaupan tuomitsemisessa.

Asekaupat Vuonna 2010 toistasataa julkisuuden henkilöä vaatii Suomea lopettamaan asekaupan Israelin kanssa, koska he katsoivat, että kauppapolitiikka pitkittää Lähi-idän konfliktia. Vetoomustekstin mukaan "Suomi on kauppapoliittisilla valinnoillaan tukenut tuntuvasti Israelin aseteollisuuden suurimpia yhtiöitä, mikä edesauttaa Israelin valtion ja palestiinalaisten välisen konfliktin jatkumista." Ihmisoikeusjärjestö ICAHD Finlandin (Israeli Committee Against House Demolitions) vetoomuksen allekirjoitti yli 250 suomalaista eturivin kansanedustajaa, professoria, toimittajaa, näyttelijää, kirjailijaa ja ohjaajaa. Suomi vei sotatarvikkeita Israelin lisäksi muun muassa Turkkiin, Egyptiin, Saudi-Arabiaan, Jordaniaan ja Omaniin.

Chaim ”Poju” Zabludowicz Vuonna 2022 yli 40 taiteilijaa kieltäytyi yhteistyöstä Kiasman kanssa juutalaisen Chaim ”Poju” Zabludowiczin takia, joka oli Kiasman tukisäätiön hallituksessa. Perusteena oli julkilausuman mukaan ”Zabludowiczin rahoittamien organisaatioiden pitkään jatkunut tuki Israelin valtion Palestiinaa ja palestiinalaisia kohtaan harjoittamalle apartheid-politiikalle”. Zabludowiczin vastaisen kampanjan antisemitistisiä piirteitä ovat nostaneet esiin piispa Teemu Laajasalo ja kansanedustaja Ben Zyskowicz. Zabludowiczin järjestö Britain Israel Communications and Research Centre (Bicom) kiisti väitteet Israelin syyllistymisestä apartheidiin.

Vasemmisto vetoaa ihmisoikeuksiin Vasemmistonuorten 32. liittokokous vaati 14.11.2023, että Suomi asettaa koko Israelin kauppasaartoon Gazaan kohdistettujen sotatoimien johdosta. Vasemmistonuorten mielestä Suomen tulee edistää koko EU:n laajuista kauppasaartoa, kunnes Gazan saarto lopetetaan ja Palestiinan miehitys päättyy, mikä olisi ensi askel pysyvämpään rauhaan.

Sekä Suomen että Euroopan Vasemmistoliitto vetoavat Ihmisoikeuskeskuksen periaatteeseen siitä että ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymys eikä Israelilla ole oikeutta sortaa palestiinalaisia antisemitismiin vedoten.

S-Ryhmä S-ryhmä päätti vuonna 2025 poistaa valikoimastaan israelilaista alkuperää olevat tuotteet. Päätöstä on arvosteltu juutalaisvastaiseksi. S-ryhmän mukaan valikoimapäätöksen syynä oli Israelin heikentynyt ihmisoikeustilanne.

Katso myös

Antisemitismi islamissa Israelin akateeminen boikotti

Lähteet

Kirjallisuutta

Luokka:Antisemitismi Luokka:Israelin–Palestiinan konflikti Luokka:Boikotit