Junkkari on jumala, joka mainitaan lappalaisten palvomaksi Christfried Gananderin Mythologia Fennicassa ja suomalaisten pakanajumalana Pehr Adrian Gaddin väitöskirjassa Ylä-Satakunnan oloista. Johannes Gerhard Schefferuksen Lapponiassa mainitaan lappalaisten palvovan Storjunkare -nimisiä epäjumalia, jotka hän liittää seitoihin. Schefferus mainitsee lähteenään muun muassa Samuel Rheenin teoksen En kortt Relation om Lapparnes Lefwarne och Sedher, wijdskiepellsser, sampt i många Stycken Grofwe wildfarellsser (1671). pienoiskuva|Suurjunkkari Schefferuksen mukaan (Lapponia 1674) Mythologia Fennicassa jumaluus esitellään nimellä Junkker tai Junkari, jota rukoillaan nimillä Stor-Junker ja Lill-Junker. Schefferus mainitsee Piitimen ja Luulajan lappalaisten suurjumaluuksiksi Thorin, Suurjunkkarin ja Auringon. Lappalaisten sanotaan jättävän poronsarvia palvontapaikalle.Junker-hakusana, s 27 Mythologia Fennican verkkoversiossa. Books.Google. Viitattu 23.4.2023.
Gaddin mukaan Junkkarille uhrattiin Pirkkalan, nykyisen Nokian, Viikissä sijaitsevalla Junkkarinmätäs-nimisellä kummulla. Samasta mäestä A. O. Heikel kertoo, kuinka "kansa kokoontui siihen kauppaa hieromaan ja uhraamaan jumalilleen" ja että "kristinusko oli tältä mättäältä ensin saarnattu pakanallisille pirkkalaisille."
Viikin kartanossa syntynyt Gustav Brakel kirjoitti vuonna 1829 valmistuneen kolminäytöksisen Wäinämöinen-näytelmän. Näytelmän kolmannen näytöksen tapahtumapaikkana on Brakelin mukaan Viikin kartanon mailla sijainnut muinainen uhripaikka Juntturinmäki, jolla on syysmarkkinoilla käyty kauppaa ja uhrattu ammoisina aikoina. Itse näytelmässä lapinoita vajoaa Jabmiaimoon kutsuen muun muassa Iso- ja Pikku-Junkeria nimeltä muiden saamelaisjumaluuksien ohessa.
Lappalaisten jumaluuden niimen on ajateltu liittyvän norjalaiseen virkanimitykseen junkare. Tämä etymologia mainitaan jo Lapponiassa ja Esaias Tegnér yhtyy tähän tulkintaan omissa sananselityksissään, Kustavi Grotenfedtin mielestä selitys on epäuskottava.
Lähteet
Luokka:Saamelaiset jumalat