Isrun Engelhardt (30. syyskuuta 1941 Arnsdorf – 2. maaliskuuta 2022 Icking, Saksa) oli saksalainen historioitsija ja tibetologi. Hän valmistui tohtoriksi vuonna 1974 Ludwig-Maximilians-Universität Münchenistä väiteltyään Bysantin valtakunnan 500-luvulla Persiaan, Nubiaan ja Etiopiaan suuntautuneesta lähetystyöstä. Hän ei kuitenkaan työllistynyt keskiajan tutkijana vaan vierailtuaan Nepalissa, Intian Ladakhissa ja Tiibetissä suuntautui 1990-luvulla Tiibetin tutkimukseen. Hän opiskeli Tiibetin tutkimusta neljä vuotta Bonnin yliopistossa mutta ei suorittanut uutta tohtorintutkintoa.
Tibetologina Engelhardt muistetaan tutkimuksistaan, jotka käsittelivät kapusiinimunkkien lähetystyötä Tiibetiin, Ernst Schäferin johtamaa saksalaista tutkimusmatkaa, tiibetiläistä Melong-sanomalehteä ja rautamiehenä tunnettua patsasta. Hän pyrki tutkijana puolustamaan Schäferin tutkimusmatkan tieteellisyyttä syytöksiltä ja huhuilta, joiden mukaan tutkimusmatka liittyi kansallissosialistien salatieteellisiin harrastuksiin. Engelhardt kyseenalaisti laajaa mediahuomiota keränneen rautamies-patsaan väitetyt yhteydet Schäferin tutkimusmatkaan ja esitti vuonna 2017, että patsas on Nikolai Roerichille valmistettu väärennös.
Engelhardt edisti Tiibetin tutkimusta myös keräämällä aineistoa omalla kustannuksellaan. Hän lahjoitti vuosina 1925–1963 julkaistun Tibet Mirror -sanomalehden perustajan Gegen (Gergan) Dorje Tharchinin aineistoa Columbian yliopiston kirjastolle, joka perusti aineiston pohjalta Tharchin Collection -nimellä tunnetun kokoelman. Engelhardt keräsi myös Himalayan Times -sanomalehtiä, jotka Heidelbergin yliopisto on sittemmin digitoinut ja julkaissut.
Engelhardt syntyi akateemiseen perheeseen ja oli kaukaista sukua Max Weberille. Hänen aviomiehensä Hans Dietrich Engelhardt toimi sosiologian ja sosiaalityön professorina Münchenin ammattikorkeakoulussa. Heille syntyi poika vuonna 1979.
Kirjallinen tuotanto
Lähteet
Luokka:Saksalaiset historioitsijat Luokka:Tibetologit Luokka:Vuonna 1941 syntyneet Luokka:Vuonna 2022 kuolleet