Aleksanterin palatsi (; vuoteen 1843 Uusi palatsi, Новый дворец, Novij dvoretsMedvedeva, Nadežda: Александровский дворец в Царском селе. Работы по сохранению или вандализм? (Alexander Palace in Tsarskoje Selo. Conservation work or vandalism? City protection Petersburg) 10.4.2018. Arkistoitu 3.6.2019.) on palladiolaista uusklassista arkkitehtuuria edustava keisarillinen palatsi Tsarskoje Selossa (nyk. Puškin). Sen suunnitteli arkkitehti Giacomo Quarenghi vuosina 1792–1796 keisarinna Katariina Suuren käskystä pojanpoikansa, suuriruhtinas Aleksandr Pavlovitšin (tuleva keisari Aleksanteri I) ja suuriruhtinatar Elisabet Aleksejevnan avioitumisen kunniaksi.Plaude, V. F.: Alexander Palace. State Museum-Reserve "Tsarskoje Selo" tzar.ru Arkistoitu 16 .7.2022.
Rakennustyöt suoritettiin hoviarkkitehti Ilja Vasiljevitš Nejolovin ja arkkitehti Pjotr Vasiljevitš Nejolovin valvonnassa Giacomo Quarenghin suunnitelmien mukaan. Petrov, A. N. & Petrova, E. N. & Raskin, A. G. & Arhipov, N. I. & Krašeninnikov, A. F. & Kremševskaja, N. D. : Monuments of architecture of the city of Puskin. Alexander Palace. Monuments of architecture of the suburbs of Leningrad / Toim. Vasiljeva, M. E. Strojizdat, Leningrad 1985 Veljesten isä Vasili Ivanovitš Nejolov oli ensimmäinen venäläissyntyinen arkkitehti, joka oli myös Tsarskojen Selon palatsialueen arkkitehti sekä maisemapuistojen suunnittelun uranuurtaja Venäjällä.
Aleksanterin puistossa sijaitseva palatsi on pitkänomainen, symmetrisen U-kirjaimen muotoinen kaksikerroksinen rakennus, jonka sivuilla ovat kaksikerroksiset siipirakennukset. Pohjoisen pääjulkisivun keskellä kaksi riviä korinttilaisia pylväitä muodostavat läpikuljettavan pylväikön. Aleksanterin puiston muotopuutarhan puolelta rakennuksen julkisivu on suunniteltu puolipyöreäksi, ja sitä peittää puolipallomainen kupoli.
Leskikeisarinna Aleksandra Fjodorovna vietti viimeiset vuotensa Aleksanterin palatsissa, jossa hän kuoli vuonna 1860. 1900-luvun alussa keisari Nikolai II:n aikana Aleksanterin palatsista tuli keisarillisen perheen pääasiallinen asunto ja hovielämän keskus: siellä otettiin vastaan suurlähettiläitä ja vietettiin Romanovien dynastian 300-vuotispäivää ja Tsarskoje Selon 200-vuotispäivää.
Rakennushistoria
Katariina II määräsi Tsarskoje Selon kiinteistötoimiston johtaja A. P. Kaškinille osoitetussa kirjeessään:"... virastossa toteutettujen huutokauppojen mukaan kyseisen rakennuksen urakoitsijan kanssa solmimien lakien perusteella arkkitehti Nejelovin tekemän inventaarion mukainen sopimus, nimittäin: että koko kellarirakennuksen alle tulee alemman rakennuksen perustus; talon yläpuolella olevat kaiteet ovat kipsistä, lattiat ovat palasista (parkettia), vastoin niitä, jotka tehtiin siivessä, vastarakennettu Heidän keisarillisille ruhtinattarilleen. Kun tämä rakenne on valmis, älä rappaa ulkopuolta ilman erityistä käskyä. Kaikki tämä rakentaminen on suoritettava arkkitehti Nejelovin valvonnassa, kun hän on ottanut itselleen ammattitaitoisen kivimestarin auttamaan häntä joka pyytää Nejelovilta arkkitehti Gvarengylta (pääarkkitehti Quarenghi) selityksiä tarvittaessa. Annamme ideasi mukaan kaksi Tsarskoje-kylän läheisyydessä sijaitsevaa tiilitehdasta tiilen valmistukseen tuon rakennuksen urakoitsijalle äärimmäisen ja tiukan valvonnan alaisena, jotta tehtaan tuotantoa varten sekä sen omistajat että talonpojat eivät hakkaa puuta eivätkä tuhoa metsiä, vaan ostavat sen, kuten polttopuita, laattoja, kiveä ja kalkkia paikallisilta talonpojilta, eli maaorjilta Tsarskoje Selossa." — Katariina. pienoiskuva|Aleksanterin palatsin pääjulkisivu.|300x300px vasen|pienoiskuva|300x300px|Aleksanterin palatsin pääjulkisivu järven puolelta, Nikanor Tšernetsov 1839.
Katariina II määräsi kirjeessään 22. toukokuuta (J: 2. kesäkuuta) 1792:"Lisää makuukammioon neljäsosa tilaa sängylle; poistaa lasin lampunkuvusta kylpyhuoneessa; molemmissa alastuloissa puuttuvat portaat; lisää värikäs (kukka) puutarha ja säleikkö ja istuttaa ne syksyllä; asentaa peilin pukeutumishuoneen peilipöytään; järjestää ristikon pylväikölle; Šuvalovalle tekee erityisportaat lastenkamariin; toteuttaa kaikki täysivaltaisen suuriruhtinas Aleksandr Pavlovitšin käskyt (tuolloin 14-15 -vuotias) ja pitää erityistä tiliä kaikesta, jotta tarvittava määrä voidaan osoittaa kaikkeen sellaiseen työhön." pienoiskuva|300x300px|Aleksanterin palatsin pääsisäänkäynti: "Nuori mies leikkimässä isoäitiä", Nikolai Stepanovitš Pimenov ja "Nuori mies pelaamassa 'svaika' (ven. Свайка) -peliä", Aleksandr Vasiljevitš Loganovski, 1838. Seinien ja kattojen rappaus, stukko- ja maalauskoristelu sekä seinien marmorointi suoritettiin itse pääarkkitehti Giacomo Quarenghin valvonnassa; puusepäntyöt, putkityöt ja muu "kakkosmies", arkkitehti Nejelovin valvonnassa. Kaikki kiinteät kalusteet — ikkunanpuitteet, ovien pronssiheloitukset, fajanssi- eli kaakeliuunit ja takat – valitsi Quarenghi. Palatsin sisustus valmistui vuosina 1794–1795. Sisätilojen plafondit eli kattomaalaukset maalasi Giacomo Ferrari. Vuonna 1800 valmistui julkisivujen ulkokoristelu. Vuonna 1838 palatsin pylväikön eteen julkisivulle asennettiin Aleksandr Puškin runoihin perustuvia veistoksia: "Nuori mies pelaa nopilla", kuvanveistäjä Nikolai Stepanovitš Pimenovin mallin mukaan ja "Nuori mies pelaa 'svaika' (ven. Свайка, iso naula) -peliä", kuvanveistäjä Aleksandr Vasiljevitš Loganovskin mallin mukaan.
Valkoisella marmoroinnilla katetut vastaanottosalit sijaitsivat palatsin puutarhajulkisivulla. Enfiladin eli huonerivistön keskellä oli sali, jossa oli puolirotunda, joka oli jaettu kolmeen osaan leveillä kaarilla. Huoneen keskiosaa kutsuttiin Puoliympyräsaliksi, itäpuolella oli Muotokuvasali, jonka vieressä Kukkulasali (jossa oli Nikolai I:n lapsille tehty suuri liukumäki) ja länsipuolella Biljardihuone, myöhempi Karmiininpunainen (Vadelmanpunainen) salonki.Alexander Palace. "Alexander Park reference - palace - 02"Arkistoitu 5.8.2009.
Palatsin vasemmalla puolella oleva siipi oli kirjastohuoneisiin yhteydessä oleva Kulmasalonki, oikeassa siivessä oli palatsikirkko. Vasemmassa siivessä oli konserttisali, joka oli suoraan Kulmasalongin vieressä, sekä useita muita salonkeja. Vasemman siiven ensimmäisen kerroksen huoneiden tilat oli alun perin tarkoitettu keisarilliselle seurueelle.
Suuriruhtinas Aleksandr Pavlovitš ja suuriruhtinatar Elisabet Aleksejevna astuivat sisään Uuteen palatsiin 12. kesäkuuta (J: 23. kesäkuuta) 1796. "Pikku hovin" muuttoa juhlistettiin ulkopylväikössä järjestetyllä runsaalla jälkiruokatarjoilulla, jota rakennuttaja, keisarinna Katariina II kunnioitti läsnäolollaan. Palatsin nimi muutettiin vasta vuonna 1843 Aleksanterin palatsiksi ensimmäisen omistajansa muistoksi. Keisariksi tultuaan Aleksanteri I asui läheisessä Katariinan palatsissa ja antoi Uuden palatsin nuorimmalle veljelleen Nikolaille. pienoiskuva|400x400px|Aleksanterin palatsi, pääjulkisivu ja puisto.
Palatsi vuosina 1800-1905 Keisari Nikolai I vieraili usein Aleksanterin palatsissa perheensä ja sukulaistensa kanssa alkukesästä ja alkusyksystä. Hänen aikanaan palatsiin tehtiin vuosina 1830–1855 muutostöitä, mm. rakennettiin Kukkulasali, jossa oli iso lasten liukumäki. Nikolain leski, keisarinna Aleksandra Fjodorovna kuoli palatsissa vuonna 1860. Nikolai I:n pojanpoika suuriruhtinas Aleksandr Aleksandrovitš (tuleva Aleksanteri III) käytti puolisonsa suuriruhtinatar Maria Fjodorovnan kanssa Aleksanterin palatsia asuinpaikkana vuoteen 1881 asti. Heidän asuinhuoneistonsa sijaitsivat palatsin oikeassa siivessä, jossa heidän esikoisensa Nikolai syntyi vuonna 1868. Palatsin vasemman siiven ensimmäisen kerroksen tilat oli alun perin tarkoitettu keisarilliselle seurueelle. 1800-luvulla niitä käytettiin varahuoneina keisarillisen perheen tilapäiseen oleskeluun. Suuriruhtinas Konstantin Nikolajevitš ja suuriruhtinatar Aleksandra Iosifovna asuivat niissä usein ja vuonna 1870 Edinburghin herttua prinssi Alfred ja suuriruhtinatar Maria Aleksandrovna yöpyivät niissä.ИСТОРИЧЕСКИЕ ИНТЕРЬЕРЫ. (Historic interiors). © Государственный музей-заповедник Царское Cело. (© Valtion museo-suojelualue Tsarskoje Selo). Arkistoitu 27.1. 2009. pienoiskuva|202x202px|Suuriruhtinattaret Tatjana, Marija ja Olga Nikolajevna Romanova Aleksanterin palatsissa Olgan ja Tatjanan makuuhuoneessa vuonna 1916. Keisari Nikolai II noustua valtaistuimelle Aleksanterin palatsia alettiin rakentaa uudelleen. Vuosien 1896–1898 uudistustyöt muuttivat täysin keisarilliselle seurueelle tarkoitetun siipirakennuksen: sen tilalle tulivat jugendtyyliset keisari Nikolai II:n ja keisarinna Aleksandra Fjodorovnan yksityisasunnot. Vasemmassa enfiladissa eli huonerivistössä olivat makuuhuone, keisarinnan Sinipunainen eli Liila salonki (liila oli keisarinnan lempiväri ja sireenit (engl. Lilacs hänen lempikukkiaan) ja keisarinnan Ruusupuu (Palisanteri) salonki; oikealla olivat ruokasali, Nikolai II:n vastaanottohuone, keisarin työhuone, keisarin pukeutumishuone sekä toimistotilat. Hovi oli kauhistunut ja aristokratian mielipiteen mukaan jugendtyyli oli liian keskiluokkaisen porvarillista keisariperheelle. vasen|pienoiskuva|Keisarillinen pääsiäsmuna vuodelta 1908, jonka sisällä on yllätyksenä Aleksanterin palatsin pienoismalli. Työmestari Henrik Wigström, Fabergén työpajat.|175x175px Vuonna 1903 purettiin Giacomo Quarenghin suunnittelema konserttisali, joka oli ollut koko vasemman siipirakennuksen levyinen. Arkkitehti Silvio Danini (1867–1942) tarjosi useita vaihtoehtoja rakennuksen mukauttamiseksi keisarillisen perheen asuin- ja vastaanottohuoneiksi. Yhdessä vuoden 1901 hankkeessa hän tarjosi konserttisalin säilyttämistä, mutta F. Meltzerin yrityksen arkkitehti R. F. Meltzerin ja sisustusarkkitehti F. F. Meltzerin tekemien suunnitelmien mukaan vuosina 1903–1906 tehdyssä rakennustyössä konserttisali purettiin, ja sen tilalle Aleksanterin palatsin vasemman siiven ensimmäiseen kerrokseen ilmestyivät keisarinna Aleksandra Fjodorovnan Vaahterapuinen salonki ja keisari Nikolai II:n uusi työhuone ja toisessa kerroksessa lasten huoneissa keisarin ja keisarinnan henkilökohtaisia asuntoja erottava käytävä laajennettiin Kulmasalonkiin. Myös avoimen sisäpihan oikean puolen alle rakennettiin kellari ja pylväikköön puhkaistiin ikkunat sen valaisemiseksi. pienoiskuva|Aleksanterin palatsi, keisariparin makuuhuone. Sängyn takaseinä on peitetty ikoneilla kuten lastenhuoneissakin. Yksi Nikolai II:n puolen mielenkiintoisimmista sisätiloista oli Maurilainen kylpyhuone. Huoneen toinen nimi johtui maurilaistyylisestä itämaisesta sisustuksesta. Harjakattoinen väliseinä erotti huoneen käytäväosan korotetusta alueesta, jossa uima-allas sijaitsi ja jonne johtivat portaat. Kukkakoristeiset seinäpaneelit ja katto tehtiin vaaleaksi petsatusta vaahterasta. Seinäpaneelien yläpuolelle oli pingotettu katoksi matto. Takka oli tehty geometrisillä kuvioilla koristetuista laatoista. Kaakeloitu uima-allas, jonka oli suunnitellut rakennusinsinööri K. N. Rochefort, veti 7 000 ämpäriä vettä (n. 70 m³, altaan koko on voinut olla noin 6 x 6 x 2 m. Uusitun kylpyhuoneen altaan koko on noin 2 x 3 m).Gilbert, Paul: "First stage of Alexander Palace restoration cost $30 million". Nicholas II. Emperor - Tsar - Saint. 23.8.2021 Altaan ja ullakolla sijaitsevan vesisäiliön rakennustyöt suoritti työselosteen mukaan Pietarin metallitehdas.