Uuden-Seelannin geologia käsittää Uuden-Seelannin kallioperään, maaperään ja niihin kätkeytyviin luonnonvaroihin liittyviä seikkoja.
Kallioperä
Uusi-Seelanti on geologisesti varsin uutta aluetta. Eteläsaarella sijaitsevat Eteläiset Alpit kohosivat meren pinnan yläpuolelle noin 10–15 miljoonaa vuotta sitten. Tämä vuorijono on koillis-lounassuuntainen ja vuorten huiput ovat usein jäätikön peittämiä. Pohjoissaarella tapahtui 1–4 miljoonaa vuotta sitten tuliperäistä toimintaa, joka vaikutti merkittävästi saaren geologisiin piirteisiin. Pohjoissaarella on vuorijonoja, joiden alaosat ovat muodostuneet sedimenttikivilajeista ja niiden yläosissa on tuliperäisiä kivilajeja. Saaren keskiosassa on ylänkö, jonka alueella sedimenttikivilajeja peittävät laava, vulkaaninen tuffi ja hohkakivi. Pohjoissaarella esiintyy usein maanjäristyksiä ja tuliperäistä ja geotermistä toimintaa.
Vulkaaninen ja seisminen toiminta
Uusi-Seelanti on osa Tyynenmeren tulirengasta, jolla esiintyy voimakasta tektonista ja vulkaanista toimintaa.
Christchurchin maanjäristys 2011 aiheutti vakavia tuhoja. 185 ihmistä kuoli.
Uudessa Seelannissa on yhdeksän aktiivista tulivuorta. 2000-luvulla niistä ovat purkautuneet Whakaari (2019), Okataina (2015) ja Raoul (2006).
Kaivannaiset Uudella-Seelannilla on merkittävät hiilivarat, joista suuri osa on Eteläsaarella sijaitsevaa ruskohiiltä. Uuden-Seelannin öljyvarat riittäisivät kattamaan maan oman kulutuksen yhden vuoden ajan.
Kullankaisvuu oli huipussaan 1800-luvun jälkipuoliskolla.Rautapotoista hiekkaa jalostetaan kotimaassa ja viedään ulkomaille.
Lähteet
Aiheesta muualla Soil Map FAO
Luokka:Uuden-Seelannin maantiede Luokka:Alueellinen geologia