Kuninkaallinen me, tai majesteetillinen me (), on tapa, jossa hallitsija viittaa itseensä me-pronominilla huolimatta siitä, että kyseessä on yksi henkilö. Tapa sai alkunsa Bysantin keisarikunnasta, jossa me-pronominilla viitattiin kollektiivisesti niin Bysantin keisariin itseensä kuin tämän hoviin. Kuninkaallinen me -muodon voidaan edelleen katsoa olevan tapa, jossa hallitsija puhuu yhtenä henkilönä, mutta koko kansansa puolesta.
Britteinsaarilla kuninkaallinen me -rakennetta käytti tiettävästi ensimmäisenä Henrik II, joka viittasi me-pronominilla paitsi itseensä myös Jumalaan, millä hän korosti asemaansa Jumalan valitsemana hallitsijana. Kuninkaallinen me on edelleen käytössä Yhdistyneen kuningaskunnan kuningashuoneessa, ja sen käyttö on varattu lähtökohtaisesti vain monarkille. Vuonna 1989 pääministeri Margaret Thatcher ilmoitti lapsenlapsensa syntymästä käyttäen kuninkaallinen me -rakennetta: ”meistä on tullut isoäiti” (). Lausahdus aiheutti runsaasti julkista paheksuntaa.
Ruotsin kuningas, Kaarle XVI Kustaa, on käyttänyt kuninkaallista me -muotoa muun muassa televisiopuheessaan koskien koronapandemiaa huolimatta siitä, että teitittely ei ole enää yleisessä käytössä Ruotsissa ja koetaan toisinaan jopa loukkaavaksi.
Kuninkaallisten lisäksi rakenne voidaan ulottaa myös uskonnollisiin hahmoihin: esimerkiksi islamissa Jumala viittaa Koraanissa itseensä pronominilla me.
Lähteet
Luokka:Kuninkaalliset Luokka:Pronominit Luokka:Sosiolingvistiikka