Konstruktivismi on kansainvälisten suhteiden oppialan koulukunta, joka korostaa sosiaalisten identiteettien merkitystä kansainvälisessä politiikassa. Se kehittyi 1990-luvulla ja haastoi uusrealismin ja uusliberalismin.Forsberg, Pursiainen 2015, s. 27 Konstruktivismin merkittävimpänä edustajana on pidetty Alexander Wendtiä.Hakovirta 2012, s. 34Harle (toim.) 2010, s. 75
Konstruktivismin mukaan kansainvälinen politiikka ei selity ensisijaisesti materiaalisilla tekijöillä vaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakentuvilla identiteeteillä, mielikuvilla, uskomuksilla, periaatteilla, normeilla, toimintaopeilla ja muulla kollektiivisella tiedolla. Kansainvälisessä politiikassa faktoina ja luonnollisina realiteetteina pidetyt asiat, kuten kansainvälinen anarkia, ovat vain sosiaalisten käytäntöjen synnyttämiä. Konstruktivismi korostaa etenkin valtioiden identiteettien merkitystä, joita pidetään esimerkiksi etuja perustavampana käsitteenä, sillä jälkimmäiset pohjautuvat identiteetteihin.Forsberg, Pursiainen 2015, s. 262 Joidenkin konstruktivistien, kuten Wendtin, mukaan identiteetit muodostuvat valtioiden välisessä vuorovaikutuksessa, kun taas toisten mukaan identiteetit perustuvat valtioiden sisäisiin diskursseihin.Forsberg, Pursiainen 2015, s. 269
Konstruktivismin edustajien mukaan se kykenee selittämään kaikki voimapolitiikan ilmiöt, mutta myös sellaisen kansainvälisen järjestyksen syntymisen, jossa voimapolitiikka ylitetään ja kansalliset edut muuttuvat kansainvälisiksi eduiksi.Forsberg, Pursiainen 2015, s. 28 Konstruktivismi kuitenkin keskittyi etenkin alkuvaiheessa kilpailevien suuntausten tietoteoreettiseen ja metodologiseen kritiikkiin oman asiasisältöisen teoriavaihtoehdon kehittämisen sijaan.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Kansainvälinen politiikka